Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

TUNKiOTARiNAT

(Uusin tarina on aina ylimpänä.)

 

 

 

MURRE RAKASTUU

 

MURRE: Pepi, mitä kello on? Cici-Charlottan piti tulla tänne Jessen kanssa tasan kello kaksi. Minua jännittää kamalasti. Ajatella, saan tavata Cici-neidin ihan livenä!

PEPI: Kello on jo viittä yli kaksi... Kas, mutta tuolta Jesse jo tuleekin vieraamme kanssa.

MURRE: Voi kamalaa, onko tukkani hyvin? Onko kissanrusettini suorassa?

PEPI: Rusettisi on aivan vinksin vonksin Mitä varten sinä ylipäätään ole laittanut kaulaasi kissojen rusetin? Cicillä on aina yllään viimeisimman muodin mukaiset vermeet. Se ei taatusti laittaisi unissaankaan kaulaansa kissanrusettia.

MURRE: Aaargh, kissanrusetti on tullut kaulaani epähuomiossa. Minun on repäistävä se heti pois. Cici-neiti ei saa luulla, että olisin kallellani kissoihin päin.

PEPI: Äkkiä nyt. Tuolta ne tulevat.

MURRE: Hy-hyvää päivää, Jesse ja Cici-neiti. Tervetuloa. No, älä nyt töni, Pepi. Estät minua näkemästä vierailevaa kaunotarta. Lämmin tervehdykseni teille. Minä olen Koirakoulun rehtori, riemumaisteri Mur-Mur af Tingeltangel. Saanko puristaa tassuanne, hyvä neiti?

CICI: Ai sinäkö olet se Tingeltangel? Sinustako Jesse aina puhuu? Teillä on kuulemma täällä yhteinen koirankoppi, jossa on oikein tähtitornikin. Olisin halukas katsastamaan paikat, jos sopii.

MURRE: To-totta kai se sopii. Tätä tietä, neiti on niin hyvä. Punainen matto odottaa. Pst, Pepi. Huomasitko? Mikä hymy Cici-neidiltä! Se on varmasti juuri ihastumaisillaan minuun.

PEPI: Olet päästäsi vialla. Minusta Cici-Charlotan hymy oli tarkoitettu minulle. Luulen, että se haluaa ystävystyä kanssani.

MURRE: Ei ikinä! Kyllä se hymy oli tarkoitettu minulle. Kuules nyt, Pepi, kiista ratkeaa vain yhdellä tavalla. Pitää käydä suoraan asiaan. Ota minusta mallia... Kröhöm, arvoisa Cici-neiti. Antakaa suora vastaus suoraan kysymykseen. Lähdettekö kanssani tänä iltana Mäkkärin takapihalle? Siellä on oiva valikoima roskalaatikoita, joista löytyy aina mehukkaita jätteitä. Olen suorastaan hurmioitunut läsnäolostanne. Sydämeni hakkaa ja käpäläni vispaavat. Luulen olevani lemmensairas, ellen sitten peräti rakastunut... No Pepi, mitä sinä oikein tönit? Miksi lykkäät minua koirankopin ovelle ja...

ROPSiS

MURRE: Apua! Pepi pisti oven lukkoon. Ulkopuolelta! Ei näin saa tehdä. Ovi auki, Pepi, ja sassiin!

KOP KOP KOP! KOP KOP KOP!

MURRE: Ovi auki! Tämä on minun koirakouluni. Vai onko minun kömmittävä ulos ikkunasta?

KLoNKS

MURRE: Mitä? Nyt Pepi pamautti luukun kiinni. En näe mitään, saati sitten pääse täältä ulos. Kumpi meistä on oikein päästään vialla, minä vai Pepi? Tämähän on suuren luokan skandaali!

                                                         

 

 

SUURI TAITEILIJA

 

MURRE: Kas, Jussilan Repe. Käy sisälle, käy sisälle uuteen Taidesalonkiini. Olet ilmeisesti saanut viestini? Hauskaa että suostuit mallikseni. Olen juuri aloittelemassa taiteilijan uraani. Aion maalata taulun, joka tulee varmasti sävähdyttämään taidepiirejä.

