Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

HANSKiN

HEPULiT

 

 

PIKKUPETO?

 

HANNELE: Hei iskä, saanko mä ottaa Ciksun hoitoon viikonlopuksi, kun Rekku ja Karl lähtee Tampereelle?

ISÄ: Mitä, sen pikkupedonko? Viimeksihän se repi minun housunpunttini, ja hilkulla oli, ettei purrut sormeani poikki viikko sitten. Enkö minä ole jo sanonut, ettei sitä koiraa tuoda enää tähän huusholliiin.

HANNELE: Niin mutta kun mä saisin sen hoidosta oikein hoitopalkkaakin. Iskä, pliis!

ISÄ: Ei käy. Minä en halua pelätä omassa kodissani.

HANNELE: Niin mutta jos mä pidän sitä teljettynä omassa huoneessani?

ISÄ: Mitäs Viivi siihen sanoo?

HANNELE: Äh, Viivi. Mitä me Viivin sanomisista välitetään?

ISÄ: Onhan se yhtä lailla Viivin huone kuin sinunkin. Ja kuten me molemmat hyvin tiedämme, Viivi ei ole yhtä ihastunut koiriin kuin sinä.

HANNELE: Suostutko, jos saan Viivin ylipuhuttua?

ISÄ: Tjaa... Eikö olisi parempi, että veisit rouva Tallbergin koiran Jennan hoitoon? Olen ymmärtänyt, että se tulee hyvin toimeen Jessen kanssa.

HANNELE: Niin mutta kun mäkin haluaisin välillä leikkiä koiranomistajaa!

ISÄ: Ota sinä Jesse tänne ja vie rouva Tallbergin koira Jennalle. Jessestä minä pidän. Se on aina ystävällinen ja rauhallinen. Ei ole koskaan käynyt kinttuuni kiinni.

HANNELE: Niin mutta...

ISÄ: Soita Jennalle. Nyt.

HANNELE: No okei, mä viestitän sille. 

 

Hanski

Isä ei anna mun tuoda ciculaa meille viikonlopuksi. Se ehdotti että sä ottaisit ciksun ja toisit jessen meille. Tyhmää.

 

Jenna

Oota mä juttelen äidin kanssa.

 

Hanski

Mitä se sanoi?

 

Jenna

Että sä voisit tulla viikonlopuksi yökylään Ciksun kanssa.

 

Hanski

JEEEE!!!

                                         

                                                     

VAARALLINEN ELÄIN

Joskus saan kyllä hepulin tuon Cici-Charlottan tempauksista. Olen yrittänyt opettaa sitä pois housunpunttien raatelusta, mutta miten pieni koira voikin olla niin itsepäinen? Se totta totisesti vihaa miehiä.

Eilen olin kadulla Jennan kanssa, tulossa juuri Kaskenmäkeä ylös kotiin päin, kun meidän isä sattui tulemaan vastaan. Ja eikös Ciksu syöksynyt hurjasti muristen iskän kinttuun kiinni? Arvata saattoi, että siitä tuli sanomista. Onneksi housut eivät menneet rikki, eivät ainakaan pahasti.

Isä sanoi, että minun pitää hankkia Ciksulle kuonokoppa, koska se on vaarallinen eläin. Siihen ei Rekku tule ikinä suostumaan.

 

PÄÄSIÄISENÄ

 

HANSKI: Vautsi vau, meidän pääsiäisaskartelut onnistui ihan nappiin. Katso tätä koria. Oli multa oikea neronleimaus keksiä, että laitetaan koreihin muovi pohjalle, sitten multaa, johon kylvetään rairuohon siemeniä. Aika korkeaksi tää ruoho jo onkin kasvanut. Pitäisköhän mun leikata sitä vähän lyhyemmäksi?

JENNA: Leikkaa vaan, mutta ei liian lyhyeksi.

HANSKI: Mitä sanot, lähdetäänkö virpomaan kaskenlinnalaisia kuten viime vuonnakin?

JENNA: Mun mielestä me ollaan jo vähän liian vanhoja siihen.

HANSKI: Niin mutta muistelepas vaan, miten paljon namia me kerättiin. Ne enkelipuvut oli varsinainen menestys. Viivi ja Karoliina ei saaneet juuri mitään, kun ne oli kamalan näköisiä noita-akkoja.

JENNA: Mennään mieluummin Rettiginrinteeseen ihan omat vaatteet päällä pääsiäisenä. Toivotetaan Elsalle hyvää pääsiäistä ja viedään sille tää suurin kori.

HANSKI: Mutta kun mä haluisin pukeutua johonkin fantastiseen mielikuvitusasuun. Vaikka kummituslakanaan!

JENNA: Ei missään tapauksessa. Elsa varmana säikähtäisi suunniltaan ja kirkuisi niin että se kuuluisi satamaan saakka.

HANSKI: Hih hih, sen mä juuri haluaisin kuulla.

JENNA: Eikä, me mennään asiallisesti Jessen kanssa pääsiäisenä Elsan luokse ja annetaan tää kori. Mä olen ihan varma, että me saadaan vastineeksi kaikenlaista pääsiäisnamia. Viime vuonnakin saatiin ne jättiläiskokoiset pääsiäismunat, muistatko?

HANSKI: Joo, ne jotka Elsa oli alunperin varannut Viiville ja Karoliinalle, hehee.

JENNA: Kyllä Elsa on varannut meille jotain tänäkin vuonna.

