Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 EETUN ESITYKSET

 

 

MUSTASUKKAISUUTTA

 

Kyllä ottaa pannuun. Kävin välitunnilla jututtamassa Jennaa ja kyselemässä kohta ilmestyvästä uudesta kirjasta. Olen satavarma, että hän on tavannut kesällä siellä Englannissa jonkun jätkän, josta hän ei suostu kertomaan minulle.

Tivasin ensiksi, onko kirja totuudenmukainen, siis että kantsiiko mun ylipäätään ostaa koko teosta, jos siinä vaan kerrotaan kulttuurista ja muistomerkeistä eikä pääasiasta mitään.

- Mistä ihmeen pääasiasta? Jenna kysyi silmät pyöreinä, niin herttaisen viattoman näköisenä, että aloin jo pelätä pahinta. 

- No sun rakkauselämästä tietysti, minä alleviivasin.

Jenna näytti pöyristyneeltä.

- Ei mulla ole mitään rakkauselämää, hän sanoi. - Ja jos olisikin, niin se ei kuuluisi sulle tipan tippaa. Jätä mut jo rauhaan, Eetu.

Huomasin heti, että Jenna yritti kierrellä ja kaarrella eikä halunnut oikeasti kertoa koko jutusta yhtään mitään. Mutta Hanski oli sattunut paljastamaan aikaisemmin, että he olivat tavanneet Skotlannissa jonkun Nicholas-nimisen pojan.

Hanski puuttuikin heti puheeseen.

- Tiedätkös mitä, Eetu? hän sanoi. - Sä voisit tällä kertaa jättää Aavekoiran ostamatta, koska siitä tulee sulle vain mahanpuruja, ja lisäksi toi sun vaivasi pahenee.

- Vaiva? Mikä vaiva? Ei mua vaivaa mikään muu kuin teidän salailu.

- Mustasukkaisuus sua vaivaa, Hanski tokaisi ja sai kauhean kikatuspuuskan. 

Mua alkoi pänniä entistä enemmän. Avasin jo suuni antaakseni Hanskin kuulla kunniansa, mutta Jenna ehti ensin ja sanoi rauhoittelevalla äänellä:

- Ei me siellä Arlingtonin linnassa muuta tehty kuin etsittiin aavekoiraa. Se ulisi aina välillä linnan itätornissa. Palvelusväki oli aivan hysteeristä. Minäkin pelkäsin niin että välillä polvet tutisivat. Ei siinä poikia ehtinyt ajatella. Mutta Hanskin ehdotus on aivan järkevä. Jätä kirja tällä kertaa ostamatta, niin sun mielenrauha säilyy. Eihän aaveita ole olemassakaan.

- Sanoo kuka?

- Ei Jenna ainakaan, Hanski hihitti. - Kyllä se aave oli ihan todellinen. 

Samassa Pinja saapui paikalle. Vanavedessään tietysti nuo Lehtisen hyypiöt, jotka kiusaavat yhtä mittaa toisia. Mulkaisin niihin terävästi. Tarvitsiko Jenna sankarillista puolustajaa, kuten minua?

- Moi, Pinja sanoi. - Mä tulin kysymään, joko se teistä kertova kirja pian ilmestyy.

- Perjantaina, Jenna sanoi ja pyöräytti silmiään. - Tai ainakin sen pitäisi ilmestyä silloin.

- Mä ajattelin ensiksi tilata sen netistä Adlibriksen kautta, mutta taidan mennä kirjakauppaan, koska sieltä sen saa nopeammin, Pinja kertoi. - Mennäänkö yhdessä koulun jälkeen? Kai tekin sen ostatte?

- Mitä? Mitä? Mitä läskitiinu höpisee? Mikä kirja? Mikä tilaus? Kertokaa meillekin, Moona tykitti.

- Ei kuulu teille kahdelle, minä sanoin ja mulkaisin likkoihin oikein häijyn näköisesti. - Häipykää!

Huomasin, että Jenna katsoi minuun kiitollisen oloisena. Moona sen sijaan näytti kieltään ja tönäisi kyynärpäällään siskoaan kylkeen.

- Anteeksi vaan, kai sitä nyt sentään kysyä saa?

- No kyse on sellaisesta äärettömän tylsästä historiankirjasta, josta pitäisi lukea 1500-luvun englantilaisista klaanisodista ja muusta vastaavasta, sanoi Hanski Moonalle aivan vakavalla naamalla.  - Me juuri sanottiin Eetulle, ettei sitä kannata ostaa. Mä nimittäin tiedän kirjan sisällön erittäin tarkasti, ja voin sanoa, että oikea tylsyyksien tylsyys.

- Ai jaa, Diana kohautti harteitaan. - Ei hissa meitäkään kiinnosta. Hei Moona, käydään jututtamassa Tiinaa, se on tuolla oven vieressä.