REPE: Missä Pepi on? Jenna toi viestisi ja kertoi, että aiot maalata minut Pepin seurassa.

MURRE: Myöhässä, kuten tavallista. Myöhässä, poikaseni. Mutta käyttäkäämme odotusaika hyväksemme ja katsokaamme, millaisessa asennossa sinut maalaamme. Tulepas istumaan nojatuoliini tähän ikkunan ääreen.

REPE: Onpas pölyinen mööpeli.

MURRE: En ole joutanut viime aikoina siinä istuskelemaan, mutta piankos asia hoituu, hetkinen vain. Tamppaan nojatuolia hieman hännälläni. Noin.

REPE: Köh köh kööh! Täällähän saa pölykeuhkon.

MURRE: Vielä mitä. Aseta vain ahterisi nojatuoliin. Minä katson varastoistani jonkun sopivan taulun tuolin taakse seinälle. Hmmm, tämä taiteilijattaren maalaama mestarillinen taulu minusta kreivillisessä sotisovassani... se sopii taustalle mainiosti.

KRäKS

REPE: Auh! Taulu putosi päähäni!

MURRE: Voi voi, taulu hajosi. Kallosi on liian kovaa tekoa, Repe. Katso nyt, pääsi ponnahti raamien läpi, niin että nyt sinulla on ylläsi minun tauluun kuvattu haarniskani. Mitähän taiteilijatar nyt sanoo, kun turmelimme hänen hienon taulunsa? Vilkaise poikaparka tähän peiliin.

REPE: Hitsin pimpulat, naamani on kuvan keskellä, ja minulla on koiran korvat!

KOP KOP KOP

PEPI: Huhuu, onko täällä ketään?

REPE: Auttakaa nyt minut äkkiä eroon näistä taulunraameista, ennen kuin joku näkee minut tässä hävettävässä tilanteessa.

MURRE: Minusta sinä näytät sotisovassa oikein tyylikkäältä. Tyylikkäämmältä kuin iänikuisissa ratsastuskamppeissasi.

PEPI: Mitä ihmettä täällä on tekeillä?

MURRE: Ei mitään erikoista. Mietimme tässä vain Repen kanssa lavasteita uutta tauluani varten.

PEPI: Niin, tauluista puheenollen, mihin minua täällä tarvitaan?

MURRE: Haluan, että istut tähän nojatuolin viereen ja näytät arvokkaalta.

PEPI: Kunhan minun ei vain tarvitse istua nojatuolissa. Tiedät kyllä, mitä siitä seuraa.

MURRE: Vaiti!

PEPI: Minä en tuohon nojatuoliin kipua. En vaikka mikä olisi. En suostu edes nojaamaan siihen. Siinä on koirakirppuja, oikea yhdyskunta.

REPE: Mitähhh???

MURRE: Pötypuhetta. Istu siinä vain kaikessa rauhassa, Repe. Yritetään yhteisvoimin saada taulunraamit pois kaulastasi. Älä sätki niin kamalasti. Pepi, tule auttamaan.

SKRiiiTS

REPE: Te kiskotte liian lujaa. Multa irtoaa tukka!

MURRE: Ollos huoleton, Murre valveill' on. Oikeastaan kalju voisi sopia Repelle erinomaisesti.

REPE: K-kalju?

MURRE: Niin. Mitä sanoisit, jos maalaisin sinut tähän tauluun kaljupäänä? Pepi on taitava käyttelemään karvanleikkuria. Hän voisi keriä sinut viidessä minuutissa.

REPE: Oletteko tulleet hulluiksi? Minun karvojani ei keritä. Haluan vain, että nämä raamit otetaan pois kaulastani.

MURRE: Ne ovat jostain syystä kamalan tiukassa. Äh... Pepi, tule auttamaan. Miten Repellä voi olla näin suuri nenä? Se ottaa vastaan.

