Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

JENNAN PÄIVÄKIRJA

 

 

8.9.2017

Hanski sai päähänsä, että Cici pitäisi viedä koiranäyttelyyn. Sehän on ollutkin näyttelyssä joskus silloin, kun Rekku sen itselleen hankki. Voittikin jotain. Hanskilla on ruusuke yhä seinällä. Hän osti sen itselleen myyjäisistä (siitä kerrotaan kirjassa Jesse käräjäkoira).

- Täytyyhän meidän ensiksi totuttaa Ciksua käsittelyyn, ja munkin pitää ottaa taidot haltuun ennen ilmoittautumista, Hanski intoili.

- Paras kun kysyt asiaa ensiksi Rekulta, minä ehdotin, kun hyvin tiesin, millainen ärripurri Ciksu on.

- Eikä. Se kuitenkin kieltäytyy heti. Mun on ensiksi harjoiteltava Ciksun kanssa ja sitten esitettävä taitomme Rekulle. Kyllä se suostuu, kun näkee, miten saumattomasti me pelataan yhteen.

- Niin mutta mitä jos tuomari on mies? minä penäsin. - Ciksuhan käy päälle, jos joku mies alkaa tunnustella sitä ja katsoa hampaita.

- Meidän täytyy pyytää kaikkia kylään tulevia miehiä tunnustelemaan ja avaamaan Ciksun suu, Hanski päätti. - Niin kuin meidän isää ja Rasmusta ja Oivaa ja Väinöä...

- Oivaa! Se nyt ei rupeaisi aukomaan Ciksun hammaskalustoa mistään hinnasta!

Saa nähdä, mitä tästäkin tulee. Hanski vannotti mua pysymään hiljaa asiasta Rekun läsnäollessa, kunnes hän on saanut Ciksun valmennettua näyttelykuntoon.

 

21.8.2017

Oikeastaan aika kivaa, kun koulu alkoi, vaikka se haittaakin vakavasti koirajuttujamme. Mutta Hanski on aivan ekstaasissa, sillä Toni on muuttanut meidän luokalle. Toni ja Eetu istuvat meidän takana olevissa pulpeteissa. Vähän noloa, kun nyt jokainen näkee, miten ihastunut Hanski on Toniin. Ollaan jo kuultu kaikenlaisia kuittailuja.

Eilen me oltiin sienestämässä Naantalissa Riitta-tädin luona. Kerättiin kanttarellejä. Jessuli oli tietysti mukana, niin, ja Iiro. Kiva kun ei ollut lainkaan hirvikärpäsiä, muutamia hyttysiä vain. Olisi kätevää opettaa Jesse sienikoiraksi, niin ei tarvitsisi rampata tuntikausia ympäri metsää muutaman sienilitran takia.

Me on oltu kauhean järkyttyneitä Turun terrori-iskun takia. Käytiin katsomassa tapahtumapaikkoja ja vietiin kynttilä torille. Miksi ihmiset tappavat toisiaan?

 

4.8.2017

Hohhoijaa, koulukin alkaa sitten ensi viikolla. Miten se kesäloma näin äkkiä meni? Ihan juurihan loma alkoi, Hanski sanoi mulle eilen. Me on jo käyty hankkimassa uusi reppu ja uusia vaatteita, kyniä sun muuta.

Huomenna me lähdetään Hauholle yhden Allin ja Väinön tuttavan luokse  - moottoripyörällä! Sivuvaunu otetaan taas käyttöön koiria varten ja minä tai Hanski istutaan vuorotellen siinä koirien kanssa, sillä aikaa kuin toinen istuu Väiskin takana. Kun ei nyt sataisi kauheasti. Tosin Väinöllä on sellainen "anopinvaunupressu", jonka voi laittaa sateensuojaksi. Kyllä me ollaan varmana järkyttävä näky, etenkin kun Jessellä ja Nasse-sedälläkin on punaiset kypärät päässä. (Jos olet lukenut Jesse vauhtikoiran, tiedät mistä puhun.)

Hauholla asuu joku Rutasalojen tuttava hevosmies, joten voidaan päästä kaiken lisäksi hevosen kyytiinkin!

 

23.7.2017

Tall Ships Race on taas Turussa. Eetu tuli hakemaan mua jo aamukahdeksalta, vaikka mä sanoin, että me mennään jokirantaan vasta puolenpäivän aikaan. Mä olin vielä nukkumassa kahdeksan aikaan, kun äiti oli luvannut pissittää Jessen tavalliseen aikaan seitsemältä.

Ei auttanut kuin soittaa Hanskille, joka ei meinannut selvitä tolpilleen ollenkaan. Eetu joi aamuteetä meidän keittiössä ja heitteli minuun lampaankokoisia silmäyksiä, joita koetin parhaani mukaan olla huomaamatta. Viimein me päästiin matkaan, ja kuten arvata saattaa, Aurajoki oli täynnä purjeveneitä Martinsillasta alkaen satamaan.

Aurajoki on harvinaisen syvä satamanpuoleisesta päästä, siellähän on telakat ja kaikki. Me katseltiin Hanskin kanssa jo perjantaina, kun suurimpia purjelaivoja hinattiin jokea ylös. Nyt siellä on enää kapea väylä keskellä, ja veneitä on kiinnitetty toisiinsa moneen riviin, isoja ja pieniä.

Rannat ovat täynnä erilaisia myyntikojuja, ja Eetu halusi väen vängällä ostaa mulle hodarin ja hattaran, vaaleanpunaisen hattaran. Söin sen silmääkään räpäyttämättä. Onneksi Eetu sentään osti samanlaiset Hanskillekin, vaikka huomasin, ettei hän pitänyt siitä, että Hanski lähti mukaan. Koirien kanssa oli vähän hankaluuksia, kun väkeä, etenkin juoppoja, oli niin paljon. Eilen illalla oli kuulemma ollut 10 000 euroa maksanut ilotulitus, jota mä en tieteskään nähnyt, koska olin umpiunessa jo kymmeneltä. Jessekin on Luojan kiitos niin hyvähermoinen, ettei pelkää paukkumista.

Mukava päivä, vaikka Eetu olikin meidän kaa ja halusi kiivetä joka ikiseen purtiloon.

 

8.7.2017

Miten aika voi kulua niin huimaa vauhtia? Nyt on jo kuukausi kesälomasta kulunut. Oiva ja Elsa palasivat ulkomaanmatkaltaan ja ovat lähdössä Sandholmille. Tai ainakin Donitsi on. Me jännitetään Hanskin kanssa, päästäänkö mukaan vai ei.

En kyllä välittäisi, että Eetu sinne lähtisi. Se kuuli meidän juttelevan asiasta agilityesteillä ja alkoi välittömästi paasata, että hänenkin pitäisi päästä sinne Watten kanssa. Yritämme nyt pitää Eetun kaukana Munkkirinteistä.

Huomenna me onneksi päästään Riitta-tädin luokse Naantaliin. Viemme Sofian lahjoittaman vanhan untuvatäkin mukanamme koirille. Pakko päästä myös uimarannalle ja jätskiä syömään, kun kesä on viimeinkin lämmennyt, ainakin vähän. Yhtenä yönä viikolla oli niin kylmä, että Allin perunamaalla kävi halla. Heillä on mökillä pieni kasvi- ja perunamaa, jonne koiria ei saa päästää.

Jessuli sai Ruotsin-tuliaisena Eetun perheeltä koirien lippiksen (punaisen), ettei aurinko häikäise silmiä. Se on aika hyvän näköinen, siis Jesse, lippis päässä!

 

 

23.6.2017

Täällä me ollaan nyt, Allin ja Väinön kesämökillä, juhannusta viettämästä. Tultiin jo eilen. Koiria vilisee nurkissa kuin Vilkkilässä kissoja, sillä Rutasalojen Nasse-sedän lisäksi täällä seikkailevat Jesse, Watte, Cici ja Muru.

Me saadaan Hanskin kanssa palkkaa Ciksun ja Murun hoitamisesta, ja mä saan tietty Eetun äidiltä jotain, kun olen hoitanut Wattea jo kolmatta viikkoa. Sitten kyllä pannaan elämä risaiseksi, kun saadaan palkkamme, ja ostetaan ainakin kilon paketti jätskiä. Kun nyt vain tulisi jätski-ilmoja. Mereltä käy koko ajan kolea tuuli.

Illalla me mennään tuonne lähikylälle juhannusta viettämään. Siellä on kokko ja latotanssit, kertoi Alli. Me aiotaan paistaa makkaraa hiilloksella puolen yön paikkeilla, sitten kun kokko on palanut. Väinö veisti meille jo kahden metrin mittaiset makkarakepit.

Koirat on innoissaan, kun saavat olla vapaina pihapiirissä. Vähän väliä ne jahtaavat toisiaan laukkaamalla rantaan ja takaisin. Ihanaa että ne tulevat hyvin toimeen keskenään, eikä Ciksukaan ole ollut yhtään ärhäkällä päällä.

HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!

 

 

11.6.2017

Ciksun pitäisi oikeastaan päästä jonnekin agilitykisoihin. Sitä ei päihittäisi kukaan, ei ainakaan pujottelussa. Ja se oikein nauttii harjoittelusta! Jos Rekulla ei olisi niin paljon töitä, juontamista ja jatkuvaa matkustelua, niin me varmaan päästäisiinkin kisoihin.

Olemme saaneet loistavan agilitypaikan: Allin ja Väiskin pihalta Kukonvahantieltä! Nyt meidän ei tarvitse joka kerta kerätä agilityvehkeitä pois harjoittelun jälkeen, vaan ne saavat olla siellä päivästä toiseen. Pinja ja Fibulakin ovat käyneet treenaamassa.

Ja Muru! Voi sitä pulleroa! Hyppäämään se ei suostu ollenkaan, mutta kaakertaa jotenkuten pujottelukeppien välissä tajuttuaan ensin jutun juonen. Sitä pitäisi harjoituttaa joka päivä, että läskit vähän tippuisivat, mutta Hanski ei jaksa roudata sitä Raunistulaan asti. 

Ehdotinkin hänelle, että hän lainaisi Villen ison leikkitraktorin peräkärryä. Siihen voisi sitoa vetonarun ja laittaa jotain pehmustetta pohjalle, niin Murun ja Ciksun saisi vedettyä yksin tein Rutasaloille.

 

23.5.2017

Eetu on oikeastaan aika kiva, kun sille päälle sattuu. Sain siltä Jessulin syntymäpäivänä toissaviikolla kirjekuoren, jonka sisällä oli koirakortti. Siinä luki onnittelujen lisäksi Eetun harakanvarpailla kirjoitettuna: "Lahja seuraa." No, viime sunnuntaina ovikello sitten soi, ja siellä oli Eetu valtavan ison pahvilaatikon kanssa. 

Meinasin lentää selälleni, kun avasimme laatikon. Siellä oli  -  agilitysetti! Kirkkaan siniset ja keltaiset pujottelukepit, rengas ja hyppyihin tarkoitetut tukikepit ja poikkipuomi.

Minä viestin nopeasti Hanskille, joka kävi hakemassa Ciksun ulos, ja sitten me mentiin Ciksun, Watten ja Jessen kanssa pihalle kokeilemaan settiä. Sunnuntaisin pihalla on aina kamalasti autoja, mutta saimme sentään pystytettyä pienen radan.

Koirat muistivat vielä oikein hyvin ne opit, joita saimme aikoinaan Tytti Lehtisen agilitykurssilla Majakkarannassa. Varsinkin Ciksu! Se paineli pujottelukeppien välitse kuin valkoinen salama, eikä Jessulikaan huono ollut. Olisin voinut melkein halata Eetua kiitokseksi, sillä tästä lahjasta on iloa koirille pitkäksi aikaa. Kun vain löytäisimme paremman harjoittelupaikan...

Hanski huomasi yhtäkkiä, että melkein jokaisessa pihanpuoleisessa ikkunassa oli jonkun naama. Sofia vilkutti meille. Hänkin oli yleisön joukossa Paavalin kanssa. Kyllä oli hauska iltapäivä!

 

16.5.2017

Järkyttävää, miten pitkä aika siitä on, kun olen viimeksi kirjoittanut päiväkirjaani. Koko kevät on mennyt yhdessä hujauksessa, ja kuukauden päästä on jo... juhannus!

Jessen synttärit olivat viime perjantaina, mutta me vietettiin niitä vasta lauantaina. Olin kutsunut koiraporukkaa juhlille, ja äiti leipoi sinne marsipaanikakun, jossa luki päällä JESSE 4 Vee. Olin ajatellut ostaa Jessulille uuden ruokakupin, kun se entinen, sydämenkuvilla koristettu (Eetulta saatu) alkaa vähitellen ottaa päähän, ja olihan se jo aika kolhiintunut. Nyt ei tarvinnutkaan, sillä Pinja toi Jessulille sellaisen lahjaksi, oikein nätin ja helposti puhtaana pidettävän.

Tonilla on kuulemma uusi tyttöystävä. Arvata saattaa, että Hanski on kuin maansa myynyt.

 

7.1.2017

Voi ei, äiti aikoo kipata joulukuusen ulos huomenna. Mä oisin mielelläni pitänyt sen vielä olkkarissa, mutta kun se varistaa neulasia ja lisäksi Ville on jo syönyt kaikki kuusenkaramellit, mihin suinkin yltää. Eilen kuusi kaatui hänen päälleen, kun hän yritti saada punavalkoraitaista karamelliä alas ylemmältä oksalta, ja kyllä sitä huutoa sitten riitti. Jessuli ryntäsi tietysti paikalle ja ahmi kaikki karkit, jotka vainusi. Meille ei jäänyt paljon mitään.

Kuulin Sofialta, että hänenkin kuusensa oli kaatunut, johtuen siitä, että Paavali oli tullut villille päälle ja karannut ylös kuusen runkoa pitkin. Mäihämäen Akseli oli juuri silloin Sofian luona kylässä, ja Pavehan oikein vihaa Akselia. Yrittikö se paeta kuusenlatvaan? Joka tapauksessa Akseli oli saanut kuhmun päähänsä.

Hyytävä Siperia on viimeinkin hellittänyt, ja nyt sataa lunta. Ihanaa! Me mennään Hanskin ja koirien kanssa päivällä Samppalinnanpuistoon heittelemään lumipalloja.

 

3.1.2017

Elsalla oli taas varsinainen show uutenavuotena! Jesse ei ole paukkuarka, mutta Muru ja Lilli ovat. Arvata saattoi, että Elsa oli paniikissa jo viikkoa ennen H-hetkeä. Muru kuolaa, tärisee ja läähättää, ei syö, ei nuku, ei pissaa. Ja Lilli on toinen samanlainen. Niinpä Elsa ylipuhui siskonsa Allin kärräämään minut, Hanskin, Jessulin, Murun ja Lillin uudeksi vuodeksi Rutasalojen mökille Merimaskuun. Hän itse lähti Donitsin kanssa rilluttelemaan.

Me ei siis nähty ainuttakaan rakettia, mutta mitäpä sitä ei tekisi rakkaiden koirien eteen? Alli oli leiponut ja ostanut kaikenlaista karkkia ja muuta hyvää, joten siinä puolessa ei ollut valittamista.

Ripustimme mökin nurkalla olevaan kuuseen värivalot, jotta ei olisi ollut ihan niin säkkipimeää. Meri huokui pimeyden keskellä, lunta ja jäätä ei ollut lainkaan. Musta uusi vuosi. Ulkona oli seitsemän astetta lämmintä! Otimme keskiyöllä koirat ja menimme kävelylle taskulamput kourassa. Sekin oli erikoinen kokemus.

 

6.11.2016

Eilen me mentiin Hanskin kanssa Rutasaloille hakemaan Nasse-setää, kun Väinöllä on näyttely Helsingissä, eikä he voi viedä Nassukkaa sinne mukana. Hanski lupasi hoitaa Nassea viikonlopun ajan kotonaan, vaikka Viivi nostaa siitä tietysti kauhean metakan.

No, me marssittiin sitten Jessulin kanssa Kukonvahantielle. Rutasalojen portinpieleen oli ilmestynyt kyltti, jossa oli hurjan vihaisen, hampaitaan näyttelevän schäferin kuva ja teksti: PELASTA PÄIVÄNI, MURTAUDU MEILLE!

Me purskahdettiin nauramaan. Nassehan on ihan nössö, oikea halipulikoira. Jos vorot sen tietäisivät, ne murtautuisivat heti sinne, eikä Nassukka liikauttaisi eväänsäkään käydäkseen kiinni niiden persuuksiin. Alli oli kuulemma löytänyt kyltin jostain kirpputorilta ja tykästynyt siihen. 

 

24.10.2016

Me laskettiin eilen rahojamme hiki hatussa. Joulu on tulossa, siihen ei ole enää kuin 2 kuukautta. Hanski kysyi multa, mitä mä haluaisin joululahjaksi, ja sanoin, että Jessuli tarvitsisi uuden juomakupin. Äiti astui vahingossa sen Eetun antaman kupin päälle, ja se halkesi. Se kuppi, jossa oli... sydämenkuvia.

Mä haluaisin tällä kertaa teräksisen juomakupin, mutta ne voi olla aika kalliita.

- Mä menen pankrottiin! Hanski kiljaisi, joten sanoin, että koiranraksut on aina tervetulleita, koska iso koira syö paljon.

Hanski katsoi mua sen näköisenä, että sillä on taas jotain erikoista mielessä.

 

17.10.2016

Voi tota Hanskia. Nyt se on keksinyt, että meidän pitää tehdä syysloman aikana muutakin kuin vain hoitaa ja ulkoiluttaa koiria.

- Kuten esmes sirkuskoulua, ammuntaa, sulkapalloa, parkouria, geokätköilyä, sählyä, frisbeegolfia, taekwondoa tai BMX-pyöräilyä, se messusi eilen.

- Anteeks kuinka?

Mä en meinannut uskoa korviani. Tiedän kyllä, että Eetulla on BMX-pyörä, ja saisimme sellaisen varmasti lainaksikin, mutta mä en tiedä, missä on rata, jossa sitä pyöräilyä voisi harjoittaa.

Hanski itse oli kuumana kokeillakseen juoksuammuntaa. Mutta miten meidän ikäiset pääsisivät käsiksi pyssyihin? En tajunnut.

- Ei tieteskään oikeisiin pyssyihin, vaan lasersellaisiin, Hanski vaahtosi. - Rasmus kertoi, että juoksuammunta on samanlaista kuin ampumahiihto, mutta välimatkat juostaan ja aseena on laserpyssy.

Mua ei kyllä kiinnosta pyssyjen kanssa meuhkaaminen pätkääkään, ja omasta mielestäni me saadaan liikuntaa ihan tarpeeksi, kun ravataan Jessen, Ciksun, Murun, Nassukan ja Tipan kanssa aamusta iltaan milloin missäkin. Taekwondoa??? Voi hyvät hyssykät...

 

15.10.2016

Kauheeta, onko siitä jo puolitoista kuukautta, kun olen viimeksi kirjoittanut päiväkirjaa? Onneksi viime torstaina alkoi syysloma, että ehtiikin taas jotain. Vaikka koirien hoito ja ulkoilutus vie kyllä paljon aikaa. 

Me ollaan jo oltu pari päivää Naantalissa Hanskin kanssa auttamassa Riitta-tätiä. Sillä oli aivan suloinen jackrussellpentue,  joka oli takavarikoitu jostain pentutehtaasta. Hanski alkoi heti himoita yhtä pentua itselleen, mutta sen sisko on sellainen koiranvihaaja, että oksat pois. Kotirauhan takia Hanskille ei anneta omaa koiraa. No, onneksi sillä on Ciksu, melkein kuin oma. Salakuljetamme sitä aina välillä Hanskin ja Viivin huoneeseen, kun Viivi on ulkona.

