Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

JESSEN JUTUT

 

 

LUDVIG

 

Nyt kerron teille ystävästäni Ludvigista. Se on rupikonna, joka asuu syreenimajan takana Kaskenlinnan pihalla. On asunut siellä jo monta vuotta, sillä rupikonnat voivat elää 40-vuotiaiksi. Tosin luonnossa ne harvoin elävät yli 10-vuotiaiksi. 

Rupikonnilla on oma, muutaman neliömetrin reviiri, jolla ne pysyvät ja pyydystävät hyönteisiä. Ludvig on vallannut syreenimajan takaisen alueen. Keväällä ja syksyllä se suorittaa muutaman sadan metrin mittaisen vaelluksen talvehtimispaikalleen puistoon ja taas takaisin. Se ei liiku sammakkomaisesti hyppien, vaan kävelee vuorotahtia. Takareidet eivät ole riittävän vahvat hyppelyyn.

Käyn välillä tervehtimässä Ludvigia syreenimajan takana, jos emäntäni laskee minut irralleen. En tietenkään mene nuolemaan tai tyrkkimään sitä, sillä pelätessään rupikonna erittää vaaleaa nestettä, joka polttaa kuin tuli limakalvoilla. Ahdistellun rupikonnan iho muuttuu märäksi kuin kastettu sieni, vaikka muuten se huokuu kuivaa lämpöä.

Ludvigin silmät ovat merkilliset. Niissä on soikeat mustuaiset, jotka kapenevat auringossa ja muistuttavat reunoiltaan litistynyttä timanttia. Keskiajalla taikauskoiset ihmiset kuvittelivat, että rupikonnan silmien takana olisi ihmeitä tekevä jalokivi! Valtavia määriä rupikonnia tapettiin, kun ihmiset etsivät salaperäistä konnakiveä.

Olen huomannut, että Ludvig kömpii hitaasti syreenimajan takana, eteenkin sateen raikastamassa luonnossa. Se napsii muurahaisen sieltä, etanan täältä. Yleisesti ottaen se tulee toimeen kuivemmassa ympäristössä kuin tavallinen sammakko.

Kun kevätesikot puhkeavat kukkimaan Kaskenlinnan pihalla, Ludvig herää talvihorroksestaan maan alla olevasta piilopaikasta. Ensimmäiseksi se hakeutuu tutulle kutulammikolle, jonka talonmies Pikkarainen on jättänyt puistoon rajautuvan kiviaidan viereen. Minä kyllä epäilen, ettei Ludvigille synny paljoakaan jälkeläisiä, sillä lammikko yleensä kuivuu myöhemmin kesällä.

- Jenna, Ludvig on täällä voikukanlehtien alla, Hanski viittilöi emännälleni syreenimajan takana. - Mä löysin koppakuoriaisen, katso tässä. Annetaan se Ludvigille.

Jenna tuli katsomaan ja pidätti minua kaulapannasta. Niin kuin minä nyt muka häiritsisin arvoisaa konnaherraa. Seurasin silmä kovana, kun Hanski asetti koppakuoriaisen parinkymmenen sentin päähän Ludvigista. Se äkkäsi saaliin heti. Pitkä kieli, kuin kärpäslätkä, jonka päässä oli tahmea möykky, lennähti sen suusta ja iskeytyi suoraan koppakuoriaiseen. Ludvig vetäisi saaliin eturaajoihinsa, tunki niiden avulla koppakuoriaisen suuhunsa ja nieleksi sen tyytyväisen näköisenä.

Tytöt nauroivat keskenään, ja Hanski asetteli voikukanlehdet takaisin konnan suojaksi, sillä se ei viihdy suorassa auringonpaahteessa.

Saalistustavoiltaan Ludvig onkin oikea laiskuri. Joskus se ei hievahda paikoiltaan päiväkausiin. Silti se napsii suuhunsa kaikki kielensä kantamalle tulevat heinäsirkat, lehtikuoriaiset ja kärpäset. Ludvigilla onkin aina nälkä, kuten sivumennen sanottuna minullakin. Päivän aikana se ehtii nappaamaan viitisenkymmentä hyönteistä.