REPE: ÄLKÄÄ KISKOKO!

PEPI: Ei tässä nenä ole esteenä, vaan korvat.

REPE: LOPETTAKAA!

MURRE: Älä huuda niin kamalasti, Repe. Joku voi kuulla. Minkä me sille voimme, että sinulla on iso pää ja raamit ovat ahtaat.

PEPI: No niin, nyt pihalla on jo joku. Kuuletko Murre tuota puheenpälätystä?

KOLiN KOLiN

ELSA: Huhuu, onko Taidesalonki auki?

MURRE: Pepi, käy äkkiä katsomassa, kuka on oven takana. Saattaa olla maksava asiakas. Hänet on päästettävä sisään.

PEPI: Niin mutta Taidesalongilta menee maine, jos ihmiset näkevät, että täällä istuu joku raamit kaulassa. 

MURRE: Minä hoidan Repen. Mene sinä päästämään asiakas siään. Muista rahastaa.

KoP KoPP

ELSA: Huhuu, onko täällä ketään? Onko Taidesalonki auki? Joku on varastanut ulko-ovesta sen kyltin, jossa olivat aukioloajat.

PEPI: Hetki vain. Minä avaan. Tervetuloa! Murren Taidesalonki on aina avoinna arvovieraille.

ELSA: Kuulitko, Amalia? Arvovieraille. Täällä näköjään osataan arvostaa taidetta rakastavia ihmisiä kuten me. Saanko esitellä, tässä on kaupunginjohtajan Amalia-serkku. Yksi parhaita ystävättäriäni.

AMALIA: Hauska tutustua. Oletteko te kreivi Mur-Mur af Tingeltangel?

PEPI: E-en ole. Kreivi on tuolla salongin puolella... tuota... järjestelemässä paikkoja. Pääsymaksu taidesalonkiin on viisi euroa.

ELSA: Kas tässä viisi euroa. olepa hyvä. Ja nyt, Amalia-kulta, nyt menemme suorinta tietä ihailemaan taidetta. Olen kuullut, että täällä on erittäin kuuluisa taulu kreivistä itsestään, haarniska yllä. Missä se on?

PEPI: Minä tarkistan, hetkinen vain. Tuota noin... taulua ei näy missään... Mitenkäs tämä nyt näin...

AMALIA: Kuulkaahan, miksi tuo samettiverho liikkuu noin kummallisella tavalla?

ELSA: Sieltä kuuluu jotain ähinää. Minäpä kurkistan.

PEPI: Ei ei, antakaa kun minä. Mu-murre, täällä on asiakkaita. He haluavat nähdä sinusta maalatun mestariteoksen.

MURRE: Mestariteos on täällä verhon takana. Se estää taulua tomuuntumasta. Hyvää huomenta, arvoisat rouvat. Hetkinen, vedän hieman verhoa sivuun. Pepi, tule tänne ja pitele verhoa tässä näin taulun alta.

ELSA: OoOOOOhhH!

AMALIA: Ihmeellisen elävän näköinen! Taideteos on kuin yhdistelmä maalausta ja kuvanveistoa!

ELSA: Taiteilija on selvästikin muovannut savesta kuvankauniin Adoniksen kasvot, maalannut ne niin elävän näköisiksi ja kiinnittänyt savinaamion taulun kehyksiin. Onpa hienon näköinen! Katsokaa nyt tuota nenääkin. Niin aidon oloinen. Tekisi mieleni hieman...

PEPI: Ei ei, taideteokseen ei saa koskea!

REPE: Aaaaaaatsshih!

AMALIA: Ka-kauhistus!

ELSA: Mitä tapahtui? Tuo taideteoshan... aivasti!

MURRE: Pst Pepi, verhot kiinni ja äkkiä. Käy hakemassa saha.

PEPI: Tu-tuota. Arvoisat näyttelyvieraat. Tämä erikoinen taideteos on pidettävä pimeässä, etteivät värit haalistu. Ehkä suvaitsette siirtyä tänne sivummalle ihastelemaan muita taulujamme.