Tänään me oltiin kylässä Eetun enon luona katsomassa Tippaa. Se innostui hurjasti, kun Jessuli tuli käymään. Me vietiin Tipalle vinkulelu (Jessen entinen, melkein kuin uusi). Oskari asuu rivitalossa, mutta onneksi naapurit on koiraystävällisiä, niin ettei vinkuminen haittaa, vaikka jotain ääntä naapuriin kuuluisikin. Mun on pakko hävittää Jessen vinkulelut, ettei Meeri ole koko ajan soittamassa ovikelloa ja valittamassa "infernaalisesta metelistä". Mitähän sekin tarkoittaa?

Huomenna sunnuntaina me aiotaan mennä tervehtimään Nasse-setää. Alli soitti, että Nassukan koirauinnit pitäisi aloittaa taas Kultatassussa. Elsa käy siellä silloin tällöin Murun kanssa, mutta Alli on ottanut Raakelilta selvää, ettei me jouduta sinne yhtä aikaa. Ajattelin lahjoittaa Jessen toisen vinkulelun Nassukalle, kun sekin on ihan ehjä ja hyvä. Rutasalot asuvat omakotitalossa, niin siellä voi metelöidä niin paljon kuin haluaa.

 

28.8.2016

Koulukin alkoi jo pari viikkoa sitten. Mulla oli aivan hirveä eka koulupäivä.

Veimme aamulla Jessulin Sofialle päivähoitoon, ja se oli aivan innoissaan, kun ei ole koko kesänä siellä ollut. Paavali tahkosi itseään minun ja Hanskin ja Sofian jalkoihin ja siinä sivussa Jesseenkin. Sitten me meinattiin myöhästyä koulusta, kun juteltiin liian kauan Sofian kanssa, paijattiin Pavea ja juotiin pari lasillista mansikkamehua. Me jouduttiin juoksemaan kieli vyön alla kouluun. Minä jäin käytävään odottamaan opettajaa, kun mulla oli sellaista asiaa, mitä en halunnut koko luokalle kailottaa. Hanski otti mun reppuni ja meni varaamaan meille paikat, ja tietty me jouduttiin eturiviin, kun oltiin niin myöhässä ja kaikki takarivien paikat oli jo varattu.

Kun mä sitten menin open kanssa luokkaan, mun silmät levähti. Hanski vääntelehti kauheassa naurukohtauksessa pulsansa päällä. Mun reppu oli laitettu viereiselle tuolille. Pulsani päälle oli levitetty kukikas liina, jolla möllötti lasipurkki. Siinä oli jotain valkoisia kukkia. 

Ope pysähtyi katsomaan. "Kas", se sanoi. "Siankärsämöitä. Onko sinulla Jenna tänään syntymäpäivä?"

SIANKÄRSÄMÖITÄ!

Että koko luokka ulvoi naurusta. Sain jälkeen päin tietää, että Eetu oli kiskonut ne rikkaruohot koulun pihanlaidasta ja järjestänyt koko jutun Onnin kanssa. Lasipurkin ne oli kinuneet koulun keittiöstä.

Eikä jätkät tajunneet alkuunkaan, miksi mä olin niille niin raivona.

 

28.7.2016

Kauhea viikko, on ollut niin kuumaa. Toissapäivänä 28 astetta! Koirat kärsii kamalasti. Katukivet oikein kerää lämpöä päivän aikana ja hohkaavat niin, että mä tunnen poltteen kenkienkin läpi. Me laitettiin herätyskello soimaan viideltä ja lähdettiin puistoon koirien kanssa, vaikka Hanski on kyllä toivottoman aamu-uninen ja kulki Nasse-sedän kanssa pää riipuksissa.

Talkkari oli aivan ihana ja keksi meille koiranviilennyslaitteen. Sofian naapurihuoneistossa on rempattu, ja äijät kantoivat vanhan kylpyammeen pihalla olevalle kuormalavalle, johon on kerätty kaikenlaista rakennusjätettä. Talkkari nosti ammeen Hanskin isän kanssa lavan viereen ja täytti sen vesiletkulla. Ihanan viileää vettä! Koirat innostuivat mielettömästi ja hyppivät ammeeseen ja pois toisiaan jahdaten. Meeri tuli oikein parvekkeelle katsomaan sitä melskettä ja piti meille palopuheen koirabakteereista.

Lopulta Jessuli ja Nassukka istuivat ammeessa kaulaa myöten vedessä, joivat välillä ja näyttivät niin tyytyväisiltä, että Hanski otti niistä pari kuvaa ja lähetti ne kavereille.

Eipä aikaakaan, niin Pinja ilmestyi Fibben kanssa pihalle. Hän oli laittanut Fibbelle kengät jalkaan ja kenkien sisälle märkää sanomalehtipaperia, niin ettei Fibben anturat kärvenny. Mikä riemu siitä syntyi, kun Jesse ja Nassukka näkivät Fibben! Ilo loppui kyllä lyhyeen, kun Meeri tuli kaulimen kanssa (joo'o, se oli kuulemma juuri leipomassa mustikkapiirakkaa) ulos pihalle meitä haukkumaan. Hanski kastui läpimäräksi koettaessaan estää Nassea käymästä nuolemaan Meerin naamaa.

Onneksi Meeri leppyi, kun Pinja alkoi jutella sen kanssa leipomisesta. Me saatiin koiratkin vaiennettua, ja tunnin päästä Meeri toi meille paperilautasella pienet palat mustikkapiirakkaa, joka oli oikeasti hyvää. Koirat halusivat myös osansa, mutta Meeri kauhistui: "Ei koirille pidä tärvätä ihmisten ruokaa, muistakaa se!" Päläpälä. Mä säästin omastani reunapalan ja jaoin sen koirille Meerin lähdettyä takaisin sisälle.

 

21.7.2016

Nasse-setä tuli meille. Voi että Jessulilla on ollut hauskaa! Sain kaksi kassillista koiranruokaa Allilta sekä kaikki Nassukan hoitovälineet. Siinä koirassa on totisesti hoidettavaa! Sen säkkärään turkkiin tarttuu varmana joka ikinen takiainen ja heinänsiemen, jonka ohi me ulkona kuljetaan. Punkkisyyniäkin on nyt kaksin verroin. Teen sen kyllä mielelläni, koska Nassukka on niin mukavaluonteinen.

Koirat makaa yöllä rinnatusten mun sängyn vieressä ja kuorsaavat. Mun oli haettava vanha täkki, jotta Nassuli ei olisi joutunut makaamaan pelkällä lattialla. Jessellähän on oma pyöreä koiranpeti. Hanski on täällä melkein aamusta iltaan, ja eilen me yritettiin piirtää koiria. Uimassa ollaan oltu melkein joka päivä ja puistossa tietysti pyöritty aamuin illoin. Ciksua ei voi ottaa mukaan, koska se ärhentelee niin kamalasti Nasse-sedälle.

Rekku on lähdössä viikonlopuksi Tukholmaan miehensä kanssa, ja ne ottavat Ciksun mukaan. Sitten Hanski voikin ottaa Nassukan hoiviinsa. Hän uhkasi salakuljettaa sen heille Viivistä huolimatta.

 

17.7.2016

Öh, enpä näköjään ole viime aikoina kirjoittanut päiväkirjaa. Mihin kummaan se aika menee? Varmaan siihen, kun on niin monta koiraa hoidettavana. Näin kesällä kaikki lähtee lomille ja tarvitsee koiranhoitajaa.

Watte oli jo mun luona hoidossa kaksi viikkoa, ja nyt on tulossa Nasse-setä. Yritin ylipuhua Hanskia ottamaan sen hoitoon, ja hän olisi ilomielin sen ottanutkin, mutta kun hänen siskonsa on sellainen koiranvihaaja. Onneksi äiti on myötämielinen, koska mä tienaan siitä rahaa. Lupasin siis Allille ja Väinölle, että Nasse-setä saa tulla meille.

Eilen me oltiin Rekun luona sovittamassa Ciksulle uusia asuja. Rekku oli saanut niitä Sinisestä Papukaijasta. Syyskauden Tähtikokki-ohjelmat alkavat pian, ja Cici tarvitsee jotain uutta päällepantavaa. Hanski kertoi, että Sinisen Papukaijan omistaja Heidi Puro oli tehnyt sellaisen diilin Rekun kanssa, että hän lainaa asuja ja asusteita ilmaiseksi Ciksulle, mikäli saa ne ehjinä ja puhtaina takaisin. Lisäksi hänen ja hänen firmansa nimen pitää näkyä ohjelman lopputeksteissä. Se on mainosta hänelle. 

Hanskille tuli heti asiasta paineita, sillä Rekku joutuu maksamaan likastuneet asut.

Me valkattiin Ciksulle monta upeaa muotiasua ensi syksyksi, ja sitten Rekku tarjosi meille syötävää. Hänellä oli uunissa inkiväärikana. Mä ensin ajattelin, voiko sitä syödä, kun inkivääri on niin väkevää. Holm tuli keittiöön katsomaan paistivadilla kihisevää kananraatoa epäluuloisen näköisenä. Hän kysyi, mitä nuo pienet muruset ovat kanan päällä. "Seesaminsiemeniä", Rekku vastasi. "Ei sinun tarvitse niitä syödä. Annetaan kanannahka koirille."

Inkiväärikana oli tosi hyvää! Siinä oli raastettua inkivääriä ja limetinkuorta kuulemma, ja pinta oli voideltu teriyakikastikkeella (en ollut koskaan sellaistakaan maistanutkaan). Ciksu ja Jesse saivat syödä nahan ja sen mitä kanasta jäi, paitsi luut tietysti poistettiin ja heitettiin biojätteeseen. Kanan kanssa söimme riisiä mangokastikkeella.

Niin, ja jälkkäriksi me saatiin makeita pikkupitsoja. Niiden päällä oli tuoreita mustikoita ja vattuja sekä rouhittuja pistaasipähkinöitä ja valkosuklaata. Me syötiin niin että meinattiin revetä. Hyvä että jaksoimme löntystää puistoon koiria ulkoiluttamaan. 

 

12.5.2016

Tämä on aivan kamalaa. Samppalinnan puistoon on iskenyt koiranmyrkyttäjä! Me on kuultu Hanskin kanssa huhuja sellaisesta jo parin viikon ajan. Kuulemma joku on tiputellut puistossa kävelyteiden varsiin lihapullia ja makkaranpaloja, joiden sisälle on laitettu rotanmyrkkyä. En tiedä varmaksi, onko ne kaksi koiraa oikeasti kuolleet, joista huhu kertoo.

Joka tapauksessa Rekku sai sätkyn, kun me kerrottiin asiasta, ja hankki saman tien Ciksulle kuonokopan. Hän sanoi, ettei koiraa voi estää syömästä ulkona muuten kuin panemalla sille kuonokopan. Koirahan hotkaisee salamana kaiken syötävän tien ohesta.

Olen miettinyt, pitäisikö minunkin hankkia Jessulille kuonokoppa. Samppalinna on niin mukavasti aivan meidän pihan vieressä, että siellä tulee aina aamuisin tehtyä pikalenkki, ennen kuin vien Jessen päivähoitoon Sofian luokse. Sitä paitsi koirat tykkäävät mieluummin lenkkeillä puistossa kuin kadulla.

Hanski sanoi, että kuonokoppa on kamalan näköinen. Ihan kuin Ciksu olisi jokin raivoisa peto. Se panee oikein hanttiin, kun kuonokoppaa puetaan. Mutta on kopasta jotain hyötyäkin. Nyt ei tarvitse pelätä, että Ciksu hyökkäisi kenenkään kaksilahkeisen housunpunttiin.

 

2.5.2016

Olen vieläkin ihan pökerryksisssä vapusta. En löytänyt Kauppatorilta nättiä koira-aiheista ilmapalloa, joten ostin perhosen. Se puhkesi heti samana iltana, kun pikkuveli rutisti sitä liikaa. Kyllä me pelästyimme räjähdystä. Onneksi Jessuli on hyvähermoinen, vaikka haukkui hetken aikaa raivokkaasti. Meeri alkoi hakata olkkarin seinää.

Eilen olimme Rekun luona vappulounaalla. Kyllä oli hyvää simaa ja appelsiinilta maistuvia tippaleipiä. Saimme viedä loput leivoslaatikossa kotiin. Teimme Hanskin kanssa kristillisen tasajaon rappukäytävässä eli molemmille tuli kolme tippistä. Annoin äidille yhden, Villelle yhden ja viimeisen jaoimme Jessen kanssa. Äiti ihastui niin, että käski mun pyytää Rekulta niiden reseptiä.

 

30.4.2016

Me ollaan juuri lähdössä torille Hanskin kanssa vappuhulinaa katselemaan. Puin Jesselle sen ihanan vappuasun, jonka Donitsi osti meille Maarianhaminassa silloin, kun kävimme katsomassa Elsan perintökartanoa, siis oikeasti se oli perintöröttelö. Vappuasuun kuuluu kiva leveälierinen hattu ja kukkakuvioinen mantteli. Laitoimme vielä vähän serpentiinejä sekä Jessulin että omaan kaulaamme.

Harmi ettei Rekku antanut Cicin tulla mukaan. Hän sanoi, että Ciksu vain hermostuu väkijoukoissa ja voi käydä jonkun kinttuun kiinni. Pinja on luvannut lähteä mukaan Fibben kanssa.

Aiomme ostaa itsellemme ilmapallot. Voi kun siellä olisi myynnissä jotain koira-aiheista!

 

28.4.2016

Lehtisen likat on taas alkaneet kiusata Pinjaa. Meidän luokkaretken jälkeen oli jonkin aikaa rauhallisempaa, kun opettaja antoi niille silloin satikutia, mutta nyt ne on taas palanneet entisiin temppuihinsa. Etenkin välitunneilla. Me sanottiin Pinjalle, että pysyy mun ja Hanskin seurassa välkällä, niin me kyllä puolustetaan häntä. Ja ihan törkeetä, että vielä Pinjan koiraakin haukutaan.

Hanski sanoi, että jos likat vielä tulee soittamaan Pinjalle suutaan, hän menee kantelemaan reksille. Eetu sattui kuulemaan ja kysyi, mistä nyt reksille pitäisi kannella, ja kun kuuli, että Lehtiset jatkaa taas kiusaamistaan, Eetu meni puhumaan niille. Anniina meidän luokalta kuuli, että se uhkasi vetää likkoja turpaan, ellei Pinjan kiusaaminen lopu. Muistutti vielä, miten likkojen kävi luokkaretkellä, kun ne kiusasivat mua ja pistivät Eetun alushousut mun kassiin. 

No se tästä vielä puuttuiskin, että Eetu alkaisi käsikähmään likkojen kanssa. 

 

20.4.2016

Huh huh, olen ihan kuitti. Tultiin juuri koirapuistosta. Meidän oli pakko ottaa Ville mukaan, kun äiti meni hammaslääkärille. Se poika sitten jaksaa ravata paikasta toiseen. Ei me ehditty jutella paljon mitään, kun saatiin jatkuvasti juosta Villen perässä. Jostain se livahti koiratarhan puolellekin ja oli aivan innoissaan, kun viisi koiraa saartoi sen. Ville ei toden totta pelkää koiria ollenkaan.

Lopulta me saatiin Ville rauhoittumaan pienen lapion ja ämpärin kanssa läheiselle hiekkakasalle. Huokaisimme helpotuksesta, mutta liian aikaisin. Kohta kuului kauhea parku, ja mitä näimmekään: Ville päällään vesiojassa! Jesse ryntäsi pelastamaan, otti kiinni kurahousujen persuksesta ja raahasi puistotielle. Emme olleet mokomaa ojaa huomanneetkaan.

Sitten tuli tietysti hirveä kiire kotiin, ennen kuin Ville vilustuu. Pistin hänet kuumaan kylpyyn ja yritin samalla vältellä hänen viskomiaan saippuavaahtopaakkuja. Jesse tuli myös kylppäriin katsomaan ja sai ensimmäiseksi naamalleen läntin saippuavaahtoa. Ville oli tikahtua nauruun.

Mua ei kyllä naurattanut. Odotin suurin piirtein kello kädessä, koska äiti tulee kotiin hammaslääkäristä.

 

7.4.2016

Elsalla on menossa kauhea siivousvimma, kun kevät on tullut. Me käytiin juuri Hanskin kanssa hakemassa Muru ulos, ja siellä riehui oikea armeija siivoojia. Yksi pesi ikkunoita, toinen lattioita, kolmas luuttusi vessaa... Kamalaa, sillä Elsa kertoi syynkin suursiivoukseen: hän aikoo kutsua naapurinsa, "hurmaavan" kapteeni Söderlundin kylään. Sen koiranrääkkääjän! Meitä ei kyllä siellä silloin näy.

Nyt on otettava selvää tarkasta vierailun ajankohdasta. En kyllä käsitä, mitä yhteistä Elsalla ja Sörsselssönillä voi olla. Kesä tulee, ja Elsa on kovasti jahkaillut ja muistellut viime kesän seikkailujaan Aurajoella, etenkin Hot Pepperiä. Ettei Oiva vain joutuisi taas vuokraamaan sille uutta muskelivenettä.

 

31.3.2016

Olen ihan puhki. En jaksa avata enää ainuttakaan läksykirjaa. Miten kokeita voi olla näin paljon? Hyvä että ehdin Jessen pikaisesti ulkoiluttaa aamuin illoin.

Lisäksi olen syönyt liikaa suklaata. Elsa antoi meille jättikokoisen suklaapupun, ja me leikattiin siitä loput (pää oli syöty alkuviikolla) kahtia, niin että kumpikin sai oman puoliskonsa. Äiti on käynyt maistelemassa myös suklaata, hän tykkää käsintehdystä. Elsa on taatusti joutunut maksamaan itsensä kipeäksi tästä herkusta. Tai siis Oiva.

Ville ei ole saanut maistaa palaakaan, sillä äiti haluaa, että hänelle kehittyvät vahvat ja reiättömät hampaat. Noin pieni ei ymmärrä karkkien päälle mitään, jos ei ole niitä koskaan saanut, joten on helppo käydä Villen kanssa kaupassa. Ei saa ikinä itkupotkuraivaria karkkihyllyn luona. En ole myöskään antanut Jesselle, vaikka sen vetoavia silmäyksiä on kauhean vaikea vastustaa. 

Vielä yksi koulupäivä, huominen. Kunpa koittaisi jo lauantai, meidän koirapäivä!

 

14.3.2016

Tulen pöpiksi noiden kokeiden kanssa. Ihan kuin opet tahallaan keksisivät kaiken maailman pistareita ja muita kokeita meidän riesaksi. Onneksi ensi viikolla on pääsiäisloma. Kun vain jaksaisi siihen asti. Kevät saisi jo tulla, niin lähdettäisiin Katariinanlaaksoon koirien kanssa.

Eilen me haettiin Pinjaa ulos ja oltiin pari tuntia koirapuistossa. Voi että Fibula on arka. Ei se uskaltanut juosta isompien koirien puolella juuri ollenkaan, koska siellä oli useita riehakkaita koiria. Etenkin yks Prinssi-niminen karhukoira. Pinjan oli pakko hakea Fibbe pois.

Ja sitten kaiken kurjuuden lisäksi paikalle ilmestyivät Moona ja Diana Tessun ja Riksin kanssa. Riksi sai raivokohtauksen ja olisi syöksynyt Jessen kimppuun, ellei Diana olisi saanut roikutuksi kynsin hampain talutushihnassa.