Talvella Ludvig paastoaa. Vasta kolme viikkoa kutukauden jälkeen sen ruokahalu alkaa herätä. Näin syksyllä konna siirtyy jo piiloon talvipesäänsä maan alle. Luulen, että tapaamme toisemme vasta ensi keväänä.

 

                                                                                                     

 

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

 

JÄÄKIEKKOFANIT

 

Tätä te ette tiedä ystävästäni Cicistä. Cici-Charlottalla on yksi suuri heikkous, sama kuin sen isännällä Karl Holmilla  - jääkiekkopelit! Joskus käy niinkin, että vihamiehet yhdistää yhteinen harrastus.

Myöhään eräänä iltana Kaskenlinnassa kuului kummallinen ääni. Se oli koiranlaulua! Olin aivan varma siitä ja aloin tietysti haukkua. Jenna heräsi meteliin. Hän veti aamutakin ylleen, ja yhdessä lähdimme Tallbergille katsomaan, mistä ihmeestä oli kyse.

Regina aukaisi oven hymyssä suin ja ilahtui nähdessään minut. Kiemurtelin mielihyvstä, kun TV-tähti taputteli ja rapsutteli minua.

Sitten syöksähdin olohuoneeseen ja jähmetyin niille tassunsijoilleni. Sohvalla nimittäin istui Karl lasit nenällään ja hänen vieressään ystäväni Cici. Molemmat katsoivat televisiota, jossa oli meneillään jääkiekko-ottelu.

Kauan ei ohjelmaa tarvinnut silmätä, kun Cici kiihtyi. Se nousi seisomaan, murisi ja vinkui. Taisi kannustaa Suomen joukkuetta.

- Anna palaa! Liikettä! Karl karjui popcornia täynnä oleva vati kädessään.

TV-ruudussa kiekkoilija selvitti kiekon vastustajan selustaan aivan maalin suulle, missä kävi aikamoinen mailojen melske. Cici haukkui. Se tuijotti matsia herpaantumatta valkoisten kulmakarvojensa alta.

- Nyt tapahtuu... Maali siitä tulee, Karl metelöi.

- Vuh vuh, Cici vastasi innoissaan.

Lemmikkieläimillä taitaa olla myönteinen vaikutus ihmisiin. Karl, joka tunnetusti inhosi vaimonsa koiraa, mätki tätä selkään kädelleen. Kerrankin he olivat samalla puolella.

Kävin tervehtimässä heitä lähietäisyydeltä. Cici alkoi heiluttaa häntäänsä minut nähdessään ja nuolaisi minua tervehdykseksi. Sitten se puhdisti korvani ja huulipoimuni. Sen tehtyään maltankoira tuijotti jälleen peliä ja ulvoi, kuin olisi itse osallistunut otteluun.

- Hyvä, pojat! Karl huusi innoissaan, kun suomalaiset tekivät maalin.

Cici vauhditti asiaa ramppaamalla Karlin reisien päällä ja laulamalla omaa sävellystään.

En ymmärrä jääkiekosta mitään. Kamala määrä huutoa, haukuntaa ja vinkunaa. Pelihän saa selväjärkiset ihmiset ja koirat sekaisin. Minua kiinnosti keittiöstä löytämäni Cicin ruokakuppi enemmän, sillä ystävältäni jää aina yllättävän paljon huomionarvoista tavaraa lautaselle.

Jenna sai sillä välin Reginalta ison lasillisen mansikkamehua. He rupattelivat keskenään, kunnes olohuoneessa alkanut koiralaulu täytti koko huoneiston.

- Nyt tapahtuu jotain, Regina sanoi.

He menivät katsomaan.

- Suomi teki maalin! Suomi teki maalin! Karl huusi innoissaan ja rutisti hellyydenpuuskassa syliinsä Cicin. - Kolmas maali! Kuulitko, Cici?