Lehtiset häipyivät, ja Jenna rentoutui silmin nähden. Hän jopa hymyili.

- Mitä sä oikein höpisit klaanisodista? minä kysyin Hanskilta.

- En mä valehdellut, Hanski sanoi itsetyytyväisen näköisenä. - Nicky tosiaan kertoi meille 1500-luvun klaanisodista Skotlannissa, ja se epämuodostunut aavekoirakin oli tapettu nälkään joskus silloin.

- Ahhah. Nicky! Nyt alkoi totuuden torvi puhaltaa. Antaapas tulla selvitystä, kuka tää Nicky oikein on.

- No se oli yhden lady Margaretin ystäväperheen poika, Jenna sanoi. - Me vietettiin viikko niiden linnassa. Ei siinä sen kummempaa. Mutta kauhea taloudenhoitaja niillä oli, se heitti Jesse-raukankin ulos talosta. Me sitä sitten jouduttiin yöllä hakemaan salaa takaisin sisälle. Mua pelotti välillä öisin, kun tuuli ulisi linnan torneissa ja ampuma-aukoissa, ja itätornista kuului aavekoiran nyyhkytystä. Totta kai mä halusin pitää Jessen turvanani.

- Niin, me nukuttiin Mustan koiran huoneessa, Hanski lisäsi itsetyytyväisen näköisenä. - Siellä oli hehtaarin kokoinen pylvässänky, johon Jessekin mahtui oikein hyvin.

Olisin mielelläni kuullut reissusta ja etenkin tästä Nickystä enemmän, mutta kello soi, ja oli pakko lähteä luokkaan. Jos sittenkin lukisin sen kirjan. Onhan mulla kaikki muutkin Jennasta kertovat. Itse asiassa jotkut niistä ovat niin koirankorvilla, että pitäisi korvata ne uusilla opuksilla.

                                                                                 

 

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

PUHELIMESSA

 

EETU: Haloo, onko Jenna?

HANSKI: Kuka siellä Jennalle soittelee? Se on vessassa, ei voi tulla nyt. So sorry.

EETU: Ja kukas siellä Jennan puhelimeen vastailee? 

HANSKI: Köhhh... well, how are you, Mr. Rantanen? Täällä Jennan poikaystävä, Nicholas Billenbuugeli.

EETU: Bill... Täh!!!

HANSKI: Billenbuugeli. Bil-len-buu-ge-li.

EETU: Se on siis totta...

HANSKI: No comprendo.

EETU: Täh?

HANSKI: Se on espanjaa, Mr. Rantanen, ja tarkoittaa: En ymmärrä. Niin mikä on totta?

EETU: Ei mikään. Voisit sä käskeä Jennan puhelimeen, vai vieläkö se istuu pytyllä?

HANSKI: Pytyllä? Pytyllä? Mitä se tarkoittaa?

EETU: Never mind. Lykkää nyt vaan se puhelin oven raosta Jennalle.

HANSKI: Okay, Mr. Rantanen. See you later, alligator.

 

Hetken päästä...

JENNA: No mitä nyt taas?

EETU: Jenna, sä olet valehdellut mulle! Se sun englantilainen poikakaveri on siellä. Se jutteli juuri mun kanssa.

JENNA: Mi-mitä? Kuka?

EETU: No se Billenbuugeli.

JENNA: Kuka ihmeen Billenbuugeli?

EETU: Se sun poikakaveri!!!

JENNA: En mä tunne ketään Billenbuugelia... Hanski, mitä sä naurat?

HANSKI: Kieh kieh kieh haahh haaah haaa!

JENNA: Kuules nyt, Eetu, unohda kaiken maailman Billenbuugelit ja sano, mitä asiaa sulla on. Me ollaan juuri lähdössä koirapuistoon Jessulin ja Ciksun kanssa.

EETU: Tää on niin masentavaa... että sä voitkin tehdä mulle näin... mä en...

JENNA: Mitä sä oikein mutiset? Oliko sulla asiaa vai ei?

EETU: Oli, oli mulla. Tai oikeastaan Ekulla. Se käski kysyä, haluisitko sä ja Hanski tulla meille askartelemaan pääsiäiskoristeita tänään tai huomenna.

JENNA: Askartelemaan? Me on askarreltu Hanskin kanssa koko päivä. Tehtiin pieniä rairuohoa kasvavia pääsiäiskoreja, joissa on höyheniä reunoilla ja pieniä tipuja. Mutta sano Eerikalle, että kyllä me voidaan tulla huomenna. Hei, mun on mentävä, Jesse kiskoo mua ovelle jo ihan sikana. Moi nyt taas.

 

                                               

©2017 Jessemurre - suntuubi.com