Haimme äkkiä Jessulin ja Nasse-sedän pois ja lähdimme kotiin. Onneksi Muru ja Ciksu eivät olleet mukana. Muru on niin helposti stressaantuva, ja Cici taas voi joutua koiratappeluun. Se ei pelkää mitään.

 

4.3.2016

Onneksi Paavali on jo paremmassa kunnossa. Mun on ihan sydäntä riipinyt, kun haen Jessen iltapäivällä päivähoidosta Sofian luota ja näen kissaraukan. Nordanberg ompeli sen haavat, mutta Pave ei tykkää muovitötteröstä, joka estää sitä nuolemasta haavoja.

Yleensä Jessuli ja Pave makaavat sohvalla yhdessä läjässä, kun olen koulussa. Sofia ei ole nyt voinut käydä pihallakaan eikä edes kaupassa, kun on pitänyt hoitaa kissaa. Lupasimme käydä hänen puolestaan Koistisen putiikissa ruokaostoksilla tänään, kunhan pääsemme koulusta.

 

29.2.2016

Voi kun Pinja toi meille ihanat tuliaiset! Mä sain pienen poronluusta veistetyn lapinkoiran, joka on ihan Fibben näköinen. Se seisoo poronnahalla päällystetyn kumpareen päällä, jonka reunassa lukee Saariselkä.

Hanskille Pinja toi punaisella rusetilla varustetun porokellon. Kyllä me naurettiin, kun Hanski uhosi rupeavansa tästä lähtien herättämään sitä kilkuttamalla aamu-unisen siskonsa Viivin. 

Jesse sai kuivattua poronlihaa, jota se alkoi heti järsiä innokkaasti, ja me molemmat vielä pussillisen paikallista karkkia. Pinja kertoi meille kaiken hiihtolomareissustaan, ja kyllä meitä harmitti, kun emme olleet siellä. Tulivat niin Sankarikoirassa kerrotut tapahtumat elävästi mieleen. Saariselällähän me tavattiin ensimmäistä kertaa Munkkirinteet.

 

 

28.2.2016

Miten hiihtoloma on voinut kulua näin nopeasti? Tänään on viimeinen päivä. Pinja viestitti, että he ovat tulossa iltapäivällä takaisin Turkuun Saariselältä ja että hänellä on tuliaisia mulle ja Hanskille. Oottelen tässä parhaillaan Hanskia meille, niin menemme sitten yhdessä Pinjan luokse, kun hän ilmoittaa, että saa tulla.

Hanski on aivan masentunut, sillä myös Rekku ja Kalle tulevat tänään kotiin Tukholman-reissulta. Hanski joutuu siis palauttamaan Ciksun omaan kotiinsa.

Viivi tietysti hurraa asialle, sillä hän on valittanut Ciksusta koko viikon. Milloin se on käynyt nukkumassa hänen sängyssään, milloin se on levittänyt ruokiaa keittiön lattialle, milloin järsinyt Viivin aamutohvelia. No ei ainakaan ole pissinyt sisälle, kuten eräs Viivin oma hoidokki teki viime vuonna (Jesse pääsiäiskoira).

Jaaha, nyt ovikello pimpahti. Hanski tulee, mun täytyy lopettaa.

 

24.2.2016

Eetu kutsui mut taidenäyttelyyn Väinö Aaltosen museoon katsomaan koiratauluja. Siinä hilkulla oli, etten lähtenyt, kun Eetu alkoi jälleen höpistä rakkauksistaan, mutta mä tykkään koiratauluista kamalasti ja aina haaveilen, että joku maalaisi Jessenkin muotokuvan. Meidän Englannin-reissulla tuli tutuksi useampikin koirataulu, esimerkiksi kultaistennoutajien esivanhemmat Nous ja Belle. Mulla on taulusta tehty postikortti kotona. Sain sen Margaretilta.

Ihmeekseni Eetu käyttäytyi koko eilisen päivän oikein hyvin, ei lähennellyt eikä lässyttänyt lemmestä. Jälkeenpäin, taulut katseltuamme, hän tarjosi mulle vielä museon kahvilassa kupin teetä ja herkullisen wienermunkin.

Tykkäsin erityisesti taulusta Nainen ja sylikoira. Nainen oli aika ruma naamaltaan, mutta valkoinen koira oli söpö. Sillä oli punainen nauha kaulassa. Jotain ihme rotua, en ollut koskaan ennen nähnyt samanlaista koiraa.

Vielä ihanampi taulu oli Hyvät ystävät, jossa tyttö luki kirjaa sohvalla ja valkoinen pikkukoira luki samaa kirjaa hänen olkansa yli oikein tarkkaavaisen näköisenä.

Juuri kun olimme lähdössä, näimme museon portailla Hanskin. Hänellä oli hihnassa Jessuli, Ciksu ja Muru. Olimme nimittäin sopineet etukäteen tapaamisesta kyseiseen kellonaikaan sen vuoksi, ettei Eetu hinauttaisi itseään jälkeenpäin meille. Mun olisi kuitenkin ollut vaikea päästä siitä eroon.

Pieleen meni hyvä suunnitelma. Eetu näytti ensiksi harmistuneelta, mutta sitten hän keksi, että voisi auttaa meitä koirien taluttamisessa, ja omi itselleen Murun hihnan. Niin me sitten käveltiin satamaan asti. Oli oikein kivaa, ja me kerrottiin Hanskille koiratauluista. Häntä alkoi harmittaa, ettei lähtenyt meidän mukaan.

 

21.2.2016

Mitkä makujuhlat Ciksun kunniaksi! Rekku oli leiponut ihania uutuuksia niin ihmis- kuin koiravieraillekin. Ihmeekseni Hanskin ruokahalu oli kadonnut täydellisesti, sillä Toni todellakin saapui Mollin kanssa paikalle, samoin hänen pikkuveljensä Mikko. Unohdin eilen sanoa, että kutsuimme juhliin myös Nasse-sedän, sanoi Elsa siihen mitä tahansa.

Mahtavaa, että Tippakin tuli Eetun enon Oskarin kanssa. Tippa vähän ensiksi arasteli muita koiria (paitsi Jesseä), mutta sitten se parkkeerasi itsensä Mollin muhkean karvaisen selän taakse ja kurkki sieltä varovasti, mitä oli tekeillä. Ihme etteivät Mollin päästämät pierutkaan karkoittaneet sitä turvapaikastaan. Tippa söi hiukan Rekun leipomia koirien Omenakeksejä, ei muuta, mutta Rekku laittoi sille koiranpussin mukaan kotiin viemisiksi juhlien jälkeen.

Meidän Ciksulle lahjaksi tuomat valokuvat herättivät suurta hilpeyttä, sillä yhdessä kuvassa Ciksu esitteli hammaskalustoaan (Hanski yritti vetää sitä pois iglusta ottaakseen parempia kuvia, iglussa kun oli vähän hämäränpuoleista) ja toisessa se taiteili takajaloillaan tanssiasennossa. Aion printata samat kuvat itselleni ja lisäksi yhden Jessen, jossa se kurkistaa ulos iglusta veikeän näköisenä.

Ihme kyllä Eetu ei tällä kertaa ängennyt viereeni istumaan, vaan jutteli melkein koko ajan Oskun kanssa sudenmetsästyksestä. Se oli minulle suuri helpotus. Hanski sen sijaan kuolasi vain Tonin perään niin ilmiselvällä tavalla, että Mikko änkesi lopulta istumaan Hanskin ja isoveljensä väliin sohvalle, mikä harmitti Hanskia suuresti.

Ciksu sai paljon lahjoja, yhden Holmiltakin (uudet valjaat).

Kyllä oli kivat synttärijuhlat! Rekun kehittelemät uudet mansikka-appelsiinileivokset maistuivat hurjan hyviltä.

 

 

20.2.2016

Voi ihanuutta, Rekku suostui Hanskin ideaan ja lupasi laittaa Ciksulle synttärijuhlat huomiseksi. Ehtii nippa nappa, sillä maanantaina Rekku lähtee Tukholmaan äijänsä kanssa.

Me saadaan kutsua kaikki Ciksun koiraystävät paikalle. Jessuli tietysti ja lisäksi Muru, Molli, Tippa ja Watte. Fibula ei pääse tulemaan, koska Pinja matkusti tänä aamuna perheensä ja Fibben kanssa Lappiin laskettelemaan.

Me käytiin aamulla hakemassa Ciksu Tallbergilta. Meinattiin pyörtyä jo ovelle. Lukaalista tulvi aivan ihania tuoksuja! Ihan kuin mansikkakakun hajua, Hanski väitti. Me ei päästy sisälle nuuskimaan, saati maistelemaan, koska juhla on kuulemma ylläri meillekin.

Tulispa huominen nyt pian.

Jotta aika kuluisi nopeammin, otimme koirat ja menimme pihalle katsomaan, saataisko me rakennettua se lumilinna, mutta lunta on niin vähän, että hyvä kun saimme koiraniglun rakennettua. Laitoimme sinne sisälle vanhan täkin, ja Jessuli ja Ciksu tykkäsivät kyhnätä siellä yhdessä. Ne makasivat täkin päällä yhdessä läjässä, nuolivat ja nuuskuttelivat toisiaan.

Hanski otti tukun kuvia koirista puhelimellaan, etenkin Ciksusta. Toivottavasti onnistuivat. Aiomme printata parhaat äidin antamalle valokuvapaperille ja sitten lahjoitamme ne Ciksulle, siis Rekulle, huomenna.

 

 

18.2.2016

Odottelen tässä parhaillaan Hanskia meille. Hän meni Rekun luokse hakemaan Ciksua ulos ja on viipynyt siellä jo ainakin tunnin. Ellei hän kohta tule, mun on mentävä sinne katsomaan, mitä on tekeillä.

Viivi on taas käynyt ylikierroksilla, kun kuuli, että Ciksu on viikon Sulandereilla. En käsitä hänen vastahankaisuuttaan. Hanski sentään hoitaa koiraa viimeisen päälle, eikä se ulvo ja ulise kuten Muru silloin kerran, kun Elsa ja Donitsi olivat Valamossa ja Viivi leikki koiranhoitajaa. Muru ulvoi kaikki yöt, niin että mun ja Hanskin oli muutettava nukkumaan meille (lue Jesse pääsiäiskoira). En ikinä unohda sitä näkyä, mikä meitä kohtasi, kun hiippailimme Meerin perässä alakerran kerhohuoneeseen keskellä yötä. 

Ei, nyt mulla alkaa jo keittää. Pakko lähteä Tallbergille katsomaan, mitä Hanski siellä touhuaa. Kumma ettei hän ole jo viestinyt asiasta.

Jessuli, tule. Missä remmi? Lähdetään ulos Ciciä katsomaan. Niin, parasta kaveriasi Ciciä. Kyllä sä ymmärrät nää asiat. Annapas nyt remmi tänne, niin laitetaan se sun kaulapantaan kiinni. Noin. Ja nyt mentiin.

 

14.2.2016

Askartelimme Hanskin kanssa koko eilisen päivän ystävänpäiväkortteja ja tänään lähdimme henkilökohtaisesti toimittamaan niitä perille.

Ensiksi menimme Humalaistonkadulle Leppäahojen oven taakse, sillä Hanski halusi välttämättä laittaa Tonille rakkaanpäiväkortin (=valentininpäivän oikea suomennos). Se oli kaksiosainen. Kun kortin avasi, sisältä pulpahti esille iso pitsein somistettu sydämenkuva, jonka läpi kulki Amorin nuoli. Allekirjoitukseksi Hanski oli laittanut: Salainen ihailijasi.

Juuri kun Hanski tiputti kortin luukusta, Molli päästi pari vetelää haukahdusta, sitten alaovi kävi ja me kavuttiin äkkiä kerrosta ylemmäksi, ettei kukaan näkisi meitä. Hanski roikkui silti osittain kaiteen päällä ja yritti nähdä tulijan. Se oli Toni itse!

Kun Leppäahojen ovi avautui, me kuultiin Mikon ääni, joka kailotti:

- Moi Toni, sä olet saanut jo kahdeksantoista ystävänpäiväkorttia ja yhden sydämenmuotoisen suklaarasian. Tuossa matolla näkyy olevan yhdeksästoista kortti. Se tiputettiin juuri pari minuuttia sitten. Näitkö sä siellä rappukäytävässä ketään?

- En ristinsielua, Tonin ääni vastasi, ja Hanskin polvet menivät hyytelöksi. - Keneltä se on?

- Siinä lukee Salainen ihailijasi. Mä luulen, että kortti on siltä Miisalta, joka kävi soittamassa ovikelloa eilen ja kysyi sua.

Sitten Leppäahojen ovi pamahti kiinni. 

Hanski hipsi varpaillaan oven taakse ja yritti salakuunnella, mutta ei sieltä kuulunut enää kuin jotain muminaa.

- Miisa? Miisa? Kuka ihmeen Miisa? Hanski hoki. - Tunnetko sä jonkun Miisan, Jenna?

No en todellakaan tunne, mutta Hanski olisi saanut sätkyn joka tapauksessa, vaikka Mikko olisi sanonut Jaana Könönen (=meidän englanninope). Raahasin Hanskin seuraavaksi Pinjan luokse, joka antoi meille kummallekin ystävänpäiväkortin ja karkkipussin oman valinnan mukaan Koistisen K-kaupasta. Ihana ylläri.

Huh huh, mitähän löytyy mun kynnykseltä, kun tästä kotiin lähden?

 

8.2.2016

Eilen oli laskiaissunnuntai, ja tieteskin me mentiin laskettelemaan. Pinjalla oli uusi potkukelkka, jolla me laskettiin pitkin Vartiovuoren jäätyneitä jalankulkuväyliä. Että oli hauskaa! Pinja kuskasi meitä Hanskin kanssa vuoronperään. Odotteleva piteli aina sitten koirien hihnoja.

Välillä mua pelotti kauheasti, että lennämme mutkassa naamallemme pöheikköön, sillä Pinja ei saanut mäessä yhtään vauhtia hiljennettyä. Hän koetti kyllä jarruttaa toisella jalalla, mutta ei auttanut, jalka liukui yhtä lujaa kuin kelkkakin. Kauhea nauru ja kirkuminen kuului varmaan Kaskenkadulle saakka.

Kaiken lisäksi olimme ajaa yhden poikasakin päälle. Ne ilmestyivät aivan yllättäen eteemme. Ja yksi pojista oli kaiken lisäksi Leppäahon Toni! Kyllä Hanski sai jalat alleen. Se juoksi koirien kanssa älytöntä vauhtia mäkeä alas, kun tunnisti Tonin. Jalat sutivat välillä tyhjää, ja koirat kiskoivat remmistä kuin hullut.

Juuri kun Hanski luisteli meidän luokse, sen jalat takertuivat hiekkaiseen kohtaan ja se mätkähti kontalleen Tonin jaloihin.

-Olipas nöyrä tervehdys, Toni nauroi.

Sitten pojat kyyditsivät meitä ja välillä toisiaankin edestakaisin mäenpäälle ja takaisin. Kyllä me naurettiin ja oltiin läpimärkiä, kun kotiin päästiin.

 

 

3.2.2016

Kelit ovat olleet aivan kauheat. Me mentiin Hanskin ja Ciksun kanssa Samppalinnanpuistoon, ja siellä käytävät olivat aivan jäässä. Äiti oli juuri päässyt varoittamasta meitä, että älkää kaatuko, siellä on salaliukasta. Arvata saattoi, että minä lensin kuin leppäkeihäs, mutta onneksi suoraan peffalleni, enkä loukannut yhtään. Kukaan ei nähnyt keikahdustani, paitsi Hanski, joka nauroi kaksinkerroin.

Jessen ja Ciksun jalat sutivat myös tyhjää, ja voi kamala, Jesse kaatui yhden kerran ihan kyljelleen. Meidän oli pakko mennä pois käytävältä ja ruveta rämpimään lumihangessa. Sitten ei ollut liukasta. Siinä oli vain se ongelma, että Ciksu joutui loikkimaan lumessa kuin pupujussi, ja pian se ei enää jaksanut, niin että Hanski joutui kantamaan sitä.

- On tämä nyt vallan erinomaista keliä, sanoi Kalskeen Meeri, joka tuli meitä vastaan Ilonpisaran suunnalta varustautuneena kävelysauvalla ja kengänpohjien liukuesteillä.

 

30.1.2016

Meinaan tulla pöpiksi tuon Eetun kanssa. Se on koko ajan kimpussani tivaamassa, kuka on tämä Nicholas, johon olen muka lätkähtänyt. Ällistyin, mistä Eetu oli saanut selville Nickyn nimen, ja hän väitti kivenkovaan, että Hanski olisi paljastanut sen hänelle. Hanski taas väittää, ettei hän ole sanonut Eetulle yhtään mitään.

Mistä kummasta jätkä sitten on nimen selvittänyt? Taatusti Elsalta. Mun on otettava selvää tästä asiasta.

 

25.1.2016

Eetu on saanut jonkun kumman mustasukkaisuuskohtauksen. En tiedä, mistä se on kuullut meidän Englannin-matkasta ja saanut sellaisen käsityksen, että mulla on siellä poikakaveri ja että mä meinaan lähteä sinne ensi kesänäkin. No kyllä lähtisin, jos olisi rahaa, mutta kun ei ole. 

Nyt Eetu vain mököttää ja hädin tuskin vastaa, jos sanon jotain. Mun on otettava kautta rantain selvää, onko Elsa tai Oiva sanoneet sille jotain. Mistäs se muuten osaisi epäillä poikakaveria?

 

18.1.2016

Ei me menty Naantaliin eilen, mutta Merimaskussa oltiin. Kamalan kylmää etenkin meren jäällä, kun tuuli painoi päälle. Hanski jäi Allin kanssa leipomaan korvapuusteja, mutta minä puin päälleni Väinön vanhan karvapalttoon ja korvaläpällisen metsurin lakin, ja niin me otettiin pilkkivehkeet ja marssittiin jäälle Jessen ja Nassukan kanssa. Näytin ihan talvisodasta karanneelta, Väiski sanoi.

Saimme 14 ahventa! Mun oli komennettava Jesseä kamalasti, kun se pyrki meidän saaliin kimppuun. Isoja pulleita ahvenia. Väinö laittoi ne kylmälaukkuun pois koirien ulottuvilta. Hän sai kaksi pientä kalaa, jotka me annettiin koirille. Tai oikeastaan Jesselle, sillä Nasse kieltäytyi syömästä niitä. Mikä ahmatti, Jesse siis! Ei se edes pureskellut kaloja kunnolla, vaan nieli ne sellaisinaan.

Kyllä oli ihanaa palata mökin lämpöön ja päästä saunaan. Vihdoimme Allin ja Hanskin kanssa itseämme ja toinen toistamme. Jäätyneet varpaanikin sulivat. Sen jälkeen joimme hyvät pullamehut. Eipä tainnut montakaan pullaa jäädä Allille kotiin vietäväksi.

Mikähän Elsaa taas vaivaa. Se oli soittanut mun puhelimeen monta kertaa, mutta puhelin ei ollut mun mukana jäällä. Täytyy kai kohta ottaa yhteyttä.

 

15.1.2016

Alli oli soittanut eilen illalla Hanskille ja kysynyt, haluaisimmeko lähteä hänen ja Väinön kanssa huomenna Merimaskuun heidän mökille. Sellainen yhden päivän reissu vain. Pitäisi käydä katsomassa, että mökillä on kaikki kunnossa. Väinö meinaa lämmittää saunan ja kokeilla vähän pilkkimistä.