Cicin tassut haroivat ilmaa. Kieli litistyi ulos suusta, kun ystäväni pyristeli vastaan. Siinä hätinässä popcornvati putosi Karlin polvilta lattialle. Peliseremoniat jäivät siihen. Minä päätin kiireesti hotkaista oman osani popcorneista, eikä varatuomarikaan hanttiin pannut. Johtuikohan Suomen voittomaalista?

                                                                             

 

 

PELASTUSKOIRA?

 

Olet varmaan nähnyt kuvia bernhardinkoirasta, jolla on konjakkitynnyri kaulassaan? Se tynnyri on ihan vain piirtäjien keksintöä, mutta se on totta, että katoliset munkit kasvattivat bernhardinkoiria pelastuskoiriksi Sveitsin ja Italian välisessä majatalossa, Pyhän Bernardin solassa. Lumivyöryjä alueella sattuu paljon, ja munkit pelastivat paljon ihmisiä "Jumalan koirien" avulla.

Kuuluisin bernhardinkoira on sveitsiläinen Barry, joka syntyi vuonna 1800. Se pelasti kaikkiaan 40 ihmistä. Jos käyt Bernin luonnontieteellisessä museossa, poikkea katsomaan Barrya (se on siellä täytettynä). Paikan päällä näkee selvästi, että Barry oli paljon pienempi ja sirompi kuin nykypäivän jopa 90-kiloiset bernhardilaiset. 

Jalostus on muuttanut bernhardinkoiraa sadassa vuodessa. Rotu ei enää sovellu pelastuskoiraksi, sillä painava koira ei voi kävellä uppoamatta pehmeässä lumessa. 

Blonsin kylässä tapahtui vuonna 1954 valtava lumivyöry. Lumeen hautautui 118 ihmistä. Uhreja etsi kaikkiaan 12 pelastuskoiraa, mutta yksikään niistä ei ollut bernhardilainen.

 

IHANAT LEMMIKIT

 

Lemmikin hoitaminen ja sen kanssa leikkiminen on hauskaa, eikö olekin. Minustakin on aivan mahtavaa leikkiä Jennan ja Hanskin kanssa. Tykkään leikkiä myös muiden koirien ja kissaystäväni Paavalin kanssa.

Mitkä ovat lemmikin parhaat puolet? Minusta ne ovat seuraavat: lemmikki on taattu ystävä, joka ei kerro salaisuuksiasi eteenpäin, se jaksaa aina kuunnella ja ymmärtää, se ei koskaan arvostele sinua, vaan hyväksyy sinut aina ehdoitta.

Sofia sanoi toissapäivänä, että lemmikissä on vain yksi kurja puoli: siitä on joskus luovuttava, koska kissat ja koirat eivät elä yhtä kauan kuin ihmiset.

Omistajaansa kiintynyt kissa tai koira antaa hänelle myös elämäniloa. Moni ihminen on päässyt vaikean ajan yli lemmikkinsä avulla. Jenna kertoi Sofialle lukeneensa netistä, että moni koulukiusaamisen uhri sai lemmikin avulla uusia ystäviä. Muista tämä, jos sinua kiusataan! Jos saat oman koiran, voit mennä sen kanssa koirapuistoon ja tutustua uusiin kavereihin.

Jossain tutkimuksessa oli todettu, että ne lapset, joilla on oma lemmikki, ovat reippaampia kuin muut samanikäiset. He juttelevat lemmikilleen ja hoitavat ja ulkoiluttavat sitä ja oppivat samalla tärkeitä vuorovaikutustaitoja.

Omat vuorovaikutustaitoni ovat ainakin huippuluokkaa. Jos en pidä jostain ihmisestä (Mats!), niin kyllä hän sen huomaa. Jos taas tykkään, annan heti naamapesut.