ELSA: Taidan mieluummin istahtaa hetkeksi tähän nojatuoliin rauhoittamaan hermoparkojani.

PEPI: E-eii...

ELSA: Hohhoijaa. Tekeepä hyvää lepuuttaa vähän jalkojaan. Mitä mieltä sinä Amalia olet tuosta kissaa esittävästä maalauksesta?

AMALIA: Hyvin erikoinen. Hyvin, hyvin erikoinen. En ole nähnyt ennen vastaavaa.

ELSA: Riippuviikset on piirretty selvästi valokuvan päälle. Minä epäilen... voi voi, kun alkoi niskaa kutittaa...

RAPS RAPS RAPS

ELSA: Niin, mitä minun pitikään sanoa? Aivan. Riippuviiksistä... No mutta, nyt alkoi syyhyttää selästä... ja sääristä...

PEPI: Ehkä rouvan olisi paras siirtyä istumaan tälle puutuolille.

AMALIA: Elsa, katso mikä tuossa pomppii!

ELSA: Missä? Missä?

PEPI: Varmasti näköharha. Mutta... niin, minun mielestäni tästä toisesta tuolista olisi parempi näköala Viiksivallu- teokseen.

SKRiiTS SKRääTS SKRiiTS

ELSA: Mikä ihme tuo sahaava ääni on? Mistä se kuuluu?

AMALIA: Ja miksi samettiverhot alkoivat heilua kuin merihädässä?

MURRE (kurkistaa verhojen takaa): Anteeksi tämä meteli. Remontoimme parhaillaan Taidesalonkia.

REPE: ÄLÄ SAHAA MUN KORVIA IRTI!

MURRE: Hys!  

ELSA: Onko tuolla verhon takana muitakin kuin arvoisa kreiv... aijaijai, ihan kuin kirppu purisi ahteriani!

AMALIA: Mahdotonta, rakas Elsa. Ei taidemuseoissa ole kirppuja.

ELSA: Niin mutta... Amalia, katso nyt tarkasti. Reiteni päällä liikkuu mustia pisteitä. Mitä ne ovat?

PEPI: Sahanpurua varmaankin. Johtuu remontista.

ELSA:  Aih, nyt nipistää selkäpuolelta!

AMALIA: Ei mutta Elsa! Kyllä nuo näyttävät aivan koirakirpuilta.

ELSA: Koirakirpuilta!!?

AMALIA: Rauhoitu, Elsa. Näin varmasti väärin. No niin, nyt nojatuoli kaatui.

REPE (ääni verhon takaa): Ja minut te meinasitte istuttaa juuri siihen tuoliin!

MURRE: Hyssss!

ELSA: Koirakirput ovat vallanneet vaatteeni! Tämä Taidesalonki on saastunut. Auttakaa minut ylös lattialta.

AMALIA: Elsa, rauhoitu nyt. Anna minä autan sinut jaloillesi. Kai täällä on jossain naistenhuone, missä voit riisua vaatetustasi. Tutkitaan, ovatko ne koirakirppuja, vai kuvitteletko vain. Ehkä kyseessä ovat tomuhiukkaset.

PEPI: Täällä näin on Murren buduaari. Ehkä voitte toimia siellä.

AMALIA: Tule nyt, Elsa, minä autan.

ELSA: Aih! Ouh! Syyhyttää joka puolelta. Amalia, kyhnytä minua hartioiden välistä. Auh, nyt joku nipisti minua pakaroista. Tästä kutinasta voisi rautahermoisinkin henkilö tulla pöpiksi.

RaPS RaPS RaPS

ELSA: Voi voi, olen varma, että minuun on iskenyt kapi, syyhy tai kutka.

AMALIA: Et kai ole saanut tartuntaa Murusta?

ELSA: Murusta? Voisiko olla, että Muru on saanut kapin? Niin, tietysti se on mahdollista... Ääk! Ääääk! Minua syyhyttää joka puolelta! Päänahassani pomppii jotain.

