Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HIIHTOLOMAKOIRAT

 

RIITA

 

Kahvin tuoksu sekoittui vastaleivotun munkin hajuun, kun tytöt työntyivät perätysten kahvilan ovesta sisälle. Jenna meni ikkunapaikalle, josta näki koko hiihtokeskuksen. Rinteitä alas syöksyi jatkuva sujuttelijoiden virta. Sitten taivaalta alkoi tulla lunta, ja näkyvyys huononi.

Jennan oli pakko sulkea silmät. Taatusti puoli Suomea lähti hiihtolomalla Lappiin. Mikseivät he voineet olla rikkaita?

Hän katsoi Pinjaa, joka lähestyi pöytää tarjottimen kanssa.

- Tosi kivaa, että tavattiin, Pinja rupatteli ja laski limut pöydälle. - Kai koirat nyt viihtyvät eteisessä? Harmi ettei niitä voi ottaa tänne sisälle.

- Joo, Hannele sanoi kurkkien kaula pitkänä ovelle. - Siellä ne istuvat. Jesse vainuaa munkkeja.

- Mä kaadan teille limsaa lasiin, Pinja ehdotti ja vääntäytyi istumaan Hannelen viereen.

Jenna oli juuri aikeissaa kiittää limsasta, kun hänen selkänsä takaa kuului tuttu ääni: - Vai niin, herra lähtee matkalle eikä voi kertoa siitä minulle mitään! Sillä lailla! Oikeinko aiot elää leveästi siellä?

Nurkkapöydässä istui tuttuja. Regina ja tuomari Holm! Reginan kiihtyneestä äänensävystä päätellen heillä oli tulenpalava riita menossa.

- Regina kiltti, istu ja rauhoitu! Holm näytti nolostuneelta ja vilkuili ympärilleen. - Kyllä  minä luulin siitä jo maininneeni. On ollut niin kiirettä töissä, enkä minä ole ehtinyt...

- Et ehtinyt! Regina huusi. - Kyllä sinun on jossain välissä sitä lomamatkaa täytynyt suunnitella, jos kerran olet jo sopinut asiasta sen työkaverisi kanssa - mikä hänen nimensä nyt olikaan?

- Otto Virtaluoma. Totta kai minä olisin mieluummin ottanut sinut mukaan matkalle, mutta kun asiasta on sovittu Oton kanssa jo aikoja sitten, eikä vapaita hotellipaikkoja ole enää saatavilla näin myöhäisessä vaiheessa. Minä todellakin kaipaan lepoa kaiken kokemani jälkeen. Hermoni ovat riekaleina sinun koirasi takia.

- Mitä sinä tuolla oikein tarkoitat? Cicihän on kaupungin fiksuin koira!

Holm katsoi Reginaa toivottomana ja alkoi sitten tuijottaa pöytää. Miten hän voisi lähteä hermolomalle Reginan kanssa, kun tällä oli aina mukanaan se raivohullu piski, joka yritti syödä hänet elävältä joka käänteessä? Sietämätön rakki! Koira suorastaan vainosi häntä. Miten hän voisi lähteä Lappiin Reginan kanssa, kun tämä kuitenkin vaatisi piskinsä mukaan?

- Mene sitten, jos haluat, Regina sihahti hänelle pöydän ylitse. - Mutta niin menen minäkin.

Hän hyppäsi ylös tuolilta ja lähti selkä suorana ulos kahvilasta.

- Regina! Odota nyt, Holm huusi hänen peräänsä. - Puhutaan tästä järkevästi.

Toinen ei ollut kuulevinaankaan, vaan pyyhkäisi ulos kahvilan ovesta.

- Regina!

Turha huudella. Holm nojautui synkkänä tuolinsa selkämystä vasten. Kun Regina oli tuolla päälle, ei häneen mikään järkipuhe tehonnut. Oli paras antaa pahimman kiukun laantua ja keksiä sitten jokin sopiva keino lepyttää hänet. Hajuvesipullo tai jotain vastaavaa.

Samassa kahvilan ovi singahti uudelleen auki. Regina palasi takaisin maltankoira kainalossaan. Hänen silmänsä salamoivat. Hän oli yllättäen huomannut, ettei hänellä ollut rahaa taksiin ja hänen käsilaukkunsakin oli Holmin autossa. 

- Nyt mentiin, hän kivahti synkkänä kuin myrskynmerkki. - Minä tahdon kotiin. Nyt heti.

- Älä nyt, kulta, älä hermostu. Jutallaan. Ja pidä tuo peto kaukana minusta! Se on purrut minua ainakin kuusi kertaa!

Maltankoira potki Reginan kainalossa. Sen nähdessään Hannele nielaisi loput limsastaan ja päätti mennä auttamaan, ennen kuin koiran kanssa tapahtuisi vahinko.