 

PAAVALI

Rakas kissaystäväni Paavali on loukkaantunut. Kuulin Sofian ja emäntäni juttelevan asiasta. Joku kulkukatti oli hyökännyt pihalla Paavalin kimppuun puremaan sitä, eikä Sofia tietenkään ollut pystynyt estämään tappelua. Itse asiassa Paven valjaat olivat kirvonneet hänen käsistään, kun hän pelästyi niin kamalasti.

Pave oli näyttänyt kyntensä ja ajanut kulkukissan pois pihalta. Olisinpa ollut siellä, niin olisin auttanut ystävääni. Sofia oli myöhemmin ottanut yhteyttä talonmieheen, joka soitti eläinsuojeluyhdistykseen. Nyt pihalla on kissanloukku. Ne yrittävät saada villikissan kiinni.

Paavali-raukka joutui eläinlääkärille. sillä oli raapamia joka puolella ja yksi paha viiltohaava lavassa. Eläinlääkäri neuloi haavan umpeen, desinfioi kaikki naarmut ja määräsi Paven antibioottikuurille.

Siinäpä onkin nyt sitten emännälläni ja Sofialla ollut kova homma, miten saada Pave ottamaan lääkkeensä. Se haistaa heti vieraan hajun, jos lääkkeen kätkee ruokaan. Tabletit pitäisi nielaista kokonaisina.

En nyt tiedä, miten tämä onnistuu. Paavalilla on 10 päivän lääkekuuri. Tuolla olohuoneen puolella emäntä ja Sofia nyt hierovat päätään yhteen. Minä koetan lohduttaa ystävääni. Nuolin sen haavan putipuhtaaksi.

                                                   Seuraavana päivänä

Nyt ovat ihmiset keksineet, miten saada Paavali ottamaan lääkkeensä. Täällä ovat olleet aivan kauheat riehujaiset, kun Pave on mourunnut, kynsinyt ja yrittänyt juosta karkuun. Vastustelu ja paniikki alkoivat jo ennen kuin ihmiset pääsivät Paven lähellekään. Minäkin hermostuin ihan kauheasti. Pilleriä on yritetty ruiskuttaa suuhun ja käytetty jotain tabletin annostelijaakin, mutta kaikki ihan turhaan.

Nyt joku kissaihminen oli neuvonut Sofiaa menemään apteekkiin ostamaan tyhjiä gelatiinikapseleita. Kapseleita ensiksi vähän lyhennettiin saksilla pienemmiksi keskeltä ja sitten pilleri lykättiin sinne sisälle. Jenna kostutti kapselin Paven herkkukastikkeella (=paistikastike), samoin omat sormensa. Silloin Pave nielaisi kapselin ihan helposti, nuolipa vielä Jennan sormet ja omat viiksensäkin tyytyväisen näköisenä.

Nyt toivon, että Pave tulee pian kokonaan terveeksi. Se ei oikein jaksa leikkiä kanssani kuten aikaisemmin.

 

 

 

KOIRARODUT

 

Olen kuunnellut koko iltapäivän, kun emäntäni Jenna ja hänen paras ystävänsä Hanski juttelivat koiraroduista. Uutisissa oli kerrottu, mitkä rodut ovat suosituimpia Suomessa tällä hetkellä.

Lista näytti kuulemma tällaiselta:

1. labradorinnoutaja

2. suomenajokoira

3. jämtlanninpystykorva

4. saksanpaimenkoira

5. kultainennoutaja

6. suomenlapinkoira

Ilahduin suuresti, kun huomasin listalla toisena suomenajokoiran, sillä mieleeni tuli heti hyvä ystäväni Tippa (lue Jesse turvakoira). Saksanpaimenkoiria tunnen kaksi kappaletta: toinen on Nummelan tallin Kikan perheen Rita ja toinen agilitykurssilla tapaamani Sebastian (lue Jesse ja kohtalokas kurssi).

Mikä iloinen ylläri  -  heti minun rotuni jälkeen listalla tulee suomenlapinkoira. Tästä minun on kerrottava heti Fibulalle, kun näen sen seuraavan kerran.

 

 

©2017 Jessemurre - suntuubi.com