AMALIA: Annas kun minä tarkistan. Kuulehan Elsa, kyllä nämä ovat koirakirppuja.

ELSA: Koirakirppuja! Aaaaaaaaaa....

AMALIA: Voi kauheaa, mihin Elsa nyt ryntäsi? Hänen käsilaukkunsakin unohtui lattialle.

PEPI: Ulkoa kuuluvasta huudosta päätellen hän tekee parhaillaan sadan metrin pikajuoksun maailmanennätystä.

AMALIA: Minun pitää mennä perään. Voisitteko soittaa minulle taksin?

PEPI: Hetki vain. Menkäämme alakertaan, hyvä rouva. Tätä tietä.

MURRE (kurkkaa verhon raosta): Pst, Repe, ateljee tyhjeni. Nyt minä voin vetää nämä häiritsevät verhot pois edestä ja sahata taulun raamit poikki, että saamme ne irti kaulastasi. No, kuka ovella nyt kolkuttelee? Hetkinen, poikaseni, käyn katsomassa.

KOP KOP KOP

KIKKA: Hei Murre! Likat kertoivat tallilla, että Repe lähti tänne. Mulla olisi sille asiaa. Ihan oikeastiko sinä meinaat maalata Repestä taulun?

MURRE: Kyllä kyllä, mutta nyt meillä on hieman hankaluuksia täällä päässä. Voisimmeko palata asiaan myöhemmin? Minä kyllä sanon Repelle, että olet käynyt...

REPE: Aaaaaarrrgggh!

KIKKA: Mitä kauheaa täällä Taidesalongissa oikein tapahtuu? Eikö tuo ollut Repen ääni? Ja äsken minua vastaan maantiellä kaahotti kaksi naista, joista toisen tunnistin Elsa Munkkirinteeksi. Hän kiljui kuin sikaa olisi tapettu.

MURRE: Elsa-rouva oli hieman huonovointinen. Hän pelkäsi... niin tuota, koirakirppuja.

KIKKA: Koirakirppuja? Onko täällä koirakirppuja?

MURRE: Eiväthän koirakirput tartu ihmisiin. Turha niitä on pelätä.

KIKKA: Eivät niin, mutta vaatteisiin ne tarttuvat ja ylipäätään kaikkiin tekstiileihin. Jos Taidesalongissa on koirakirppuja, teidän on pestävä ihan kaikki. Ja koirille on hankittava lääkkeitä apteekista.

REPE: Mitäh? Onko mahdollista, että farkkuihini on tarttunut koirakirppuja?

KIKKA: Mistä sinä siihen ilmestyit? Ja miksi korvasi ja kaulasi ovat tulipunaiset? Voi Repe, onko joku kuristanut sinua?

REPE: Syyllinen on tässä vieressäni.

MURRE: Mitä, minäkö?

REPE: Sinähän ne taulunraamit kaulaani pamautit, ja sitä paitsi minä... Kummallista. Aivan kuin paidan alla tuntuisi jotain liikettä. Eivät kai koirakirput...

MURRE: Meillä ei ole koirakirppuja.

REPE: Niin mutta... raaps raaps... aivan kuin selässäni hyppelisi...

KIKKA: Anna kun katson.

MURRE: Rauhoittukaa nyt vaan, hyvät ystävät. Ei pari kirppua maata kaada.

REPE: Nyt ne ovat minun kimpussani! Taidesalonki on saastunut. Kikka, ota jalat allesi ja häivy heti. Minä lähden nyt suorinta tietä uimahallin saunaan kaasuttamaan ötökät hengiltä.

MURRE: Odottakaa! Entäs se muotokuva?

REPE: Unohda koko juttu!

 

                                               

                                                        

********************************************************************

 

MESTARITEOS

 

MURRE: Arvoisa taiteilijatar, astukaa toki peremmälle. Olette sydämellisesti tervetullut matalaan majaamme. Jesse, tervehdi nyt, äläkä töllötä siinä suu auki ja kieli puoli metriä navan alapuolella. Anna tassua taiteilijalle.