Totta kai me mennään! Mä rakastan pilkkimistä. Tuli heti mieleen se reissu Ahvenanmaalle, kun mä sain kalan pilkillä ja Jesse ahmaisi sen (Jesse fanikoira). Kävin jo kysymässä luvan äidiltä. Hän oli ajatellut lähteä siskonsa luo Naantaliin, ja olisihan sielläkin ollut kiva käydä koiria katsomassa, mutta me päästään niin harvoin Merimaskuun.

Ehdotin äidille, että mennään Naantaliin sunnuntaina. Katsotaan nyt, hän sanoi.

 

12.1.2016

Ihanaa, tänään on satanut lunta. Kun me tultiin koulusta, me huomattiin, että talkkari oli kolannut jättikasan Samppalinnanpuistoon päin olevan aidan viereen. Haimme Villen pulkan ja aloimme lasketella kasan päältä pihalle, kun ei ollut monta autoakaan paikalla iltapäivällä.

Hanski piti Ciksua sylissä, kun laski mäkeä, ja se ponkaisi kesken kaiken pois kyydistä. Kyllä meille tuli kiire ottaa se kiinni.

Yhtäkkiä Pikkarainen seisoi kasan alla ja tuijotti meitä kulmat rypyssä. Meinasin vahingossa laskea päälle. Hanski alkoi selittää kauhealla kiireellä, että kyllä me korjataan kasasta valuneet lumet takaisin, ja Pikkarainen sanoi, että syytä olisi.

Apua, nyt ovat lihakset hellinä. Hädin tuskin jaksan tietsikan nappuloita painella. Jesse otti lumikylpyjä monta kertaa, heittäytyi selälleen lumeen ja piehtaroi.

 

9.1.2016

Tänään me oltiin Kultatassussa.

Kun poikkesimme Rutasaloille hakemaan Nasse-setää, Alli lainasi Jesselle Nassukan hienoa pilottitakkia kovan pakkasen takia. Nassukallahan on toinenkin talvimantteli, sellainen skottiruutuisesta toppakankaasta tehty, jossa on karva sisäpuolella. Ai että Jesse näytti upealta!

Emme uittaneet koiria, kävimme vain suolahuoneessa ja sen jälkeen Herkkubaarissa popsimassa possumunkit ja juomassa lasilliset kuumaa mehua Väinön laskuun. Koirat saivat purutikun kumpikin.

Kyllä oli mahtavaa kävellä kadulla kahden hyvinpukeutuneen koiran kanssa. Ihmiset oikein tölläsivät, ja yksi vanha setä sanoi mulle, että tuollaisen takin hänkin tarvitsisi, tarkoittaen pilottitakkia.

Saan pitää pilottitakkia lainassa Jessellä, niin kauan kuin on kova pakkanen. Ihanaa, ei mun rahat riittäisi sellaisen takin ostamiseen!

 

 

6.1.2016

Kaamea Siperian kylmyys on iskenyt Turkuun.

Me ei käyty tänään eikä eilen Jessulin kanssa ulkona kuin pikimmältään. Ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun sain Jessen, olen harkinnut talvimanttelin ostamista. Taatusti koiraparan käpälätkin palelivat.

Me syöksyttiin Jessen kanssa pihalta ylös Samppalinnanpuistoon, juostiin siellä pieni lenkki (lainasin Villen "kommandopipoa", jossa on vain silmänreiät) ja äkkiä takaisin. Onneksi Jessuli teki heti tarpeensa eikä viivytellyt. Ei tällainen keli ole sopivaa ihmisille eikä eläimille.

Ciksu on Rekun kanssa matkoilla, joten meidän ei ole tarvinnut ulkoiluttaa sitä. Hanski nukkui yhteentoista, kun katsoi telkkarista Nuorten Leijonien lätkämatsia puoleen yöhön. Aika hienoa, että voittivat maailmanmestaruuden. Itse simahdin jo kymmeneltä kuten tavallista.

Ja huomenna alkaa koulu... huoh.

 

 

3.1.2016

Kamalaa, en ole kirjoittanut päiväkirjaani yhtään viime marraskuun jälkeen. On ollut niin kiire. Mutta nyt sain Riitta-tädiltä joululahjaksi uuden päiviksen, jossa on kultaisennoutajan kuva kannessa. Eetulta sain karmean pinkin mustekynän, jonka päässä killui punainen sydän. Irrotin sydämen, ja nyt kynä on kutakuinkin siedettävä. Siitä tulee aika kivan väristä mustetta.

Annoin Eetulle vastalahjaksi koirakirjan, jonka löysin halvalla kirpputorilta. Siinä esiteltiin erilaisia koirarotuja.

Oiva ja Elsa antoivat meille joululahjaksi uuden koiranpedin, sellaista luksusmallia. Tilaa riittää joka suuntaan. Nyt on Jessellä pehmeä polstari, jonka päällä lekotella. Ville tosin valloitti sen heti ja alkoi ajaa ristiin rastiin petiä uudella paloautollaan. Kamala mökä, Jessuli pakeni keittiöön äidin luokse. Ville sai myös pörisevän helikopterin, joten kyllä meillä nyt ääntä riittää. Toivottavasti naapuri eli Meeri Kalske ei vedä hernettä nenään. 

Olen lopen kyllästynyt syömään jouluruokia. Kummallista, mieleni tekee jostain syystä suolakurkkua.

 

 

1.11.2015

Täällä me ollaan parhaillaan Naantalissa Hanskin ja... hm, Eetun kanssa. Tultiin juuri eläinsuojeluyhdistyksen tiloista, mihin me vietiin ne peitot. Kyllä olivat iloisia niistä. Eetu bongasi sairasosastolta aivan hurmaavan ison koiran, slovakianpaimenkoiran, joka oli tuotu maahan todennäköisesti Viron kautta. Sillä oli loisia ja ihottumaa ja turkki osittain kalju, todennäköisesti kapinen. Emme päässeet sairasosastolle, mutta katselimme ovilasin läpi. Voi kun se oli surkean näköinen. Hylätty sairaana jonnekin maantien puskiin. Kamalaa miten raakoja ihmiset voi olla.

Saimme kyllä Hanskin kanssa kerran yhdet hyvät naurutkin, kun siellä oli hoidossa myös kolme hanhea. Pesimme juuri niiden juoma-astiat, kun yksi hanhista alkoi kaakattaa kauheasti. Eetu kiskoi letkun paikalle täyttääkseen vesiastiat, ja kun hanhet huomasivat vedentulon, ne kaikki ryntäsivät kaakattaen paikalle ja hyppäsivät uimaan niihin astioihin. Vesi roiskui joka suuntaan, eniten Eetun päälle, joka kompuroi pelästyneenä taaksepäin ja kompastui rehusäkkiin. Siellä Eetu sitten makasi selällään koivet ilmassa, ja vesi lensi joka suuntaan. Ei me tiedetty, että hanhet on kovia uimaan.

Nyt olemme lähdössä takaisin Turkuun. Kurja juttu, että huomenna on koulupäivä. Olisimme mielellään olleet täällä pidempään. Ja Eetukin käyttäytyi kunnolla, ihme kyllä.

 

 

28.10.2015

Elsa soitti aamulla. Meidän pitää mennä koulun jälkeen Rettiginrinteeseen Murua hakemaan. Se on kuulemma oksennellut koko yön ja pitää viedä Nordanbergin eläinklinikalle tutkimuksiin. Elsa oli aivan paniikissa. Ihmettelen suuresti, miksei hän lähtenyt itse sitä viemään eläinlääkäriin, vaan meidän pitää Muru sinne viedä. Todennäköisesti Elsan päätä särkee, ja häntä kuvottaa koiran oksennus. Jos oikein arvaan, lukaali on täynnä siivoojia, kun me sinne Hanskin kanssa mennään.

 

 

25.10.2015

Tultiin juuri Naantalista äidin ja Pinjan kanssa. Jesse oli tietysti myös mukana, mutta Pinja jätti Fibulan kotiin, koska Fibbe on niin arka ja pelkää toisia koiria.

Kävimme yhdessä lenkittämässä Riitta-tädin hoitokoiria, mutta ei ne raukat jaksaneet mitään pitkiä lenkkejä tehdä. Ne olisivat syöneet vaikka kuinka paljon, mutta me jouduttiin säännöstelemään niiden ruoka-annoksia, ettei tule vatsavaivoja. Nyt ne on leikattu ja rokotettu, eläinlääkäri kävi täällä jo viikolla.

Pinja ihastui sydänjuuriaan myöteen yhteen hoitokoiraan, cockerspanieliin, jonka nimeksi me annettiin Uljas. Ei se pentutehtailija ollut tietenkään rekisteröinyt koiriaan, joten niillä ei varmaan ollut sen kummempia nimiäkään.

Nyt Pinja haluaisi Uljaan toiseksi koirakseen. Saa nähdä, mitä hänen äiti sanoo. Kauhea pehmitys on jo käynnissä.

Otimme kuvia kännykällä ja lähetimme niitä Pinjan vanhemmille ja tietty Hanskille. Viimeksimainitulta tuli takaisin ytimekäs viesti: AAAARGH, JA MÄ OLEN TÄÄLLÄ! Kyllä sitä nyt harmittaa.

Pinja lähetti kuvia sitten myös Eetulle, koska Eetua taas harmittaa se, etten mä pyytänyt häntä mukaan Naantaliin. No en tietenkään. Joku voisi vielä alkaa kuvittelemaan jotain.

 

 

23.10.2015

Kyllä on ollut rankka viikko koulussa, kokeita ja pistareita melkein joka päivä. Sain enkun sanakokeista kympin! Se ilahdutti äitiä, ja hän lupasi, että huomenna lähdetään taas Naantaliin. Hanskin piti tulla mukaan, mutta Munkkirinteet ovat lähdössä Helsingin kirjamessuille ja pyysivät häntä huolehtimaan sen aikaa Murusta. Muru-kultaa ei saa missään tapauksessa viedä vieraiden koirien seuraan, Elsa paasasi, joten Hanski joutuu nyt jäämään Murun kanssa kotiin.

Riitta-tädin luona oli jo viime viikonloppuna kauhea määrä huostaanotettuja, nälkiintyneitä koiria. Joku pentutehtailija tietysti. Eläinlääkäri oli joutunut lopettamaan muutaman, onneksi en nähnyt sitä. Mua niin säälitti ne koiraparat. Ne olivat cockereita ja beagleja.

Soitin tädille eilen, ja hän kertoi, että osa koirista oli saatu sijoitettua hyviin koteihin madotusten ja rokotusten jälkeen, mutta neljä koiraa oli vielä hänellä. Hän kysyi, voisimmeko tulla viikonloppuna, ja minä tietysti lupasin.

Kurjaa, ettei Hanski pääse. Ehkä mun pitäisi pyytää Pinjaa kaveriksi.

 

 

4.10.2015

Kauheasti kokeita koulussa. Ei ehdi tehdä oikein mitään tärkeää. Onneksi sain läksyt valmiiksi jo eilen, sillä tänään minut ja Hanski on kutsuttu lounaalle Rekun luokse. Hänellä on kuulemma tärkeää asiaa.Toivottavasti Elsa ei ole siellä. Meidän pitäisi käydä uittamassa Nasse-setää Kultatassussa, ja Elsahan ei tunnetusti suvaitse sitä lainkaan. Paras että Hanski vinkkaa Rekulle jo etukäteen, että koirien uimisesta tai Kultatassusta ei saa sanoa mitään Elsan kuullen.

Eilen me poikettiin Pinjan luona kysymässä sitä ulos, mutta ei se ollut kotona. Pinjan äiti sanoi, että Fibbe ja Pinja olivat menneet koirapuistoon. Kylläpä ne nyt ravaavat koirapuistossa ahkerasti. Aikaisemmin Pinjaa ei näkynyt siellä juuri koskaan.

 

 

22.9.2015 

Pinja kertoi mulle koulussa, että hän oli ollut viikonloppuna Eetun kanssa leffassa. En meinannut uskoa korviani. Ja sitten tajusin, mitä varten Eetu on virnuillut mulle jo kaksi päivää.

Niillä oli ollut leffassa oikein kivaa, animaatio oli ollut hauska ja jännittävä, ja Pinja oli kuulemma varannut molemmille ison pussin popcorneja ja kolme suklaapatukkaa, karkkipussista puhumattakaan. Kun kuuntelin sitä hehkutusta, alkoi oikein harmittaa, että satuin olemaan poissa juuri tänä viikonloppuna. Olisin kyllä mielellään katsonut Luppakorvien kuninkaan vaikka sitten Eetun kanssa. Mutta sitä en tieteskään mene hänelle sanomaan. Jätkä virnuilee jo ennestäänkin kuin naurava nakkimakkara.

No, ehkä voitais mennä katsomaan se leffa Hanskin kanssa, kunhan saadaan rahaa Murun ulkoiluttamisesta. 

 

19.9.2015

Viimeinkin tuli viikonloppu, jota me ollaan Hanskin kanssa odotettu jo vaikka kuinka kauan. Äiti lähti Naantaliin Riitta-tädin luokse kahdeksi päiväksi, kun sillä ei ole viikonloppuvuoroa töissä. Oli tosi ihanaa nähdä Iiro, josta on tullut niin fiksu ja nätti koira, niin, ja tietysti tädin luona majailevat huostaan otetut koirat.

Hanski on aivan lääpällään labbikseen, jonka nimi on Seri. Sitä on hakattu edellisellä omistajalla, ja se on kamalan arka. Jesseen se ihastui kyllä oikopäätä, mutta karttaa kahta muuta hoitokoiraa. Niiden nimet on Alma ja Nepsu, toinen on sekarotuinen ja toinen Riitta-tädin mukaan dogo argentino, jollaista mä en olekaan vielä nähnyt koskaan. Se ei hauku yhtään, ja väriltään se on ihan valkoinen. Sellainen luppakorva. Riitta sanoi, että rotua käytetään taistelukoirana Argentiinassa, mutta tää Nepsu on kyllä ihan ystävällinen. Se pysyttelee omissa oloissaan pihalla eikä välitä muista koirista. Me on annettu sen olla rauhassa.

No nyt Hanski tuli hakemaan mua ulos. Me lähdetään ulkoiluttamaan Seriä ja Almaa.  

 

 

17.9.2015

Mä en kestä. Tää on niin noloa. Nyt Tonikin on jo lukenut Retkikoiran. Mä näin sen koulun portin pielessä ja se kysyi multa, onko mulla ja hänen serkulla, siis Eetulla, jotain sutinaa, kun hän sai sellaisen käsityksen kirjasta, ja kaiken lisäksi Eetu on vihjaillut meidän halailleen. Aaaargh!!!

 

12.9.2015

Ei ole tullut pitkään aikaan kirjoitettua mitään päiväkirjaankaan. Kamalasti läksyjä ja liian vähän aikaa olla koirien kanssa.

Uusi Jesse-kirja ilmestyi viime viikolla, ja siitä olenkin sitten saanut kuulla yhtä sun toista kommenttia koulussa. Diana ja Moona ovat olleet raivoissaan, koska heidän möhläyksensä on paljastettu, mutta Elsa sanoi, että Retkikoira on hänen lempikirjansa. Niin varmaan, kun siinä ei puhuta hänen möhläyksistään mitään.

Eetun naama loistaa kuin halogeenilamppu, ja se kuskaa kirjaa kouluun repussaan ja näyttelee siitä erilaisia kohtia muille pojille. Voi että mua ottaa päähän. 

 

17.8.2015

Eilen me oltiin Katariinanrannassa siellä, missä yleensä uitetaan Jesseä, keräämässä lasinsirpaleita ja muuta vaarallista roinaa. Kamalaa, miten paljon sitä löytyi. Miksi ihmiset rikkovat pulloja rantakiviin? Eikö ne tajua, että koiran tassu voi vammautua pahasti, jos se astuu lasinsirpaleen päälle?

Äiti kertoi, että nyt ne aikoo vaihtaa lasipullot muovisiin (esim. kalja- ja viinapullot), mikä olisikin suuri parannus asiaan. Muoviin ei koira sentään loukkaa itseään. 

 

14.8.2015

En yhtään muistanut, että tänään oli Jessen nimpparit. Oli peruutettava koirapuistoon meno. Äiti kaivoi pakastimesta prinsessakakun, josta me tehtiin Jessen nimpparikakku. Laitoimme siihen suklaanapeista silmät ja nenän. Ihan hyvä siitä tuli, vaikka marsipaanipäällyste olikin vaaleanvihreä.

Kaikki tulivat kyllä innolla Jesseä juhlimaan, kun sanoin, ettei tarvitse ostaa mitään lahjoja. Sain Toninkin ylipuhutuksi. Lisäksi meille tuli kaksi kuokkavierasta, Viivi ja Karoliina. Se harmitti mua vähän, mutta Hanski oli onnessaan, kun pääsi Tonin viereen istumaan.

Jesse innostui valtavasti, kun sitä rapsutetttiin nonstoppina ainakin tunnin ajan. Se sai myös pienen palasen synttärikakkua, jonka se tietysti hotkaisi alta aikayksikön. Oli se kakku vaan aika hyvä, vaikka itse sen sanonkin, etenkin kun me saatiin sen kanssa jääkylmää vadelmamehua. 

 

10.8.2015

Viivi on ollut aivan raivona Mollin takia. Sen anaalirauhasissa on taas jotain vikaa, ja lemu on kauhea. Hanski kertoi, että Viivi kulki koiran perässä deodoranttipurkki kädessä ja suihkutteli yhtä mittaa sen hännän alle. Ihan älytöntä! Luuleeko Viivi, että kukkaistuoksu hälventäisi koiran pierunhajun?

Hanski oli tosi pettynyt, kun illalla Mollia tulikin hakemaan Mikko eikä Toni. Ja me kun oltiin tärvätty monta tuntia Hanskin kaunistautumiseen ennen Tonin tuloa! Hanski sai kuitenkin 20 euroa Mollin hoidosta, ja nyt me ollaan menossa jätskikiskalle.

Keskiviikkona alkaa koulu, plääh.

 

9.8.2015

Hanski sai hepulin jo eilen. Toni oli soittanut sille ja kysynyt, ottaisko hän Mollin yöhoitoon. No tietty Hanski otti sen ilomielin, mutta nyt hän pelkää, muistaako Toni sen mitä alkukesällä tapahtui.

Mun oli lähdettävä Sulandereille Jessen kanssa Hanskia rauhoittelemaan. Hän oli pihistänyt Viivin meikkipussin, ja me telkeydyttiin vessaan, missä mä tein Hanskille kampauksen ja autoin sitä meikkaamisessa.

Neljältä ovikello soi. Hanski meni polvet tutisten avaamaan, kun mä lykin sitä selästä.

Toni seisoi hymyilevänä Mollin kanssa oven takana yhtä tyylikkäänä kuin aina ennenkin. Sillä oli uusi valkoinen kesäpaita, joka korosti rusketusta tosi upeasti. Hanski oli aivan lääpällään ja sai hädin tuskin piipitettyä jotakin suustaan. Toni oli onneksi rento ja tavallinen ja antoi Hanskille muovikassin, jossa oli Mollin sapuskat, ja lupasi tulla Mollia noutamaan sunnuntai-iltana.

Saa nähdä, mitä Viivi sanoo. Molli valloitti heti Sulanderien sohvan, ja takapää paukkui tasaiseen tahtiin. 

 

2.8.2015

Hanski on aivan maassa, kun Cici lähti Rekun ja Karlin kanssa lomamatkalle Italiaan. Miten se mahtaa jaksaa siellä kamalassa helteessä? Muistaako Rekku juottaa sitä tarpeeksi usein? Entä silmät, ne voivat helposti alkaa rähmiä... Olen jo aivan kyllästynyt Hanskin paapotukseen. Kai Rekku nyt aikuisena ihmisenä osaa koiran perään katsoa. Eikä varmasti mafia varasta Ciksua!