- Hannele? Sinä siis olet täällä. Jennan kanssa vai? Sitä minä jo ajattelinkin, kun huomasin Cicin eteisessä, Regina sanoi eikä vaikuttanut lainkaan yllättyneeltä. - Laskettelemaanko tulitte?

-E-ei, muuten vain katselemaan, Hannele sanoi välttelevästi. - Ei me tahdottu häiritä teitä.

- Ette te häiritse, Regina sanoi ja tuijotti Karlia pöydän ylitse. - Olimme tuomarin kanssa mäessä, mutta lähdemme nyt kotiin, sillä tuomari matkustaa pian Saariselälle lomailemaan. Ilman minua.

Cici murisi ja mulkoili vaanivasti Holmia.

- Älä vain päästä hurttaa irti!

- Ai Saariselälle? Pinjakin tuli pöydän ääreen. - Sinne mekin ollaan menossa hiihtolomalla koko perhe!

- Niinkö? Regina tuijotti yhä miestä.

- Joo, iskä on kova laskettelemaan. Me otetaan Fibulakin mukaan.

- Kuulitko, Karl? Regina sanoi.

Mies katsoi synkkänä Reginaa ja arvasi, mitä tällä oli mielessä.

- En minä voi potkaista Ottoa pois tältä reissulta, jos sitä tarkoitat. Sovimme asiasta jo viime talvena. Ja niin kuin minä jo sanoin, kaikki hotellit ovat tupaten täynnä tähän aikaan vuodesta.

Järkipuhe ei tehonnut Reginaan. Tämä tyrkkäsi koiran Hannelen syliin ja ojensi vaativasti kätensä.

- Anna auton avaimet, että saan käsilaukkuni. Minä tilaan taksin.

Reginan tummat hiukset heilahtivat, kun hän kääntyi kannoillaan ja marssi ulos kahvilan ovesta. Holm joutui menemään puolijuoksua perässä.

Pinja ryntäsi heti Jennan vierelle heidän nurkkapöytäänsä ja kiirehti painamaan nenänsä kiinni ikkunalasiin. Hän ihaili Reginaa suunnattomasti, katsoi joka lauantai tämän emännöimän Tähtikokki-ohjelmankin televisiosta ja oli jopa kokannut joskus kotonaan Reginan opettamia jälkiruokia.

- Ne menee parkkipaikalle peräkanaa, hän raportoi innokkaana Jennalle. - Nyt ne pysähtyi. Tuleeko sovinto? Ei, Regina huitoo käsillään ja huutaa jotain. Mitä? Hanski? Mitä Hanski nyt tuli juuri ikkunan eteen? Mä en näe mitään.

Hannele virnisti heille lasin toiselta puolelta eikä lainkaan ymmärtänyt Pinjan hosuvia kädenliikkeitä. Hän laski Cicin maahan ja sitoi sen taluttimen kiinni polkupyörätelineeseen. Jesse paneutui maate saatuaan Cicin viereensä, ja taputettuaan sen selkää Hannele kääntyi lähtien takaisin sisälle.

Pinja hyökkäsi painamaan kasvonsa uudelleen ikkunaan.

- Voi ei! Ne menivät jo, hän huudahti. - Mahtoiko riita jatkua vai tuliko sovinto?

- Kyllä ne taas välinsä sopivat, Jenna rauhoitti. - Kalle on mielettömän rakastunut Rekkuun. Kyllä se tekee kaikkensa, että Rekku leppyisi.

- On tää tosi romanttista!

- Niin mikä on romanttista? Hannele pudottautui Jennan viereen istumaan. - Yhteinen Lapin-matka vai?

- Niin, aatelkaa! Pinjan kasvot loistivat. - Juuri samaan aikaan, kun me ollaan Saariselällä! Aatelkaa, jos Reginakin tulee sinne! Me voitais mennä yhdessä mäkeen ja porosafarille! Mä pyytäisin iskää ottamaan meistä sellaisia kuvia, missä me ollaan vieretysten. Meidänluokkalaiset eivät usko, että mä tunnen Reginan.

Jenna vilkaisi sivusilmällä Hannelea. Häntä harmitti koko Saariselkä. Oli jo tarpeeksi kurjaa, että Pinja pääsi joka talvi laskettelemaan Saariselälle, kokemaan kaikenlaista hienoa, mutta nyt vielä Reginakin... Jenna itse pääsisi korkeintaan Naantaliin Riitta-tädin luokse.

- Pakkaa vain paraatikuteesi mukaan Saariselälle, Pinja, Hannele sanoi kuivasti. - Jos mä yhtään Rekkua tunnen, niin kyllä se sinne änkeää, vaikka sitten joutuisi asumaan laavussa.

 

                                                      (Katkelma kirjasta Jesse sankarikoira)

 

©2018 Jessemurre - suntuubi.com