JESSE: Pä-päivää. Hauska tutustua.

MURRE: Vieraamme on kuuluisa taiteilijatar Salli Parikka, jonka olen pyytänyt tänne maalaamaan minusta arvotaulun. Kaikissa kouluissa on rehtorin kuva juhlasalin seinällä. Kai sinä sen tiedät? Olen varannut itselleni sopivan asun, jossa minut ikuistetaan tähän taidemaailmaa kohahduttavaan sensaatioteokseen.

SALLI: Vai niin. Minä luulin, että kaulaan laitetaan vain juhlakäyttöön sopiva panta.

MURRE: Kaulapanta? En toki halua esiintyä vanginpuvussa tulevassa mestariteoksessanne. Ehei. Tässä on asuni. Päähäni laitetaan kolkkahattu ja iso plyymi. Jalkaan merirosvosaappaan ja ylle takki... Mitä sanotte tästä? Kuin suoraan Ranskan Aurinkokuninkaan hovista, eikö totta? Nämä röyhelöt antavat pikantin ja kreivillisen vaikutelman.

SALLI: Mykistävä näky!

JESSE: Kö-kööh köh köh...

MURRE: Sitähän minäkin. Toden sanoakseni olen ajatellut ruveta itsekin taiteilijaksi. Ajattelin ostaa itselleni paletin ja ison läjän öljyvärejä. Niin, ja tietysti suurimmat raamit ja kankaan, mitä kaupasta löytyy. Olen nimittäin päättänyt perustaa Koirakouluun Taidesalongin oppilaiden sivistämiseksi.

JESSE: Mitä? Et ole puhunut minulle tästä mitään. Tietääkö Pepi?

MURRE: Ei Pepin tarvitse tietää asiasta mitään, ennen kuin taiteilijattaren minua kuvaava mestariteos valmistuu. Kunhan Pepi näkee taulun, se ilman muuta ymmärtää, miten tarpeellinen Taidesalonki on tämän tason koirakoulussa.

JESSE: Pepi ei taida ihastua ajatuksesta...

MURRE: Tähän asiaan emme kysy Pepin mielipidettä. Niin, rakas taiteilijatar, saanko pyytää teitä antamaan meille vielä muutamia sisustusvinkkejä. Mennäänpä tuonne Koirankopin... anteeksi, Aatelislinnan vintille. Seinien väri on siellä niin vaatimaton. Varokaa toki kolmatta askelmaa rapuissa. Tupajumit ovat iskeneet, ja lahovikaakin löytyy...Niin, tässä se vinttikamarimme on. Ettekö ole samaa mieltä kanssani, että nämä seinät ovat ällöttävän väriset? Sanoisinko... koiranvirtsanväriset?

SALLI: Kyllä tänne todella jotain pirteämpää väriä voisi ajatella.

MURRE: Sitähän minäkin. Vauhtiraidat ainakin joka seinään. Miltä kuulostaisi myrkynvihreä väri? Ja pohjaväriksi vaikkapa untonpunainen.

SALLI: Untonpunainen? Sellaisesta väristä en ole kuullutkaan.

MURRE: Kyseistä väriä ei varmastikaan löydy vielä taiteilijoiden värikartoista, mutta kunhan minä julkaisen ensimmäisen teokseni... Niin, untonpunainen viittaa naapuriimme Unto Loposeen. Hänen naamansa helahtaa aina untonpunaiseksi, kun hän vain näkee vilauksenkin minusta.

JESSE: Hei, odottakaa nyt. En minä halua maata koirankopissa, jonka seinät ovat untonpunaiset. Puhumattakaan myrkynvihreistä vauhtiraidoista!

MURRE: Sinulta ei nyt kysytä, Jesse hyvä, sillä kuten kaikki tietävät, sinusta ei löydy tippaakaan taiteilijanvikaa. Kyllä asia on sillä tavalla, että meidän mestaritaiteilijoiden mielipide ratkaisee. Eikö totta, rakas Salli?