Koetan saada Hanskin tänään Nasse-setää tapaamaan. Jos se auttaisi. Jessekin tarvitsee pidempää lenkitystä, kun eilen ei keritty kuin käydä Samppalinnanpuistossa. Toivottavasti Rutasalot eivät ole Merimaskussa mökillä.

Retkikoira ilmestyy nyt elokuussa. Harmi etten tiedä minä päivänä. Täytyy poiketa kaupungilla pyöriessä aina johonkin kirjakauppaan vilkaisemaan nuortenhyllyä. 

 

29.7.2015

Oltiin eilen Jessen kanssa Rantasten mukana Hauholla. Pääsin etupenkille istumaan, mikä tuntui harmittavan Eetua kovasti, sillä hän joutui Eerikan ja Watten kanssa takapenkille. Eetun isällä oli jotain asiaa Hämeenlinnaan, ja hän jätti meidät Hauhon Vihavuoren koirakahvilaan. Siellä sitä oli vilinää ja vilskettä, kun iso koiralauma tutustui toisiinsa.

Tää koirakahvila järjestetään Vihavuoren koskikahvilassa kuulemma kerran kesässä, ja Jessen ja Watten lisäksi esittäytymässä kävi yli kaksikymmentä koiraa. Tapahtuman juontaja sanoi, että tällaiset jutut ovat hyviä tilaisuuksia etenkin nuoren koiran sosiaalistamiseen. Me saatiin myös voileivät, niin omistajat kuin koiratkin.

Käytöstapoja pääsi esittelemään myös lyhyeen haastatteluun. Niihin kutsuttiin yksi koirakko kerrallaan. Esittelyn lopuksi Jesse sai herkkupussin, ja omistaja, siis minä, voin hakea kahvilasta kupin kuumaa. Mä otin Tiikerin tanssi -nimistä teetä.

Olin tosi ylpeä Jessestä, se käyttäytyi hienosti. Sen sijaan Watte haukkui koko ajan muita koiria. Eerika kiskoi sitä hampaat irvessä milloin minkin koiran kimpusta.

Siellä oli yks toinenkin kultainennoutaja nimeltä Ripsu. Me juteltiin sen omistajan Ellan kanssa vaikka kuinka kauan kultsuista. Siis silloin kun Eetu ei käynyt meitä häiritsemässä. En käsitä, miksi hän oli niin kärttyinen. Musta koirakahvilassa oli tosi kivaa. Saisi tulla sellainen Turkuunkin.

 

19.7.2015

Oltiin eilen Murun syntymäpäivillä. Kyllä meillä oli Hanskin kanssa miettimistä, mitä annetaan Murulle lahjaksi. Lopulta löimme rahamme yhteen ja ostimme sille heijastinliivin, kun Muru sukeltelee yhtä mittaa kaikenlaisiin vaikeuksiin. Ainakin me nähdään se sitten paremmin pimeällä.

Elsalla oli tupa täynnä vieraita ja etenkin koiria. Voi sitä haukkumisen ja räksytyksen määrää! Sörsselssönkin oli kutsuttu. Onneksi se kaamea koirankiusaaja tuli vasta kun me oltiin Hanskin kanssa jo lähdössä pois, sillä Jesse aloitti taas kauhean murinan ja yritti hyökätä äijän päälle. Hyvä että sain kiskotuksi Jessulin kaulapannasta rappukäytävään. Hanski joutui sitten selittelemään yllättyneelle Elsalle, mistä moinen mekkala johtui.

Huh huh, kyllä hikikarpalot valuivat otsalla, kun ravasimme rappuja pitkin alakertaan. 

 

4.7.2015

Huhhuijaa, ollaan oltu Pinjan  ja Hanskin kanssa rannalla koko päivä. Ei me tieteskään voitu mennä yleiselle uimarannalle koirien kanssa, mutta me tiedetään hyvä koirien uittopaikka Katariinanlaaksossa lähellä seurakunnan rantaa.

Kyllä Jesse ui sydämensä kyllyydestä, ja mekin uskaltauduttiin uimaan. Ei vesi enää ole mitenkään hyytävää. Äiti pakkasi meille suojavoidetta mukaan, jota piti sitten lotrata iholle joka uintikerran jälkeen. Pinja toi niiden kaupasta kolme puolentoista litran grape-limupulloa ja ihania donitseja.

Muru istui rannalla katsomassa, kun me polskittiin vedessä Nassukan, Watten, Fibben ja Jessulin kanssa. Heitettiin keppiä ja palloa. Nasse-sedästä on tullut hyvä uimari Kultatassussa käyntien ansiosta, eikä sillä ole enää mitään kirppuja tai ihottumaakaan. Kotona täytyy kyllä sitten pestä meriveden suolat pois turkista. No, sehän on vähän kuin suolahuonehoitoa, sanoi Hanski. 

 

2.7.2015

Watte on meillä. Äiti vähän murisi, kun kuuli, että suostuin sen ottamaan, mutta lakkasi valittamasta ylimääräisestä metelistä ja melskaamisesta, kun kuuli, että saan maksun koiranhoidosta. Jessuli ja Watte rynnivät peräkanaa huoneesta toiseen, niillä on tosi kivaa. Voi kun saisin toisen koiran! 

 

30.6.2015

Lomapäivät Merimaskussa hujahtivat ohi aivan liian nopeasti. Meillä oli tuomisina pari komeaa haukea ja Jessulille pussillinen sinttejä, jotka se saa syödä myöhemmin, ettei liho aivan muodottomaksi. Alli antoi sille yhtä paljon muonaa kuin laihalle Nassukalle, vaikka mulla oli Jessen omat muonat mukana.

Tänään tultiin kotiin, ja juuri ajoissa, sillä lupasin ottaa Watten hoitooni viikon ajaksi. Eetun porukat ovat taas lähdössä Ruotsiin. Odottelen tässä juuri, koska ovikello pirahtaa. 

 

28.6.2015

Oi ihanaa, täällä me ollaan Merimaskusssa Rutasalojen mökillä. Tultiin juuri mereltä, autoimme Väinöä laskemaan verkot. Päivällä me ongittiin laiturin nokalla Jesselle pikkukaloja. Nassukka kieltäytyi syömästä niitä, joten Jessen maha on nyt todella pömpöllään.

Kaiken lisäksi ilma oli aivan mahtavan hieno, joten ajoimme tänne Väinön moottoripyörällä. Hanski sai istua koirien kanssa lullassa eli sivuvaunussa, minä pääsin kuskipukille Väinön taakse. Kuulemma huomiseksikin on luvattu kaunista, vielä lämpimämpää kuin tänään, joten voimme varmaan ajaa motskarilla takaisin kaupunkiin. Se oli tosi hauskaa.

Nyt lähdemme poimimaan metsäkurjenpolvia ja leinikkejä tuohon lähimetsään. Sen jälkeen pääsemme rantasaunaan, jota Väinö jo ahkerasti lämmittää, ja päätimme yrittää pulahdusta mereen Jessen seuraksi, jos vain suinkin hirviämme. Vesi on ihan älyttömän kylmää. 

 

24.6.2015

Kuulin juuri, että Retkikoiran oikovedokset on korjattu ja lähetetty kustantajalle. Se merkitsee, että kirja menee kohta painoon ja ilmestyy kahden kuukauden päästä. Mua alkaa jännittää. Nyt kaikki saavat tietää, mitä meidän luokkaretkellä tapahtui. Äidille sitä kirjaa ei parane näyttää.

 

5.6.2015

Kyllä oli ihan järkyttävä luokkaretki tänä vuonna. En ole uskaltanut äidillekään kaikkea kertoa. Ilman Jesseä olisi käynyt kalpaten. Jopa nirppanokkaiset Lehtisen likat kehuivat sitä. Ja voi sitä Eetua! En kehtaa edes päiväkirjaani kirjoittaa, mitä tuli tehdyksi.

 

31.5.2015

Meidän retkellä alkaa olla kuumat paikat. En mä tiennytkään, että täällä Itä-Suomessa on näin paljon karhuja. Onneksi Jesse on mukana. Muuten en teltassa uskaltaisi nukkuakaan. Lehtiset likat on jo ihan paniikissa. Eetu sanoi, että hän kyllä suojelee mua, jos karhu tulee. Pah. 

 

30.5.2015

Viimeinkin päästiin luokkaretkelle. Matka oli pitkä ja Eetu vaivalloinen, mutta nyt ollaan perillä ja telttakin saatiin pystytettyä lähelle opettajan rantasaunaa. Se on Hanskin vanhempien teltta, jossa me asutaan nyt nelistään, minä ja Hanski ja Pinja ja Jessuli. Kyllä Lehtisen likkoja otti pannuun, kun me saatiin junailtua Jesse mukaan matkalle. On niin kiva kömpiä telttaan nukkumaan, kun Jessuli nukkuu vieressä lämpöisenä ja turvallisena.

Huomenna me kai mennään katsomaan jotain kalliomaalauksia ja Mankalankoskea ja ties mitä ope on meille keksinyt. Mulla on suorastaan vatsanväänteitä liiallisesta karkkien syömisestä. Pinjan namikassi on pohjaton.

En ehdi kirjoittaa enempää, kun Hanski hosuu tuossa vieressä. Järvivesi on kamalan kylmää. En mä ainakaan mene uimaan, mutta Jessuli kävi jo. 

 

13.5.2015

Eilen oli Jessulin synttärit. Äiti leipoi kakun, jonka päällä oli marsipaani-Jesse (mä söin sen illalla) ja Jesselle ihan oman kakun tai oikeastaan suuren kalkkunapiparin. Pinja ei päässyt juhliin, kun se oli äitinsä kanssa Tukholmassa, mutta Hanski ja  - ällistys  - Viivi tulivat kahden koiran ateriapullasäkin kanssa, toisessa oli kanasikanautaa ja toisessa kalkkunakanalohta.

Eetu tuli kutsumatta, johtuen siitä, kun kutsuin sen siskon Eerikan, ja niiltä Jessuli sai agilityesteet. Meinasin pyörtyä. Setissä on kolme estettä, pujottelukepit, rengaseste ja tavallinen aita. Me aiotaan pystyttää ne Hanskin kanssa pihalle ja ryhtyä treenaamaan agilityä, kunhan kura-aika on ohitse. Nyt pihalla on pelkkiä lätäköitä, eikä sinne viitsi mennä koiria likastuttamaan.

Olin kutsunut Toninkin juhliin, mutta se on flunssassa eikä päässyt tulemaan, Hanskin suureksi suruksi. Lähetti Jessulille onnittelut vain puhelimen kautta.

Meillä oli oikein hauskaa, juotiin limua ja syötiin kakkua ja kaikenlaisia nameja. Sitten ovikello soi, ja Sofia ilmestyi paikalle Paavalin kanssa tuomaan Jesselle lahjan Pavelta. Se oli pussillinen puruluita. Hän ei viipynyt kauan, ja kun juttelimme vielä ovella, naapurin ovi avautui ja utelias Meeri ilmestyi rappukäytävään korvat hörössä. Kun hän kuuli, että Jessellä on nelivuotissynttärit, hän pyörähti takaisin sisälle ja toi Jesselle pakastimestaan ison paketin lihaa. Äiti kyllä sanoi jälkeenpäin, että tämän me syömme itse, koiralle annetaan vain jänteiset ja muut vähempiarvoiset kohdat. Niin että sunnuntaina meillä syödään varmaankin paistia.

Päivänsankari oli ihan innoissaan, kun meillä oli niin paljon väkeä, ja Jesseä huomioitiin ja paijattiin koko ajan. Kun yksi käsi lopetti rapsuttamisen, toinen käsi aloitti. Jopa Viivin mielestä juhla oli onnistunut. Hän istui Eetun vieressä kuin liimattuna, mikä oli musta hyvä juttu. Toivottavasti Eetu iskee silmänsä Viiviin ja lopettaa lemmekkäiden katseiden lähettelyn mun suunnalle.

 

2.5.2015

Meillä alkaa Hanskin kanssa käämit kärähtää. Oiva on kuulemma lähtenyt Helsinkiin ja jättänyt Elsan yksin kotiin. Siellä se nyt kärvistelee ja soittelee meille koko ajan. Jätimme puhelimet kotiin, kun lähdimme koiria ulkoiluttamaan. Eihän kukaan täysijärkinen jaksa kuunnella sitä vaikerrusta ja voivottelua aamusta iltaan.

Nyt taisi Oivan ja Karlin toimisto joutua myös uudelleensisustuksen kynsiin. Se kamala kirpputuoli on kärrätty kaatikselle, ja viikonlopun aikana tuholaistorjujat ovat käyneet myrkyttämässä firman matot, ikkunaverhot, tuolit ynnä muut. Me ymmärrettiin niin, että firma on kiinni koko ensi viikon, koska siellä on niin kauhea lemu.

Pinja on kutsunut meidät vappuruualle iltapäivällä. Hanski lipoo jo huuliaan miettiessään, mitä herkkuja Pinjan vappupöydällä näkyy. 

 

28.4.2015

Pave on meillä! Kuulin Sofialta, että hän on lähdössä Ilonpisaraan tapaamaan Akselia, ja mä kysyin, saisinko Paavalin siksi aikaa hoitoon meille. Sofia suostui, ja nyt Pave makaa tässä mun kirjoituspöydällä niin pöyheänä ja karvaisena ja kehrää kuin pommilaivue. Jesse on pöydän alla, ja mä rapsutan sitä varpaillani. Pavea on pakko pusia välillä korvien väliin päälaelle. Se tuoksuu sitten hyvältä. Kissalta!

Kyllä ois kiva, kun meilläkin ois kissa tai ainakin toinen koira Jessulin leikkikaverina.

No, nyt ovikello soi. Hanski on varmaan tulossa. Kyllä se hämmästyy, kun näkee Paven meillä.

 

26.4.2015

Meillä on taloyhtiöstä sähköt katkaistu ainakin huomiseen saakka. Torstain kevätmyrsky teki jotain nollajohtimelle (mikä lieneekään) ja maanantaina sitä tullaan korjaamaan. Äiti sanoi, etten voi nyt pariin päivään päivittää vieraskirjaa tai muutakaan, koska läppärin ja puhelimen akkuja ei voi ladata. Paitsi jos menen Rettiginrinteeseen Elsan luokse. Täytyy nyt katsoa.

Jääkaapin oveakaan ei saa avata! Mitä me syödään? Yritänkin ylipuhua äidin ulos syömään. Onneksi Jessulin ruokaa ei tarvitse lämmittää. 

 

20.4.2015

Kyllä on tylsää, kun Iiro ja Iines lähtivät takaisin Naantaliin. Minä ihan totta haluaisin itselleni toisenkin koiran. Äiti meinasi pyörtyä, kun varovasti sitä ehdotin. Vastaus oli tiukka EI. Ja sitten sain kuulla kaikki ne samat syyt, joita äiti lateli silloin kaksi vuotta sitten, kun mulla ei vielä ollut Jessulia ja ruinasin itselleni koiraa.

Onneksi äiti on hyväksynyt Jessen ja maksaa vielä sen ruuatkin. Hanski haki heti yläkerrasta Ciksun, kun Iines oli lähtenyt, ja lohduttautui sen kanssa. En nyt viitsi kirjoittaa tähän, mitä Viivi sanoi hänelle. 

 

18.4.2015

Kyllä meillä on ollut kivaa, kun saatiin lisää koiria kotiin. Tänään me harjattiin niitä ulkona, kolme komeaa koirulaista istui rivissä syreenimajan edessä. Tietysti karvoja tarttui meidän vaatteisiin, ja kun me vietiin koirat kotiin ja mentiin sitten Rekun luokse hakemaan Ciksua ulos, niin se tietysti haistoi vieraiden koirien hajun, ja voi kauhistus, karkasi kiinni Hanskin housunlahkeeseen! Hanski oli ihan sokissa, vaikkei Ciksu häntä purrut, osoitti vain mieltään puremalla housunpuntteja.

Muru oli paljon rennompi. Se nuuski kyllä meitä kumpaakin, mutta ei välittänyt vieraiden koirien hajusta. Poikkesimme myös Rutasaloilla hakemassa Nasse-setää ulos, ja Hanski kertoi samalla Elsan kirppunojatuolista. Alli aivan kauhistui.

Nyt tämä lysti loppuu huomenna, sillä Riitta-tädin kennel on korjattu ja kuulemma jo kaatunut koivukin sahattu pölleiksi. Riitta tulee huomenna hakemaan koiriaan takaisin kotiin. Voi kurja, mä olen niin ihastunut Iiroon. Ottaisin sen mielelläni toiseksi koirakseni.

  

15.4.2015

En ole ehtinyt kirjoittaa moneen päivään mitään. Myrsky kaatoi Riitta-tädin pihalta vanhan koivun, joka romahti suoraan koiratarhan päälle. Mulla on ollut hoidossa täällä kotona Jessulin lisäksi kaksi tädin koiraa, Iiro ja Iines. Iines on belgianpaimenkoiranarttu (lakenois). Onneksi molemmat on kilttejä ja viimeisen päälle opetettuja. Ne tulevat hyvin toimeen Jessulin kanssa.

Hanski on ollut ihan innoissaan uusista koirista, mutta äiti ei yhtään. Hän soittelee koko ajan siskolleen ja kysyy, koska remppaäijät saavat koiratarhan korjattua. Hanski otti Iineksen heille siskonsa vastustuksesta huolimatta, joten meillä koiravilinä hieman helpotti ja äidin hermot paranivat. On se aika jännää ulkoiluttaa kerralla kolmea isoa koiraa.

 

10.4.2015

Hyvät hyssykät sentään, mä kuulin radiosta kanaohjelman. Ne puhuivat kesäkanoista. Sitten se asiantuntija sanoi, että kana on viisi kertaa älykkäämpi kuin koira! Viisi kertaa! Vaikea uskoa, vaikka tästä oli tehty oikein tutkimuksia. No, mä en ole perehtynyt kanojen sielunelämään niin paljon, että osaisin sanoa niistä mitään. Ainakin kuulemma kukko antaa kanoille turvallisuudentunnetta.

Hanski nauroi katketakseen, kun kerroin sille. Se sanoi, ettei älykkyys ainakaan vaikuta kananmunien makuun. Ne on aina hyviä.

 

9.4.2015

Tänään me käveltiin Hanskin kanssa Katariinanlaaksoon. Voi ihanuutta, siellä oli jo vaikka kuinka paljon sinivuokkoja ja leskenlehtiä, Me tietty kerättiin pieni kimppu molemmille, vaikkei ne sisällä maljakossa kauan kestäkään.

Ciksu löysi oikein kaljatölkkikätkön yhdestä pöpeliköstä. Me mentiin kaivelemaan läheisen talon jätekatoksesta pari muovipussia ja kerättiin ne kaikki talteen. Minä pitelin Ciksua ja Jessulia ulkona kadulla, kun Hanski kävi muuttamassa tölkit rahaksi. Jes, nyt päästiin jätskille Heseen. 

 

6.4.2015

Mun tekisi mieleni syöttää Jessulille välillä muutakin kuin kuivamuonaa ja lihapuuroa, mutta kun raakaruoka on niin paljon kalliimpaa. Lisäksi mä pelkään, etten tiedä raakaruokinnasta tarpeeksi, jotta Jesse saisi ruuasta varmasti kaikki tarvitsemansa ainesosat.

