Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

SYYSKOIRAT

 

PELASTUS

 

Liikenne solui ohitse nyt jo hiljaisemmin, vaikka oli perjantai-ilta. Tytöt saapuivat Ilpoisiin, ja vilkkuvat mainosvalot jäivät taakse. Syksyinen tuuli lakaisi omakotitaloalueen kapeita katuja, joilla näkyi vain harvoja kulkijoita. Jennaa jännitti niin, että kurkku tuntui aivan kuivalta ja karhealta.

- Onhan sulla taskulamppu? hän varmisti hermostuneena.

Hannele nyökkäsi.

Askeleet hidastuivat. Viimein he saapuivat tienmutkaan, jonka takana Lehtisen koirakoti sijaitsi. Omakotitalojen valot olivat jääneet taakse, edessä oli vain pieni metsikkö ja sen takana koiratarhat.

Tytöt olivat pukeutuneet tummiin vaatteisiin, jotta ilmitulon vaara olisi pienempi. Jennan kädet tärisivät, kun he pysähtyivät tienmutkaan. Mitä jos joku kuitenkin yllättäisi heidät? Jos siellä sittenkin oli kameravalvonta?

He hiipivät sydän takoen ja risuihin kompastellen metsikön lävitse. Välillä kuului koirien haukkua, mutta mitään hleistä metakkaa ei onneksi syntynyt. Jenna rukoili kiihkeästi, etteivät koirat aiheuttaisi hälytystä.

Tuuli ulvaisi varastorakennuksen nurkissa ja puiden oksat häälyivät pihavalon loisteessa. Sekin vielä! Pihavaloa he eivät olleet tulleet ajatelleeksi. Suurin osa koirista oli onneksi otettu sisälle.

- Jesse on lähtökopissa, Hannele kuiskasi. - Meidän täytyy saada se ulos sieltä.

He kävivät avaamaan häkin ovea, mutta se oli lukossa. Jenna tunsi epätoivon valtaavan mielensä. Miksi he eivät olleet huomanneet ottaa jotain työkalua Hannelen isältä? Sakset tai jotain, millä olisi saanut leikatuksi reiän verkkoon? He eivät ikinä pääsisi sisälle häkin ovesta, sillä munalukko oli järeää tekoa.

- Ei me saada tuota lukkoa auki, hän supisi Hannelelle. - Täytyy keksiä jokin toinen keino.

- Niin, Jesseä me ei jätetä tänne.

Rakennuksen seinää vasten oli kumottu kottikärryt. Jospa hän toisi ne aidan luokse ja kiipeäisi niiden päälle? Ylettyisikö hän silloin kiipeämään aidan yli? Ei, aita oli liian korkea.

Jenna otti verkosta kiinni kaksin käsin ja nykäisi. Yllättäen aita antoi periksi rakennuksen puoleisesta nurkasta, missä maan kosteus oli ruostuttanut niitit.

- Hanski, katso! hän kuiskasi kiihkeästi. - Laitetaan kottikärryt tähän, että saadaan aidan alareuna pysymään ylhäällä. Sitten ryömitään aidan alta Jessen luo.

- Loistavaa! Ali vaan!

Hän sukelsi aidan alitse, ja rakennuksessa olevat koirat alkoivat haukkua. Kohta ne saisivat kaikki muutkin mukaansa ja meteli yltyisi.

- Olkaa nyt hiljaa, Jenna hermoili. 

Samassa pimeyteen syttyi toinen ulkovalo, jonka kajo ulottui tarhan laidoille saakka. Joku tuli ulos päärakennuksesta.

-Tytti! Hannele sihahti, ja tytöt painautuivat kiireimmän kaupalla kiinni varastorakennuksen seinään.

 

                                                                          (Lue lisää kirjasta Jesse löytökoira)

 

 

 

 

©2018 Jessemurre - suntuubi.com