SALLI: Kyllä meidän pitäisi myös kuunnella asiakkaan mielipidettä.

JESSE: Juuri niin. Ja minun mielipiteeni on, ettei tänne tule kukaan maalisutia heiluttamaan. Pidän koirankopista juuri sellaisena kuin se on. Nyt ulos heti paikalla, Murre. Laita vauhtiraidat omaan huoneeseesi.

MURRE: Voi voi tätä rahvaanomaisuutta! Se on suorastaan nolostuttavaa. No, tulkaahan sitten tähän suuntaan, rakas taiteilijatar. Siirtykäämme uuden Taidesalongin puolelle suunnittelemaan mestariteostanne.

 

 

*************************************************************************

 

 

AATELISLIMA

 

 

(Jesse nukkuu koirakopissa. Se herää äkkiä.)

RÄISKIS RYSKIS PAM PAM PAM

JESSE: Mi-mitä? Mitä on tekeillä? Onko tullut maailmanloppu? Putoaako taivas niskaan? Koko koirankoppi tärisee ja tutisee kuin merihädässä. Paras rynnätä ulos katsomaan, mistä tämä meteli johtuu.

MURREN ÄÄNI (katolta): Ain laulain työtäs tee, trala-lallal-lallal-laa...

JESSE: Murre, oletko sinä koirankopin katolla? Oletko kiivennyt tikkaita pitkin katolle? Mitä ihmettä sinä paukutat siellä? Etkö näe, että kattopäreet lentelevät joka suuntaan?

MURRE: Trala-lallal-lallal-laa!

JESSE: Ei, ei se kuule. Täällä paukkuu liikaa. Jotain tolppaa Murre pystyttää katolle.

PAM PAM PAMPUTI PAM

JESSE: Murre! Mitä ihmettä sinä teet?

MURRE: Kas Jesse, ystäväiseni. Pystytän katolle lippusalkoa, etkö näe?

JESSE: Lippusalkoa!

MURRE: Aivan niin. Joku tuntematon naisihminen kirjoitti minulle erittäin ystävällisen viestin. Hän kutsui minua Korkeasti Kunnioitetuksi Kreiviksi. Ajattele, Jesse! Ehkä minä olenkin kreivillistä sukua, mistä sen tietää.

JESSE: Eikö sinun emäsi ollut ihan tavallinen bordercollie?

MURRE: Kyllä kyllä, mutta isäni, maankuulu Moppe... Isäni suvusta ei ole mitään tietoa. Olen sitä mieltä, että hän on aatelisarvoltaan vähintäinkin paroni ellei peräti herttua. Sen tähden olen päättänyt pystyttää koirankoppimme katolle lippusalon. Aion ripustaa siihen vaakunalippuni. Tässä näin, Jesse. Valkoinen lippu, jossa on kaksi ristissä olevaa soppaluuta. Tämä on minun vaakunani.

JESSE: Tuohan näyttää aivan merirosvolipulta, pääkallo vain puuttuu sääriluiden yltä. Ja mitä sinä oikein olet kirjaillut lippuun? Aatelislima! Voi hyvät hyssykät, Murre, sinä olet kirjoittanut lippuun Aatelislima!

MURRE: Pötyä. Siinä lukee Aatelislinna. Vai väitätkö sinä, etten osaa kirjoittaa?

JESSE: Öh, tuota... minä...

MURRE: Älä nyt vetelehdi siinä pihalla, Jesse, vaan kiipeä tänne katolle minua auttamaan. Eräs kuuluisa taiteilijatar tulee pian vieraakseni, ja minun täytyy saada sitä ennen lippu liehumaan, jotta hän tietää tulleensa oikeaan paikkaan. No Jesse, hopi hopi. Mahanalus jalkoja täyteen!