Riitta-täti sanoi, että jos koiran raakaruokaa pakastetaan, se voi alkaa tarvita E-vitamiinia ja sinkkiä. Mistä mä tiedän mitä kaikkea ja paljonko? Kalasta saa kai D-vitamiinia. Riitta käski mun hankkia Jesselle ajanvietteeksi myös isoja putkiluita, mutta jos mä siirryn kokonaan raakaruokintaan, niin pitäisi hankkia sellaista valmistetta, jossa on seassa luumursketta. Koira meinaan ei saa kalsiumia luista, ellei se pysty pureskelemaan niitä hienoksi.

Koirannappuloissa on sentään kaikki ravinteet mukana. Mutta niin on säilöntä-, väri- ja lisäaineitakin. Äääh, kun tämä on vaikeaa.

 

 

4.4.2015

Tänään me vietiin Ciksu Tiinan hoteisiin. Saimme ensimmäiseksi kuulla saarnan siitä, miten trimmaus on tärkeä osa koiran perusterveydenhuoltoa. Lika ja takut hautovat ja kiristävät ihoa.

Ensiksi Ciksun turkki pestiin ja föönattiin. Sen naama oli tosi ikävässä virneessä, kun sitten alkoi karstaaminen ja harjaaminen.

- Maltan turkki huopuu, jos sitä ei harjata säännöllisesti, Tiina esitelmöi. - Muista Hannele käydä turkki ensiksi läpi karstalla ja sen jälkeen kammalla huolellisesti ihoa myöten. Jos teet sen oikein kerran viikossa, Cici-Charlotan turkki pysyy aina takuttomana.

- Miten usein se pitää pestä? Hanski kyseli.

-Aina kun turkki on likainen. Parin kolmen viikon välein, Tiina ohjeisti. - Kampaus ja harjaus tehdään pari kertaa viikossa. Apuna voitte käyttää tällaista suihkutettavaa hoitoainetta, joka jätetään turkkiin. 

Katselin silmä kovana vieressä. Jospa saisin itsekin jotain vinkkejä Jessen hoitoa varten. 

- Kurakelillä huuhtelette ja kuivaatte koiran ja varotte samalla aiheuttamasta takkuja turkkiin. Pyyhkeellä ei saa hinkata, sillä vain puristellaan turkkia varovaisesti. Muuten turkki huopuu. Rapakausina tänne trimmaamoon tuodaan paljon koiria, joiden turkit ovat alaosastaan pahasti takussa.

Rekku on kyllä hankkinut Ciksulle hyviä kurapukuja, Hanski kertoi. - Sen takia meidän ei tarvi koko ajan huuhdella turkkia.

- Entäs tassut? minä kysyin.

Tiina nosti Ciksun jalkaa ja tarkasteli tassunpohjaa. 

- Tassukarvat on hyvä pitää aina siistinä ja lyhyinä, hän sanoi. - Silloin rapa ja lika eivät tartu niihin. Karvat leikataan aina pyöreäkärkisillä saksilla.

Tassujen trimmaamisen lisäksi Tiina leikkasi karvoja lyhemmiksi myös Ciksun pepusta ja naamasta. Hän sanoi, että peppukarvat kannattaa siistiä aina välillä kotona, jotta turkki ei suotta likaannu peräpäästä.

Seuraavaksi hoidettiin Ciksun korvakarvat.

- Jos korvakäytävät ovat täynnä karvaa, se altistaa koiran tulehduksille, Tiina sanoi. - Saattavatpa ne heikentää kuuloakin. Jokaisen turkkikoiran hoitajan tulisi opetella oikea harjaustyyli sekä koiran korvakarvojen putsaus muutaman viikon välein.

Viimeiseksi Tiina leikkasi vielä Ciksun kynnet. Se oli kamalaa taistelua, sillä Ciksu inhoaa kynsien leikkausta. Onneksi me saatiin homma hoidettua kolmeen pekkaan.

Voi että Ciksu oli hieno, kun me lähdettiin takaisin kotiin! Päätin heti kaivaa hoitovehkeet esille ja komistaa vähän myös Jessulin ulkonäköä.

 

 

3.4.2015

Ciksu esiintyi tänään Tähtikokki-ohjelmassa telkkarissa. Kyllä mä nauroin. Ciksullahan on ohjelmissa pidetty hupullista haalariasua päällä jo vuoden verran, siitä saakka, kun Taimi parturoi sen raukan Ilonpisarassa (= Kaverikoira). 

No annas olla, Rekku oli varmaan laittanut haalarin vetskarin huonosti kiinni, sillä kesken pääsiäislampaan valmistuksen Ciksu kiemurteli ulos asustaan ja ryntäsi kameramiehen eteen oikein pällistelemään kuono melkein kamerassa kiinni. Hanski parkui kauhistuneena, että katso Jenna, päälaella oleva täiden kiitorata näkyy! Niin näkyikin, samoin kynitty turkki kaikessa "komeudessaan". Ei se ole kasvanut vielä läheskään entiselleen. Ciksu näyttää enemmänkin villikseltä kuin maltalta.

Rekku soitti Hanskin kännykkään miltei saman tien ja voihki, että Ciksu on vietävä heti trimmaajalle. En käsitä, miten se on saanut varattua ajan Halmeen koirasalongista näin lyhyellä varoitusajalla, mutta sinne me nyt viedään Ciksu huomenna. Mitähän siitäkin taas tulee?

 

28.3.2015

Käytiin tänään Hanskin kanssa hakemassa Murua ulos. En meinannut tuntea koko paikkaa. Elsa on palkannut sisustussuunnittelijan, ja kaikki mööpelit on uusittu. Olkkarin sohvapöydällä oli kummallisen näköinen kiemurteleva patsas, ja Donitsin lempinojatuoli oli kadonnut. Murullekin oli hankittu uusi peti, ja se olikin hieno, oikein jalallinen. Tummanruskea pohja, jolle oli painettu tiibetinspanielien kuvia. Teki melkein mieli kellahtaa itsekin petiin torkkumaan.

Mitähän Donitsi tykkää näistä muutoksista?

Elsa on kuulemma lähettänyt Murrelle kukkia ja täytekakun kiitokseksi kirppujen tartuttamisesta. Ilman niitä Elsa ei olisi ikinä saanut Oivaa suostumaan lukaalin sisustuksen uusimiseen. Elsan mielestä Murren kikka oli maanmainio konsti vastahakoisten aviomiesten lompakon avaamiseksi.

 

22.3.2015

Olen ihan loppu. Koko päivä Rettiginrinteessä kirppujahdissa. Elsa oli aivan hysteerinen, sillä kirput olivat siirtyneet hänen vaatteistaan Muruun, joka raaputti itseään hullun lailla. Hanski oli viestinyt Elsan puhelimeen, että tämän pitää käydä hankkimassa Murulle apteekista aineita, joilla kirput saadaan häädetyksi, mutta eihän hän ollut pistänyt tikkua ristiin asian hyväksi. Meidän piti itse vielä sinnekin juosta.

Pesimme Murun, joka inhoaa vettä, joten tietäähän sen, että olimme yltä päältä kirppusampoossa vaatteet märkinä. Kaiken lisäksi Muru pääsi livahtamaan meiltä yhden kerran, ja koska kylppärin ovi oli raollaan, se juoksutti meitä huoneesta toiseen, niin että vaahtoa oli joka paikassa. Hanskilla alkoi jo keittää, ja minullakin pipo kiristi.

Kun lopulta saimme Murun hoidettua, Hanski kertoi Elsalle, että koirakirput ovat voineet siirtyä myös hänen asuntonsa tekstiileihin kuten verhoiltuihin huonekaluihin, mattoihin, petivaatteisiin jne. Koko lukaali pitäisi pestä.

Pelkäsimme, että Elsa laittaa meidät siivoamaan kuten tapahtui jo kertaalleen Solgårdenissa (lue Aarrekoira). Hanski sanoi, että nyt Muru viedään Oivan firmaan siksi aikaa, että koti saadaan kirppuvapaaksi. Muutenhan kirput voivat siirtyä takaisin Muruun. Jätimme Elsan voivottelemaan ja hermoilemaan olohuoneeseen ja pakenimme äkkiä Murun kanssa kadulle. Hanski kantoi sitä pyyheliinaan käärittynä. Minä olin kaukokatseisesti jättänyt Jessen kotiin. Viimeinen asia, jonka haluaisin Jesselle tuliaisiksi tuoda, on lauma koirakirppuja.

  

16.3.2015

Viimeinkin meidän porraskäytävän remppa on ohi. Tai siis pahin vaihe siitä. Äijät aloittivat seinien hiomisen jo seitsemältä aamulla, ja kun ne tulivat meidän kerrokseen, laikka vinkui ja vonkui kuin viimeistä päivää. Jesse-parka on ollut aivan sätkyn partaalla, haukkunut ja ulvonut. Ihme ettei Meeri ole tullut valittamaan. No, todennäköisesti Meerillä on ollut korvatulpat korvissa aamusta iltaan, ellei hän sitten ole muuttanut muualle rempan ajaksi. En ole meinaan nähnyt häntä viikolla lainkaan.

Äiti taas on ollut hermoromahduksen partaalla kaikkialle tunkeutuvan pölyn takia. Meille laitettiin muoviovi ulko-oven sisäpuolelle. Se teipattiin kiinni ylhäältä ja sivuilta. Keskellä kulkee vetoketju, joka avataan aina, kun kuljetaan ulos tai sisälle. En tiedä, mikä vika meidän vetskarissa oli, koska se juuttui aina keskikohdalla kiinni. Oli se vaikeaa pidätellä sisään änkevää Jesseä toisella kädellä hihnasta ja yrittää avata toisella vetskaria.

Äiti ei anna ottaa muoviovea pois vielä, koska hiomisen jälkeen ne alkavat maalata seiniä. Siitä tulee varmaan paha haju. Äiti aatteli, että muoviovi voisi pitää myös maalin katkun takanaan. 

 

6.3.2015

Eetu käy kuumana odotellessaan Aarrekoiran ilmestymistä. Se soittaa mulle koko ajan. Me juostiin aamulla kouluun mennessä tuhatta ja sataa lähimpään kirjakauppaan, mutta ei Aarrekoira ainakaan vielä aamulla ollut hyllyyn ilmestynyt.

Kuulemma Eetu ei vieläkään saanut kipsiä pois koivestaan. Tätä menoa se on kohta satakiloinen, kun makaa vain punkassaan Watten kanssa popsimassa lihapiirakoita. 

 

1.3.2015

Päätettiin lähteä tänään likkojen kanssa Eetua piristämään. Se on loukannut koipensa Rukalla eikä ole ollut viikkoon koulussakaan. Eerika kertoi, että jalka on kipsissä, siinä on kai joku murtuma, ja menee vielä jonkin aikaa, ennen kuin kipsin saa ottaa pois.

Otimme koirat ja leivoslaatikollisen Rekun lahjoittamia suklaakeksejä mukaan ja menimme soittamaan Eetun ovikelloa. Niiden äiti tuli avaamaan. Hän taisi vähän hämmästyä, kun oven takana oli kolme likkaa ja viisi koiraa Eetua kysymässä, mutta meidät laskettiin sisälle. Hän koputti Eetun huoneen ovelle ja sanoi, että sinulle tuli vieraita. - Toni vai? me kuultiin Eetun kysyvän. - Ei vaan Jenna ja... Enempää hän ei ehtinyt sanoa, kun huoneesta kuului intiaanikiljaisu.

Minua vähän nolotti, mutta Hanski laski koirat huoneen ovesta sisälle, sieppasi suklaakeksilaatikon ja marssi Eetun luokse. Tämä makasi punkassaan kissakuvioinen pyjama päällä ja jalka paksussa kipsissä. Naama venähti, kun Hanski pysähtyi sängyn viereen ja Ciksu hyppäsi hänen mahansa päälle, mutta sitten se huomasi minut ja piristyi oikein silminnähden. - Jenna! Tää ei voi olla totta! Tulit sä ihan tosissas mua katsomaan?

Minä sanoin, että etkö huomaa, Pinja ja Hanski on myös täällä ja miten sä oikein jakselet. Eetu aloitti valitusvirren kuoliaaksi ikävystymisestä ja että kai te likat voitte viipyä täällä iltaan saakka. - Ja mikä toi koiramaailman rumin naama oikein on? Tarkoitti tietysti Nasse-setää, jota hän ei ollut vielä nähnyt. Hanski loukkaantui ja letkautti, että erääseen käpristynyttä sitruunaa muistuttavaan naamaan verrattuna Nassukan naama on mitä suloisin.

Me istuttiin sitten pari tuntia Eetun sängyn reunalla ja hänen ainoalla tuolillaan ja kirjoitettiin kipsiin tussilla nimemme ja kaikenlaisia läppiä. Koirat änkesivät, Watte etunenässä, hänen viereensä sängylle. Kyllä oli peti niin ylilastattu, että hyvä kun ei romahtanut allamme. Eetu tuijotti mua koko ajan tunteellisen näköisenä, niin että aloin jo katua tuloani, mutta Hanski ja Pinja eivät huomanneet mitään. He popsivat suklaakeksejä ja syöttivät niitä Eetulle.

Sitten Eetun äiti tuli kysymään, haluaisimmeko limsaa ja pannukakkua, ja Hanski ryntäsi tietysti pää kolmantena jalkana niiden keittiöön pannaria popsimaan. Eetu oli saanut sairaalasta kyynärsauvat, joilla se konkkasi perässämme ja söi viisi pannukakun viipaletta. Huomasin, ettei sitä muu vaivaa kuin laiskamato.

Meillä oli oikein kiva iltapäivä Eetun luona, pelattiin Unoa ja Afrikan tähteä ja kuunneltiin musaa. Lopulta oli pakko lähteä, kun Elsa alkoi soitella joka viides minuutti Hanskin puhelimeen ja kysyä Murun perään. Eetu vannotti meitä tulemaan uudelleen, mutta tuskin me arkipäivänä ehditään, kun on koulu ja koirien ulkoilutus. 

 

23.2.2015

Voi ei, koulu alkoi taas. Oisin mielelläni ollut hiihtolomalla toisenkin viikon. Koirien kanssa oli niin kiva touhuta kaiken päivää. Eilen olimme Pinjan luona syömässä karkkia, leikkimässä Fibben kanssa ja pelaamassa tietokonepelejä.

Kummallista, Eetu ei ollut koulussa tänään eikä se ole viestitellytkään mitään. Onkohan se jäänyt laskettelukeskukseen vielä toiseksikin viikoksi? 

 

20.2.2015

Luulin, että Eetun porukat lähtivät jonnekin laskettelemaan, mutta saan yhtä mittaa jos jonkinlaista meiliä ja tekstaria häneltä. Keskittyisi nyt lasketteluun eikä mun tenttaamiseen. Välillä mä toivon, että lumivyöry peittäisi Eetun kaulaa myöten pariksi päiväksi.

Olimme Hanskin kanssa tänään Kultatassussa uittamassa Jessulia ja Nasse-setää. Tosi kiva pulikoida altaassa koirien kanssa. Me saatiin lisäksi ostaa Väinön laskuun Herkkubaarista limua ja mustikkamuffinsseja. Pelättiin vähän, että Elsa ja Gertrud ilmestyisivät paikalle, mutta kumpaakaan tanttaa ei näkynyt, joten päivä oli täydellinen.  

 

18.2.2015

Synttäreillä oli tosi kivaa. En tiennytkään, että Rasmuksella on niin mukavia kavereita. Olihan ne mua ja Hanskia vanhempia, mutta ottivat meidät heti messiin.

Tarjoilutkin oli makoisat: limsaa, Hanskin äidin tekemiä rusinapullia ja täytekakkua, sipseja ja poppareita, karkkia, pipareita ja suklaakeksejä. Mä vein Rasmukselle hiihtohanskat lahjaksi, ja se sanoi heti, että näitä hän voikin käyttää lätkää pelatessa, kiitti vaan.

Sitten se sai yhdeltä Simolta tietokonepelin, jota me pelattiin joukolla. Rasmuksellahan on hyvät vehkeet ja tosi paljon ytyä tietsikassaan. Pelaaminen olikin tosi kivaa, kyllä me naurettiin. Ja arvata saattoi, kuka voitti: Hanski! Jätkien silmät oli kuin lautaset, eivät meinanneet uskoa, että likka päihittäisi heidät.

 

15.2.2015

Siinä Eetun eilen tuomassa paketissa oli suklaalevy. Ällistyin oikein, kun avasin paketin. Olin pelännyt taas jotain ihan imelää ystävänpäivälahjaa. Ne viimevuotiset pusut oli ihan kauheita. Mä tykkään kyllä pusuista, mutta lahjoitin koko laatikon Sofialle, kun mua otti niin päähän.

Äiti sanoi, että mun pitää nyt kiittää Eetua ystävänpäivälahjasta ja että olisi ollut fiksua antaa hänellekin jotain. Rajansa kaikella! Jos mä annan sille jotain, se saa vain uutta vettä myllyynsä ja riekkuu siitä sitten kaikille koulussa ja mä saan hävetä silmät päästäni. No, voin mä sille soittaa sen verran, että kiitän suklaasta. Täytyy myöntää, että se oli hyvää.

 

14.2.2015

Olin aamulla vielä umpiunessa omassa punkassani, kun ovikello soi ja äiti tuli herättämään sanoen, että mua kysytään ovella. Laahustin sinne tukka aamupörrössä ja silmät ristissä, kun luulin, että se on Hanski. Eikö mitä. Eetu siellä oli, lammasmainen virnistys naamallaan ja kädessään paketti, joka ihme kyllä ei ollut sydämenmuotoinen. Tajusin vähän hitaanlaisesti, että nythän oli ystävänpäivä. En ehtinyt sanoa mitään, kun Eetu alkoi jänkyttää jotain sellaista, ettei hän ystävänpäivää noteeraa, mitä lie jenkkituontikamaa kuten myös halloween, mutta että hänen täytyy käyttää tilaisuutta hyväkseen muistaakseen minua tällä pikku lahjalla.

Minä en tietenkään ollut ostanut hänelle mitään, mutta me tehtiin eilen Hanskin kanssa ystävänpäiväkortteja, ja äiti oli käynyt hakemassa yhden mun kirjoituspöydältä ja toi sen Eetulle sanoen, että tää on sulle Jennalta. Minä seisoin siinä kuin Hoo Moilanen, mutta jätkän kasvot kirkastuivat ja se hymyili kuin Hangon keksi ja sanoi, että hänen täytyy nyt mennä seuraavaan paikkaan.

Pitäisi kai avata tuo Eetun paketti, mutta olen niin kanttuvei, etten jaksa. Taidan kömpiä takaisin sänkyyn. Äiti lupasi käydä pissittämässä Jessulin pihalla. 

 

12.2.2015

Kauhea koeviikko menossa. Ihan kuin opet kurittaisivat meitä ennen hiihtoloman alkua. Odotamme Hanskin kanssa viikonloppua jo kieli lipassa, kun tällä viikolla ei ole meinannut keritä edes koiria kunnolla ulkoiluttamaan. Pinja valittaa ihan samaa, ja sen on Fibula näköinenkin. Siis ettei ole paljoa liikuntaa saanut.

Minua vähän jännittää tuo lauantai, kun silloin on ystävänpäivä. Mitä se Eetu taas keksii? Ehdotin Hanskille, että otetaan koirat ja hurautetaan bussilla Naantaliin Riitta-tädin luokse, mutta Hanski ei pääse lauantaina, kun Rasmuksella on synttärit 

 

1.2.2015

Hanski kävi juuri meillä. Olemme pussittaneet Rekulta saatuja pipareita ja laittaneet aivan ihania kuppikakkuja neljän kappaleen laatikoihin. Ihmeellistä, että Rekku viitsii auttaa meitä niin paljon. Hän sanoi, että tässä hänellä on hyvä tilaisuus kehitellä erilaisia täytteitä ja päällysteitä kuppikakkuihin.