HANSKI: Mutta eiks ois kiva nähdä, kun Elsa saa hepulin? Jos vaikka laitettais kumimatoja tuon korissa olevan pääsiäismunan sisälle? Munanhan saa ruuvattua auki. Ja Pinjalla on niitä matoja. Käydään pyytämässä siltä pari.

JENNA: Matoja! Mä pyörryn. Elsa joutuisi varmaan sairaalaan sydänkohtauksen saaneena.

HANSKI: No, keksi sinä sitten jotain jännittävää.

JENNA: Mehän voitais pukea koirat näteiksi pääsiäiskoiriksi, niin Elsan naminyörit heltiäisivät.

HANSKI: Joo! Mä puen Ciksun kummituslakanaan. Sellaiset hiilellä piirretyt rinkulat silmien ympärille ja torahampaita ja...

JENNA: Mä sanoin että näteiksi!

HANSKI: Takaan sulle, että Ciksu on nätti kummitus, kun huomenna tavataan. Missä me muuten tavataan? Alaovellako? Vai tulenko mä hakemaan sua?

JENNA: Tavataan alaovella kello yksi.

HANSKI: Okei. Hyvä että Rekku on tänä pääsiäisenä kotona, että mä saan nähdä Ciksuliiniä joka päivä. Rekku on muuten tehnyt mielettömän hyvän näköisiä tuulihattuja. Jos niitä jää sukupäivällisiltä, pyydetään saada maistaa niitä.

JENNA: Mun täytyy sanoa, että sulla Hanski on ihmeellinen ruuansulatus. Jos mä söisin yhtä paljon herkkuja kuin sinä, mä painaisin sata kiloa.

HANSKI: Sukuvika. Mulla on putkisuolisto, josta kaikki vain holahtaa läpi jälkiä jättämättä.

JENNA: Hahhah haa!

 

Myöhemmin pääsiäispäivänä

 

ELSA: Voi hyvänen aika sentään, miten hurmaava pääsiäiskori! Oletteko te tuoneet sen minulle?

JENNA: Joo, ollaan. Me on itse kasvatettu tää rairuoho ja tehty kaikki koristeet.

ELSA: Erittäin aistikas sommittelu, eikö olekin, Oiva? Katso nyt näitä herttaisia pikkutipuja ja pääsiäisnarsisseja.

OIVA: Nosta se olohuoneen pöydälle, Elsa, niin voimme ihailla sitä pidempäänkin. Eikös sinullakin ollut jotain pääsiäishyvää tytöille? He ovat sentään ahkerasti hoitaneet Murua ja lupasivat tänäänkin katsoa sen perään, kun me lähdemme kyläilemään Gertrudin luokse. 

ELSA: Hyvä kun muistutit. Menen heti hakemaan. Se on keittiössä.

OIVA: Minä en käsitä, mitä me tekisimme ilman teidän apuanne, tytöt. Joutuisimme raahaamaan koiran mukanamme joka paikkaan, ja kun sillä on se rakkovika, niin...

HANSKI: Kyllä meille voi soittaa koska vain. Muru viihtyy oikein hyvin meidän ja Jessulin seurassa.

ELSA: No täältä se tulee. Kumpi ottaa sen kantaakseen? Jesse, kuono pois. Tämä ei ole sinulle. Olen kuullut Ralf Nordanbergiltä, että suklaa on vaarallista koirille. Siinä on jotain brom... bromiin... no, en minä nyt muista mitä ainetta, mutta se on joka tapauksessa myrkyllistä koiran ruuansulatukselle.

JENNA: Oooh...

HANSKI: Jättikokoinen suklaapupu! Vaude! Se on varmaan puoli metriä korkea.

ELSA: Ostin sen Kultasuklaasta. Käsin valmistetusta suklaasta tehty. Älkää nyt sitten syökö suklaata niin paljoa, että tulette kipeäksi. Siitä eivät äitinne minua kiittäisi.

JENNA: Voi kiitos paljon, tämä on aivan liikaa.

OIVA: Ei ollenkaan. Kyllä te olette ansainneet joka suklaagramman. Ja tässä on Murun hihna. Me jätämme nyt koiran teidän hoteisiinne.

JENNA: Joo, mä otan sen. Hanski saa kantaa suklaapupun.

 

Rappukäytävässä

JENNA: Mitä mä sanoin, Hanski! Toi pupu on mahtava. Jaksatko sä kantaa sen?

HANSKI: Jaksan, mutta kantamisesta voi tulla vaikeeta, kun ihana suklaa lemuaa mun nokan alla.

JENNA: Säästetäänkö me sitä vappuun asti?

HANSKI: Vappuun! Älä unta näe. En mä malta. Mun on pakko saada maistaa jo tänään. Leikataan siltä korvat irti, sä saat toisen ja mä syön toisen. Mutta meidän on paras pitää pupua sun huoneessa, koska muuten Viivi ja Rasmus iskee kyntensä siihen.

JENNA: Kyllä kannatti viedä kori ihan reilusti Rettiginrinteeseen ilman mitään kumimatoja.

HANSKI: Kököhh kööh...

JENNA: Hanski. Mitä sä olet tehnyt? Tunnusta heti.

HANSKI: Tu-tuota... mä siis... no kun multa sattui tippumaan yks pieni kumimato sinne rairuohon joukkoon...

JENNA: Eeeiiihh!

 

 

                                                            

©2017 Jessemurre - suntuubi.com