JESSE: Tu-tuota, minä en nyt voi, kun... niin, kärsin korkeanpaikankammosta, ja sitä paitsi Jenna ja Hanski tulevat juuri noutamaan minua kävelylle. Lisäksi minun on vielä luettava kertaalleen nerokas oppikirjasi Kehitä huonokuuloisuttasi ja... ja... No niin, vouveli vou vain!

MURRE: Hmph, tekosyitä kaikki. Jesse on laiska. Ei viitsi pistää tikkura ristiin koirankoppimme hyväksi. No niin, eiköhän salko pidä? Nyt lippu liehumaan... Vai muka Aatelislima? Kyllä jokainen, jolla on silmät päässä, näkee, että minun lipussani lukee Aatelislinna.

 

***********************************************************************

 

TUNKIOLLA TAPAHTUU

 

MURRE: Jesse! Jesse! Tule äkkiä ulos koirankopistani tänne Tunkiolle. Hiivi matalana, etteivät Kissalyseon viirusilmät näe sinua.

JESSE: Viirusilmät? Keitä ne ovat?

MURRE: Näetkö tuon rakennuksen Koirakouluntien toisella puolella? Se on Kissalyseo. Täynnä viirusilmäisiä katteja.

JESSE: Etkö pidä kissoista, Murre? Meidän taloyhtiössämme Kaskenlinnassa asuu kissa nimeltä Paavali, ja olen hyvä kaveri sen kanssa.

MURRE: Et kai vain sinäkin kaveeraa kissan kanssa, Jesse? Älä kerro tätä kenellekään, mutta niin minäkin. Kotonani asuu kissa nimeltä Rouva Mirrunen, ja tuota noin... niin, se toimii Kissalyseon johtajattarena.

JESSE: Minusta kissat ovat oikein mukavia.

MURRE: Pidä nyt kiirettä, Jesse. Kiivetään tunkion huipulle yksityiseen tähtitorniini.

JESSE: Mitä, onko minun kiivettävä kaiken maailman kalanruotojen päälle seisomaan? Turkkini likastuu. Eikä Jennan äiti pidä siitä, jos rupean haisemaan.

MURRE: Älä sinä vähättele tätä tunkiota. Täältä voi välillä löytää oikean herkkuluun.

JESSE: No, jos minä sitten kiipeän. Tunkion huipulta on varmasti hyvät näköalat.

HYH! YÄH! PTHYI!

MURRE: Lopeta tuo kakominen ja tule seisomaan viereeni. Ota nämä kiikarit ja katso tuohon suuntaan. Täältä näkee peninkulmien päähän. Näetkö saman kuin minä? Eikö tuolla ole hevostalli?

JESSE: On, on siellä. Tallin pihatiellä kulkee ratsastaja. On tulossa tänne päin. Ratsu vain on kovin pieni.

MURRE: Tyypillistä ihmisten toimintaa. Pitävät koiria ja ratsuja aivan liian pienellä ruokinnalla.

JESSE: Menemmekö tyttöä vastaan? Sehän voi olla emäntäni kaverin sisko, Viivi Sulander?

HAU HAU HAU VOU VOU VOUUU

JESSE: Murre, mitä sinä oikein teet? Haukuntasi pelottaa hevosen. Tyttöhän voi pudota selästä.

MURRE: Hih hih, kylläpä ratsu nyt hyppii!

KOPSIS KOPSIS KOPOTIKOP

MURRE: Kaviot oikein paukkaavat tietä vasten. Jospa minä nyt laukkaisin ratsun kiinni ja tarttuisin hampaillani sen häntään... noin. Äääh! Apua! Häntä alkoi pyöriä ylös alas. Jesse, tule auttamaan! Menen pökerryksiin.

MUFFE: Irti hännästäni, senkin koiranrumilus, vai haluatko potkun mahaasi? Täällä Nummelan Ponitallilla eivät aggressiiviset koirat kauan laulele.

BOOM! KA-BOOM!!!

MURRE: Aijajai. Voivoi voi. Miksi ollenkaan tulimme tälle kauhujen tallille?

 

 

                                                   

©2017 Jessemurre - suntuubi.com