Iltapäivällä lähdemme Hanskin ja Jessulin kanssa myymään niitä. Ajattelimme käydä ensimmäiseksi kaikkien tuttujen luona. Ehkä naapurin Meerikin ostaisi jotain. On meillä pinssejäkin myynnissä, mutta luulen, että ihmiset ostavat mieluummin Rekun tekemiä herkkuja.

Äiti antoi meille ison tarjottimen, jossa on laidat ja tukevat kädensijat. Laitamme tarjottimelle sopivan määrän tuotteita. Hanski ehdotti, että menisimme soittamaan myös Eetun ovikelloa, koska jätkä kuitenkin ostaisi kaikki tehdäkseen minuun vaikutuksen. No, voinhan uhrautua hyvän asian hyväksi. Rahat käytetään meidän luokkaretkeen toukokuussa.

 

24.1.2015

Tultiin juuri Naantalista Hanskin kanssa. Me käytiin mun Riitta-tädin luona harjoittelemassa jäljestystä. Jessehän ei ole mikään erityinen jälkikoira, kuten ollaan monta kertaa huomattu (Kaverikoira!), joten sen taitoja pitäisi vähän kehittää.

Riitta-täti  antoi meille sukkahousut, joiden varvasosaan oli laitettu tonnikalaa (Jessen herkkua). Hanski meni edellä metsään ja veti sukkiksia perässään. Ihan jäljen loppuun hän ravisteli sukkiksista tonnikalat maahan ja palasi sitten takaisin mun ja Jessen luokse.

Johan alkoi Jessen nenä toimia! Annoimme sen lähteä seuraamaan jälkivanaa. Se nuuskutti ihan valtavasti ja hyppi pöheikössä sellaista vauhtia, ettei me meinattu päästä perässä. Yllätyin oikein, kuinka hyvin Jessuli seurasi jälkeä ja löysi namipalkan yhden montun pohjalta, jonne Hanski oli ne kipannut.

Tämä harjoitus täytyy tehdä toisenkin kerran. 

 

17.1.2015

Löysin kirjastosta sellaisen kirjan kuin Sankarikoirat. Voi että se on hyvä! Sitä lukee ihan tippa linssissä. Miten koirat voikin olla niin viisaita? Siinä kerrotaan esimerkiksi Endalista, joka osaa käyttää pesukonetta ja pankkiautomaattia ja lisäksi ymmärtää viittomia. Endalin pyörätuolissa istuva isäntä joutui onnettomuuteen, ja silloin Endal siirsi isäntänsä sellaiseen asentoon, jossa hän pystyi hengittämään, mönki hakemaan auton alle lentäneen kännykän ja painoi hätänappulaa. Sitten se levitti peiton isäntänsä päälle ja alkoi haukkua, kunnes muut ihmiset hoksasivat tulla auttamaan.

Mä huomasinkin, kun me harjoiteltiin Jessulin ja Ciksun kanssa sitä uudenvuodenohjelmaa, että koirat oppivat aika helposti levittämään peiton päälle. Mutta sen mäkin haluisin nähdä, miten Jesse oppisi käyttämään pankkiautomaattia!

 

15.1.2015

Vettä sataa joka toinen päivä eikä lumesta ole tietoakaan. Jotain loskaa vain näkyy siellä täällä. Luulen, että Eetulta saamani rusettiluistelulippu jää käyttämättä. Toivottavasti kaupunki lunastaisi sen takaisin jään puutteen takia, niin voisin käyttää rahat johonkin hyödyllisempään, kuten uuteen fleksihihnaan. Jessen entinen vetelee viimeisiään.

 

9.1.2015

Hih hih, Eetu on joutunut Elsan kynsiin. Siinäpä olisi Eetulle todella sopiva pari rusettiluisteluun! Annoin toisen rusettiluistelulipun Hanskille, joka haaveilee nyt koko ajan, että rata aurattaisiin joen jäälle ja että Toni tulisi luistelemaan hänen kanssaan. Hanski jo kysyi, antaisinko oman lippuni hänelle, niin hän voisi tarjota sitä Tonille. No, kyllä mä annan, jos Eetusta tulee tässä asiassa maanvaiva.

 

7.1.2015

Arvasinhan minä. Eetun joululahjaan on kätketty jokin koukku. Todennäköisesti jätkä aikoo ängetä mun parikseni. Mitä ihmettä voisin tehdä välttääkseni tämän kohtalon?

Onneksi tuli uudelleen lauhaa. Pelkäsin jo, että Aurajoki jäätyy niin vahvasti, että sinne pääsisi jo luistelemaan. Hmmm, mitä jos lahjoittaisin lippuni eteenpäin. Mutta kenelle?

 

3.1.2015

Viimeinkin Donitsi ja Elsa palasivat kotiin Helsingistä. Elsa soitti heti meille, ja lähdimme viivana Murua taluttamaan. Rahat on ihan loppu, joten me ollaan oikein kaivattu Murun hoitamista. Se oli kuulemma saanut ainakin kuusi sätkyä Hesassa rakettien ampumisen aikoihin, samoin viime yönä pikkutunneilla, kun talvimyrsky paukutti kattopeltejä.

Jessuli innostui kamalasti nähdessään Murun. Me mentiin pienessä tihkusateessa Urkkapuistoon ja juoksutettiin siellä koiria. Tapasimme yllättäen Betaniankadun puoleisessa päässä Sebastianin, saksanpaimenkoiran, johon tutustuimme vuosi sitten agilityharjoituksissa (Jesse ja kohtalokas kurssi). Se oli kuulemma osallistunutkin muutamiin kisoihin, mutta pärjäämisen laita oli ollut vähän niin ja näin.  

 

31.12.2014

Eilen me oltiin äidin kanssa koko päivä kirpputoreilla. Löysin yhden Lassie-kirjan 50 sentillä. Kamala rahapula vaivaa, kun tuli ostettua niin paljon joululahjoja, ja Elsa ja Donitsi ovat yhä Helsingissä Murun kanssa, niin ettei me saada niiltäkään palkkaa. Hanski ehdotti Nasse-sedän talutusta, mutta kun Rutasalot on menneet mökille Merimaskuun.

Nyt me ollaan juuri kasaamassa kamppeita Naantaliin menoa varten. Tai siis äiti kasaa, mun kamat on jo kassissa. Riitta-tädillä on uusi huostaanotettu koira kotonaan, ja on tosi kiva päästä näkemään Iiroa. Siitä on kasvanut komea koira. Jessulikin tykkää siitä kovasti.

Hanski aikoo mennä katsomaan Turun ilotulitusta puolenyön aikaan alas jokirantaan. Hyvässä lykyssä Naantalissakin ilotulitetaan tai ehkä Turun raketit näkyvät siellä, kun eihän keskustasta Naantaliin ole kuin joku 15 km. 

 

 

26.12.2014

Eetu kävi. Hitsin pimpulat, se Eetun mainostama joululahja oli kaksi lippua rusettiluisteluun Aurajoen jäälle tammikuulle, mikäli jää on silloin tarpeeksi paksua. Otin liput vastaan, sillä aattelin antaa toisen Hanskille, joka rakastaa rusettiluistelua. Mennään luistelemaan silleen, ettei Eetu saa asiasta vihiä.

Eetu näytti omituisen salamyhkäiseltä. Epäilen suuresti, että sillä on aikomuksena ängetä meidän mukaan. Ihmettelin jo, ettei se vaatinut toista lippua itselleen.

Annoin Eetulle äidin leipomia joulupipareita ja tosi hyvää mehua, jota olin saanut lahjaksi Sofialta. Ihme kyllä jätkä käyttäytyi ihan inhimillisesti eikä pyrkinyt pussaamaan. Osaa Eetu olla järkeväkin, kun haluaa.

Annoin Eetulle vastalahjaksi pienen rasian vihreitä kuulia, jonka olin saanut itse joululahjaksi. Mulla on jo namiähky, en voi syödä enää ainuttakaan karkkia. 

 

25.12.2014

Nukuin tänään puoleen päivään. Äiti oli ulkoiluttanut Jessen pihalla. Siellä oli tosi kylmää, sillä mereltä puhalsi kova tuuli. Nyt mun pitäisi ryhdistäytyä ja lähteä Jessen kanssa vähän pidemmälle lenkille.

Meinasin pyörtyä, kun avasin Elsalta saamani ison joulupaketin. En olisi ikinä uskonut, että siellä voisi olla MEKKO, eikä mikään tyylikäs, yksinkertaisen hieno mekko, vaan sellainen, jossa oli jos jonkinnäköistä rusettia, rimpsua ja röyhelöä. Ihan kuin viisivuotiaalle tarkoitettu. Äiti oli kyllä otettu, sillä mekko oli jonkun tunnetun pariisilaisen muotitalon tuote.

Soitin heti Hanskille, ja hän oli saanut samanlaisen. Hanski kuiskutti puhelimeen, että oli ottanut saman tien sakset ja leikannut kaikki rimpsut veks, ennen kuin hänen äitinsä ehti näkemään mekkoa. Oli jo tarpeeksi paha saada sellainen.

Samassa paketissa mekon helmojen välissä oli kuitenkin toinenkin, ihan pieni paketti. Donitsilta. Voi ihme sentään, siellä oli kaulaketju, jossa roikkui pieni kultainennoutaja. Äiti sanoi, että korussa on kullan merkki, eli se on aitoa kultaa. Taatusti arvokas. Meidän pitää mennä joulun jälkeen, kunhan Elsa ja Donitsi palaavat Helsingistä, kiittämään lahjoista.

Täytyy vielä mainita, että muun kaman lisäksi sain Pinjalta jättikarkkupussin, Rekulta kolmen maun suklaalevyt (ihania!) ja Riitta-tädiltä toivomani koirakirjan. Jesse sai Hanskilta lämpimän ja pestävän makuualustan, jossa on tassunkuvia koristeena, ja Pinjalta koirannamien säilytysastian, sellaisen ison, johon mahtuu 7 litraa. Rekku antoi maanmainioita koirankeksejään oikein suuren rasian.

 

24.12.2014

Tulimme juuri Suurtorilta kuuntelemasta joulurauhan julistusta. Väkeä oli ihan hirveän paljon, emme päässeet lähellekään Brinkkalan taloa. Itse asiassa en pystynyt tungoksessa edes näkemään Brinkkalan talon parvekettakaan, mistä joulurauhan julistus luetaan, saati soittokuntaa.

Meillä oli koirat mukana, Jessuli tietysti, ja Hanskilla Ciksu ja Muru. Muita koiria oli liikeenteessä valtavasti. Meidän lähellä tutisi pieni valkoinen papillon, ja vähän taempana oli kaksi jättikokoista mustaa koiraa, joita en erottanut kunnolla, koska piti estää Jesseä kiskomasta minua kahden lähistöllä olevan jorkin ja kahden valkoisen karvaturrin luokse (en saanut niiden takkien takia selvää, mitä rotua ne olivat).

Sitten laulettiin Maamme-laulu ja soitettiin Porilaisten marssia niin että korvat soivat. Äiti yritti päästä Villen kanssa lähemmäs soittokuntaa, mutta se oli kyllä turha toivo. Väkeä oli kolme kertaa enemmän kuin viime jouluna (silloin satoi vettä).

Oli kiva kävellä keskellä Kirkkosiltaa ajotietä pitkin. Poliisi oli sulkenut liikenteen Tuomiokirkolle ja Suurtorille. Yksi poliisiauto oli poikittain tientukkona sillan pielessä Eerikinkadun risteyksessä. Meidän edellä käveli poika, joka talutti koiraa. Hän kiersi poliisiauton, ja tietty se koira meni nostamaan jalkaa ja pissasi poliisiauton renkaaseen. Siitä jeppe ei tykännyt. Ettei vain koiranomistaja olisi saanut rikesakkoa.

Veimme Murun Elsalle ja saimme isot paketit kainaloomme. Ne saa avata vasta illalla, mutta en millään jaksaisi oottaa niin kauan. Myös Rekulta tuli paketteja sekä leivoslaatikko, jossa oli niitä ihania erikoisreseptillä tehtyjä joulupipareita.

ILOISTA JOULUA JA MIELUISIA LAHJOJA KAIKILLE! 

 

 

22.12.2014

Tänään tuli viimeinkin Turkuun pakkasta ja lunta satoi ainakin 10 senttiä. Jee, ryntäsimme Hanskin kanssa ulos kurkkupurkkeinemme. Täytimme ne vedellä ja veimme ne nyt illalla syreenimajaan yön ajaksi. Aamulla hakkaamme reiän jäähän ja valutamme vedet sisältä pois. Sitten vain jäälyhty oikein päin ja kynttilä sisälle palamaan. Saa nähdä, miten onnistuu.

 

17.12.2014

En ole ehtinyt kirjoittaa päiväkirjaa vähään aikaan, kun olemme harjoitelleet Murren koirakoulun uudenvuodenesitystä. Mua ja Hanskia pyydettiin kehittelemään sinne joku pieni näytelmä, ja keksimmekin tosi hauskan. Pyysimme mukaan Repeä toiseksi roistoksi (Hanski on toinen), ja minä olen cowboyn roolissa. Repe suostui, kun pääsee ampumaan pyssyllä (siis Karin vesipyssyllä).

Ainoa ongelma tässä on hevonen. Mun pitäisi saapua näyttämönä toimivalle pihalle hevosen selässä. Enhän minä osaa ratsastaa. Repe tarjosi Kafkaa hevosen rooliin, ja meinasin pyörtyä. Sehän on tornin korkuinen! Ja näin sen hampaat, kun se haukotteli. Ne olivat valtavan isot, sellaiset kellertävät. En kuuna päivänä uskaltaisi kiivetä Kafkan selkään. 

No, kovan sähläämisen jälkeen ja käytyämme kysymässä Penalta luvan saimme ottaa Dellan. Repe vannoi ja vakuutti, että Della on kiltti, ei karkaa eikä tiputa mua selästä. Hän lupasi myös itse kouluttaa sen cowboyhevosen rooliin. Ainakin Della on puolta pienempi kuin Kafka. Mutta jos tipun, siinä voi silti loukata itsensä.

Näytelmässä tarvitaan myös kaksi koiraa. Ne ovat tietenkin Jesse ja Cici. Olemme nyt olleet Hanskin kanssa joka ilta Koirakoululla harjoittamassa koiria. Niillä on tärkeä rooli näytelmässä.

Ai kun jännittää jo, vaikka esitykseen on vielä aikaa noin 3 viikkoa. Itse asiassa meidän olisi pitänyt ruveta harjoittelemaan jo 2 kuukautta sitten. Cici on niin itsepäinen. 

 

13.12.2014

Nyt mun kaikki joululahjat on ostettu. Me päädyttiin Hanskin kanssa ostamaan Pinjalle lahjaksi pullollinen ravintoöljyä, jolla voi voidella myös koiran polkuanturoita. Pinja on valittanut viime aikoina, että Fibula on alkanut kärsiä tästä vaivasta. Öljyä voi nauttia myös sisäisesti, se kosteuttaa ihoa sisältäkin päin ja tekee hyvää nivelille. Hanski ehdotti lahjaksi ensin koirannameja, mutta mä sanoin, että Fibbe on jo ennestäänkin liika lihava.

No sitten Hanski muisti sen tapauksen, josta Muotikoirassakin kerrotaan, miten Fibbe meinasi haljeta, kun söi salaa kolme pellillistä joulutorttuja. Päädyimme siis ravintoöljyyn.

Jes, nyt saa joulu tulla. Askartelemme hiki hatussa kaikkea joulukamaa. Aattona viemme Pikkaraisille äidin ja Villen kanssa joulukukkasen, ennen kuin menemme Suurtorille kuuntelemaan joulurauhan julistusta ja sen jälkeen hautausmaalle viemässä kranssin ja kynttilän isän haudalle. 

 

8.12.2014

Ei, pakkasta ei tule vaikka itkisin. Kävin katsomassa netin sääpalvelusta, että seuraavat kaksi viikkoa ollaan edelleenkin nollakelissä tai plussalla. Tällä menolla Turkuun tulee musta joulu. Nytkin roikaa silkkaa vettä taivaalta.

Sanoin Hanskille, että meidän on keksittävä jotain muuta kuin jäälyhdyt. Päätettiin lähteä jouluostoksille. Mä löysin Villelle koira-aiheisen liitutaulun, johon kuului väriliitujen lisäksi koiran muotoon leikattu musta taulu. Siihen Ville voi piirtää liiduilla, ettei tarvi sotata mun kirjoituspöytää. Surku ettei ollut kultsuaiheissta, jouduin tyytymään terrieriin.

Sitten me pantiin rahamme yhteen ja ostettiin Sofialle kissamaatuska. Sillä oli samanlaiset pyöreät silmät kuin Paavalilla ja värikin oli passeli. Kun maatuskan avasi, sisältä tuli taas pienempi maatusta ja sen sisältä pienempi. Käärimme kotona hiukan kissannappuloita hopeapaperiin ja piilotimme ne pienimmän maatuskan sisälle. Vuorenvarmana kukaan muu ei anna Sofialle samanlaista joululahjaa. Saa nähdä, mitä se sanoo.

Äidille ostin uudet puhelinkuoret ja Riitta-tädille uunikintaan, jonka päällä telmii kaksi setteriä. Vielä kun keksis jotain Pinjalle. Hanski ehdotti koiramukia, jollainen me nähtiin netissä. Nätti mutta kallis, ja mun rahat on loppu. Pitää lähteä taluttamaan Murua ja Nassea, että saatais Oivalta tai Väinöltä lisää joulurahaa 

 

4.12.2014

Miksei Turkuun tule pakkasta? Me ootellaan Hanskin kanssa kieli lipassa, että päästäis tekemään lumilyhtyjä, mutta kun ei. Yöllä voi olla joskus pari astetta pakkasen puolella, mutta tänäkin aamuna oli 8 astetta lämmintä, niin lumilyhdythän sulaisivat heti kättelyssä.

Ostin Hanskille joululahjaksi koirakirjan, jossa on 240 sivua ja mukana myös koirien nimipäiväkalenteri. Löysin sieltä heti Fifin nimpparipäivän, joka on 28.12. Siis jouluviikolla. Jessen nimppari oli 13.8. ja Murun ja Murren samana päivänä eli 25.4. Fibben on 20.1. Cicin ja Watten nimpparipäivää en löytänyt, vaikka plarasin läpi koko vuoden. Oisko ne sen verran harvinaisia koirannimiä? Sen sijaan Lehtisen likkojen koirien, Riksin ja  Tessun, nimpparit on 7.2. ja 26.4, Pontuksen 24.1. ja Pepin 1.4.

Kirjassa on jotain runojakin Kalevalasta ja Kantelettaresta. Tykkäsin tällaisesta:

Minun on koirani komiat, otukseni oivalliset, niin on silmät koirallani, kuin on suuri suitsirengas, niin on korvat koirallani, kuin on lumme lammen päällä, niin on hammas koirallani, kuin on viikate Virossa, niin on häntä koirallani, kuin komehin korpikuusi.  

 

28.11.2014

Me käytiin kysymässä Mirjamilta, saadaanko laittaa lumilyhtyjä pihalle. Saimme luvan, jee! Mutta vain syreenimajan edustalle, etteivät lyhdyt haittaa pihaliikennettä. Mirjami lupasi tulla itse näyttämään paikan, sitten kun saamme lyhdyt valmiiksi. Ajattelimme laittaa ne puoliympyrän muotoon ja yhden keskelle.

Tulisi nyt pian pakkasta. Me käytiin jo kellarissa pöyhimässä ja löydettiin monta hyvää peltipurkkia, joissa on joskus ollut etikkakurkkuja. Niistä saa hienot ja isot lyhdyt. Jessuli lykkäsi päänsä kurkkupurkkiin, ja hyvä että saimme purkin irti. 

 

26.11.2014

Oikein arvattu, ei lumen tippaa enää missään. Taas samaa synkkyyttä ja kuraa ja loskaa koirien tassuissa ja mahakarvoissa. Minä aloin taas valittaa, mutta Hanski sanoi, että koetas ajatella myönteisiä puolia, nyt me voidaan polttaa kynttilöitä, juoda kuumaa kaakaota ja syödä joulupipareita. Hanskin äiti meinaan leipoi niitä jo. Me vietiin kauhea kasa mun huoneeseen ja oikein mässäiltiin. Jessulikin sai pari kappaletta.

Nyt me suunniteltiin, että tehdään lumilyhtyjä heti kun tulee pakkanen. Aateltiin kysyä talkkarilta, niin, tai Pikkaraisen Mirjamilta, saisko ne lyhdyt laittaa sitten pihalle ilahduttamaan koko taloyhtiön asukkaita.

 

23.11.2014

Jee, Turkuun tuli viime yönä lunta! Me rynnättiin heti tänä aamuna koirien kanssa Samppalinnanpuistoon. Kyllä niillä oli hauskaa. Jessuli kylpi lumessa, hinkkasi itseään kaulalta ja kyljestä onnesta litteänä. Siltä ei nyt irtoa karvaa ollenkaan. Harmi vain, että näin päivemmällä lumi on alkanut muuttua loskaksi. Mitä vetoa, niin tämä lumi sulaa vielä pois. 

 

22.11.2014

Arvasin oikein toissapäivänä, Eetuhan ilmaantui Kultatassuun, juuri kun me oltiin altaassa Jessen ja Nassukan kanssa. En ensiksi huomannut häntä ollenkaan, kun me leikittiin koirien kanssa ja heitettiin niille palloa ja vinkubanaania. Yhtäkkiä joku pamautti mua pallolla päähän. Eetu! Seisoi altaan reunalla virnistelemässä.

Kuulemma Watte ei ole koskaan ennen ollut uimassa, ei meressäkään. Suolavesi ei tee hyvää sen trimmatulle turkille, ja sen takia Eetun ja Eerikan äiti ei anna sen mennä meriveteen. Eetu ei ollut varma, osaako Watte edes uidakaan. Ja mitä jätkä tekikään? Otti Wattea vyötäisiltä kiinni ja heitti, siis heitti, sen altaaseen. Watte painui uppeluksiin kuin kivi. Onneksi Hanski oli ihan vieressä ja pelasti Watten. Se pärski ja aivasteli ihan kauhuissaan.

Allasta valvova nainen näki tapahtuman. Se antoi Eetulle oikein madonluvut, haukkui jätkän oikein pahanpäiväisesti. Me virnisteltiin Hanskin kanssa vieressä. Sitten valvoja näytti, miten koiralle puetaan uimaliivit ja miten toimitaan, mutta Watte-parka oli niin paniikissa, että uiminen ei tullut kuuloonkaan. Eetu lähti sitten kuivaamaan koiraansa, ja me annettiin vielä lisäksi jälkeenpäin mitä kuului ja kuka käski. Eikö sillä jätkällä ole päässään muuta kuin sahajauhoa? 

 

20.11.2014

Tänään me mennään pitkästä aikaa Kultatassuun koirien kanssa, kun Väinö pyysi käyttämään Nasse-setää uima-altaalla. Lupasi maksaa Jessenkin uimiset. Minä tietysti soitin heti Hanskille, että lähde mukaan.

Harmi vain, että Eetu on viestitellyt jatkuvalla syötöllä. Nyt se änkee mukaan. En tosiaankaan yhtään välittäis.

 

16.11.2014 

Hanski joutui eilen lähtemään jonnekin sukulaisten luo kyläilemään, joten jouduin ulkoiluttamaan Jesseä yksin. Onneksi tapasin mukavan likan koirapuistossa. Terhillä oli Turre-niminen walesinspringerspanieli. Narttu kaiken lisäksi. Jesse ihastui siihen ikihyviksi.

Teimme treffit tällekin aamulle ja kävimme yhdessä taluttamassa koiria Puolalanpuistossa. Terhi on mua vuoden vanhempi ja käy Puolalan koulua. Se tunsi Tonin! Eikö tässä kaupungissa ole enää yhtään likkaa, joka ei tuntisi Tonia?Hanski ottaa tästä kyllä taas kierroksia. 

 

11.11.2014

Nyt meillä on tosi upea joulumetsäasetelma olohuoneen pöydällä. Me käytiin Hanskin kanssa Katariinanlaaksossa viikonloppuna koirien kanssa ja kerättiin sieltä kiviä, sammalta, poronjäkälää, puolukanvarpuja, männyn- ja kuusenoksia ja muuta tilpehööriä. Olimme kuin lastatut kamelit kotiin tullessa, ja Jessekin kantoi oman osuutensa, sellaisen pienen nätin juurakon, jonka alle me tehtiin pesä ketulle.

Äiti osti meille pullollisen keinolunta. Sitä ruiskutettiin maiseman päälle puihin ja sammaleisiin, niin että kaikki näytti ihanan talviselta. 

Sofia tuli sunnuntai-iltana katsomaan ja ihastui niin kovasti (erityisesti paperieläimeen, joka esitti Paavalia), että palkkasi meidät tekemään toisen, vähän pienemmän asetelman, jonka hän voisi viedä Akselille Ilonpisaraan joulun alla. Totta kai me lupauduttiin heti hommaan Hanskin kanssa. 

  

6.11.2014

Voi ihanaa! Tänään kun kävin koulun jälkeen hakemassa Jessen pois päivähoidosta, Sofia antoi mulle pienen laatikon, jossa oli paperieläimiä. Siis sellaisia koristeita, jotka taitellaan eläinten näköiseksi. Siinä oli kettu ja mäyrä ja orava ja kissa ja koira ja vaikka mitä.

Viestin heti Hanskille, että tule heti meille tekemään mun kanssa joulukoristeita. Mehän voitais tehdä vaikka metsäinen jouluasetelma. Hanski tuli ihan silmät pystyssä, että mitä mitä, meinaatko ruveta askartelemaan joulukoristeita näin aikaisin? Totta kai. Mitä aikaista tämä on? Sitä paitsi mä rakastan askartelua.

Me tehdään nyt äidin jättitarjottimen päälle metsä kivistä, sammaleista, havunoksista ynnä muusta tilpehööristä. Sinne laitetaan paperieläimiä sopiviin paikkoihin. Päätimme leikata ja värittää mallin mukaan metsään myös Jessulin ja Ciksun näköiset paperieläimet ja tehdä niille oman koirankopin. Kun kaikki on valmiina, kutsumme Sofian meille sitä katsomaan. 

 

4.11.2014

Me alettiin kouluttaa Jesseä ja Ciciä lukukoiriksi. Istuttiin mun huoneessa ja luettiin vuorotellen niille Vauhtikoiraa. Mitä vielä, Jesse nukahti melkein heti. Kuorsaus oikein kävi. Ei sillä taida olla taipumuksia lukukoiran virkaan. Sen sijaan Ciksu kökötti koko ajan virkun näköisenä Jessen vieressä ja kuunteli korvat hörössä, mitä me paasattiin. Hanski oli sitä mieltä, että Ciksusta voisi saada hyvän lukukoiran, mutta entäs, kun poikia tulisi lukemaan? Ciksu suhtautuu vähän nurjasti kaksilahkeisiin. 

  

2.11.2014

Tänään me oltiin kirjastossa Hanskin kanssa, kun äiti luki sanomalehdestä, että siellä saa tavata lukukoiran. Börje oli tullut Espoosta vierailulle Turun pääkirjastoon. Se on yksi Suomen kolmesta virallisesta lukuterapiakoulutuksen saaneesta koirasta. Meille kerrottiin, että Börjen lisäksi toimii Hilma Maaningalla ja Sylvi Kuopiossa. Lisäksi on muita vähemmän virallisia lukukoiria, ellen väärin muista, niin yli 20 eri kunnassa.

Lukukoiralle sai varata 15 minuutin ajan. Tietty me varattiin heti molemmat. Ei meinattu ensiksi saada aikaa, kun etusija annettiin lukuvaikeuksista kärsiville lapsille. Onneksi sellaisia ei ollut juuri silloin paikalla.

Oli tosi kiva istua Börjen kanssa kahdestaan (no, sen ohjaaja oli kyllä paikalla) ja lukea sille, mitäs muuta kuin Jesse vauhtikoiraa. Börje kuunteli tottuneesti korvat hörössä. Se tuntui ymmärtävän joka sanan. Luin sille sen kohdan, missä Elsa törmäsi veneellä vedenalaiseen mutasärkkään. Börje selvästi nauroi.

Sitten tulin ajatelleeksi  -  miksei Jessulistakin voisi kouluttaa lukukoiraa? Mä luen sille usein parhaita paloja sen omista toilailuista kotona. 

 

30.10.2014

Riitta-täti kävi meillä tänään, ja meillä oli tosi mielenkiintoinen keskustelu koirien älykkyydestä. Koira vastaa tunnetusti älykkyydeltään 2-vuotiasta lasta, ja nyt Riitta kertoi, että fiksut koirat ymmärtävät jopa 250 sanaa eli yhtä paljon kuin 2,5-vuotias lapsi. Joissain taidoissa on koirat ihmistä etevämpiä, ne lukee esimerkiksi ruumiinkieltä tosi taitavasti.

Amerikkalainen tottelevaisuuskokeiden tuomareista koostuva raati on rankannut koirarodut fiksuusjärjestykseen:

1. bordercollie (ääk, Riksi)

2. villakoira (Watte)

3. saksanpaimenkoira (Sebastian ja Rita) 

4. kultainennoutaja (jes, Jessuli)

5. dobermanni

6. shetlanninlammaskoira

7. labradorinnoutaja

8. papillon

9. rottweiler

10. australiankarjakoira

Listan viimeiseksi jäi afgaaninvinttikoira. Hanski kyllä huusi heti, että epistä, maltaa ei arvosteltu ollenkaan. Varmaan siksi, kun harvempi maltankoira käy tottelevaisuuskokeissa. Sitä paitsi Ciksu ois rynnännyt suorinta tietä puremaan tuomarin housunlahjetta, hih.

 

27.10.2014

Hanski meni tänään koulussa sanomaan pari valittua sanaa Dianalle hänen bordercolliensa käytöksestä. Sanoi, että jos Diana ei itse pysty paremmin kouluttamaan Riksiä, olisi syytä antaa se ammattilaisen koulittavaksi. Tuollaiset toisten kimppuun käyvät koirat ovat vaarallisia.

Dianahan ei tieteskään tykännyt Hanskin esityksestä, vaan niille tuli täys riita. Kiljuivat pihalla toisilleen niin, että jumppaope tuli väliin. Eetu huusi joukon laidalla täysin palkein: Puskii, Hanski, puskii! No, jälki-istuntoahan siitä tuli kaikille kolmelle, kun yksikään niistä ei totellut open määräystä sulkea suunsa.

Kävin hakemassa kotoa Jessulin ja Ciksun ja tulin niiden kanssa odottamaan Hanskia koulun etuoven lähelle. Eetu oli kuin myrskynmerkki, mulkaisi mua oikein ohimennessään, mutta Hanskia vain nauratti. 

 

24.10.2014

Maailman tylsin viikko koulussa, Mikä onni että tuli viikonloppu! Tosin törmäsimme Dianaan ja Moonaan Linnankadulla, ja se vähän pilasi lauantaitunnelmaa. Likoilla oli koirat mukana, siis Tessu ja Riksi. Tietysti Riksi yritti heti Jessen kimppuun. Tästä lähin menen kyllä kadun toiselle puolelle, jos näen sen tulevan. Kummallista, ettei se vihaa ollenkaan Ciksua. Cici yleensä ärisee vieraille koirille, mutta nyt se antoi Riksin nuuhkia. Tessua se vain vilkaisi ylenkatseellisesti ja lähti kipittämään eteenpäin.  

 

19.10.2014

Ääk, loma loppuu tänään ja huomenna on taas raahauduttava kouluun. Tosi tylsää. Emme päässeet tänään edes kunnolla ulkoiluttamaan koiriakaan, kun satoi koko päivän. Nyt Jessulilla on kyllä nätti skottiruutuinen sadetakki.

Olimme monta tuntia Tallbergilla. Rekku paistoi jotain uudenlaisia pannukakkuja, ja me saatiin maistaa ainakin kolmea sorttia. Vaniljapannari oli paras, sitä syötiin mansikkahillon kera. Kirsikkapannari epäonnistui totaalisesti, joten Jessuli sai hyvän makupalan. Sitä ei likilaskuisuus haitannut ollenkaan, mutta Rekku meinasi saada slaagin. Söimme pannarin kanssa myös mansikkavaahtoa. En tiedä, mistä se oli tehty, mutta ihanan makuista.

Huomenna väännetään porkkanapihvejä koulussa, jos oikein arvaan... 

 

18.10.2014

Kikka kävi meitä tapaamassa aamulla. Hänellä oli mukanaan Rita, aivan ihana poliisikoira. Siis sakemanni. Hän kertoi kaikenlaisia upeita juttuja Ritan taidoista, miten se oli hänetkin pelastanut. Taidan ruveta lukemaan Nummela-sarjaa alusta saakka. Kirjoissa kuulemma kerrotaan Ritasta ja Fifistä.

 

17.10.2014

Tänään me päätettiin pitää koiranhoitopäivä. Me haettiin Ciksu, Muru ja Nassukka meille ja aloitettiin kova kuuraaminen ja kampaaminen. En meinannut uskoa, miten hieno Jessulista tuli. Hanski toi mukanaan sitä Tiinan antamaa karvanselvitysainetta ja jotain ihme kiilloketta, niin että turkki suorastaan säihkyi ja aaltoili. Nassukkaan me ei sitä laitettu, kun sen karva on niin pörröistä, mutta tuli siitäkin fiini, niin että Alli oikein ihmetteli. Me saatiin häneltä palkaksi viisi euroa ja lisäksi iso pussillinen vastapaistettuja munkkeja. 

 

16.10.2014

Kyllä me on naurettu.

Hanski on ollut kuin kissa pistoksissa jo pari päivää, kun Viivi on saanut päähänsä hankkiutua Tonin tuttavuuteen. Tonia meinaan näkyy kartsalla aika vähän, se harrastaa kuulemma sählyä ja lätkää ja on melkein joka päivä salilla. Me kuultiin Eetulta, joka ilmestyi koirapuistoon Watten kanssa, että Viivi oli saapunut salille tyköistuvissa vetimissä ja täydessä sotamaalauksessa tukka käherrettynä pilveksi pään ympärille, ja se oli koettanut laittautua puheisiin Tonin kanssa joka käänteessä.

Valmentaja oli kysynyt Viiviltä, haluisko se ruveta cheer leaderiksi, kun heiltä puuttuu sellainen, ja Viivihän innostui mielettömästi. Se joutui pomppimaan hiki hatussa musan tahdissa noin niin kuin näytteeksi valmentajalle, mutta eihän Viivi ole yhtään urheilullinen, voikkakin taatusti kutosen luokkaa, joten se mätkähti selälleen lattialle ja sai sählypallosta päähänsä. Tukkalaite lässähti, ja kaiken lisäksi sen liian tiukat trikoot ratkesivat persauksesta. Vähän noloo!

Viivi ja Karoliina olivat tietysti paenneet paikalta. Nyt Hanski toivoo, että ne unohtaisivat koko Tonin. 

 

15.10.2014

Hanskilta pääsee noita sammakoita ihan yhtä mittaa. Kun me oltiin Murua hakemassa, siltä lipsahti, että me nähtiin eilen Gertrud koirakylpylässä. Potkaisin Hanskia pöydän alla, ja sitten se sentään tajusi antaa ympäripyöreitä vastauksia Elsan uteluihin. Huoh. 

 

14.10.2014

Tänään me käytiin Kultatassussa uittamassa koiria. Oli tosi kivaa. Nassukka ja Jessuli ovat kyllä oikeita vesipetoja. Ja mikä parasta, Elsaa ei näkynyt missään.

Gertrud me sen sijaan nähtiin, se tuli toimistosta ulos juuri kun me oltiin menossa Herkkubaariin. Oli hyvin hövelillä päällä ja tarjosi meille kuumat kaakaot ja possumunkit. Ne me tietty syötiin hyvällä ruokahalulla, mutta oli tylsää kuunnella Gertrudin paasausta. Se haukkui taas Elsan pataluhaksi ja tivasi meiltä, miksi viitsimme käydä dogsittaamassa Elsan piskiä. Hanski täräytti, että siksi kun Oiva maksaa meille maltaita Murun ulkoiluttamisesta ja köyhät koululaiset tarvitsevat rahaa etenkin syyslomalla. 

 

13.10.2014

Ah autuutta, syysloma alkoi! Nukuin aamulla kymmeneen saakka. Äiti oli käyttänyt Jesseä pihalla ennen töihin lähtöä. Nyt me aiotaan pyöriä Hanskin kanssa koko viikko koirien seurassa.

Väinö soitti eilen mun kännykkään ja tarjosi koirauinteja Jesselle ja Nassukalle huomiseksi. Ihanaa! Täytyy vain toivoa, ettei Elsa ole silloin koirakylpylässä. Pitääkin mennä tänään taluttamaan Murua ja urkkimaan, mitä Elsa meinaa tehdä huomenna. Se ei kylläkään ole paljoa liikkunut missään viime viikkoina, kun koko tuttavapiiri on lukenut Vauhtikoirasta hänen töppäilynsä, ja häntä harmittaa kamalasti. 

 

8.10.2014

Kunpa syysloma tulisi jo oikein pian. Olen ihan kanttuvei. Joka ikinen kerta kun me mennään Munkkirinteille Hanskin kanssa, me saadaan kuulla kauhea ryöpytys Gertrudin ilkeydestä ja pahansuopuudesta. En jaksaisi kuunnella Elsan parjausta enää hetkeäkään. Hanskia asia ei vaivaa lainkaan, hän popsii vain nyökytellen lisää herkkuja. Minä alan jo toivoa, ettei mokomaa Vauhtikoiraa olisi ikinä julkaistukaan.

 

4.10.2014

Elsa ja Gertrud on taas ilmiriidoissa. Kumpikin soittaa vuorotellen mun ja Hanskin kännykkään ja haukkuu toista. Hanski lykkäsi oman kapulansa kirjoituspöydän laatikkoon eikä ole ladannut sitä moneen päivään. Minä sitten joudun selittelemään, mitä varten hänen puhelimensa ei vastaa ja missä Hanski on ja onko hän lainannut Vauhtikoiran Gertrudille. Tästä voisi tulla pöpiksi ilman Jessulia.  

 

23.9.2014

Me on tienattu jättiomaisuus kolmessa päivässä. Elsa ei voi lähteä lainkaan ulos huushollistaan, ja hän on tilannut meidät joka aamu ennen kouluun lähtöä ja samaten joka iltapäivä koulun jälkeen taluttamaan Murua. Kaupunginjohtajan Amalia-serkku on Gertrudin hyvä ystävä, ja Amalia on kuulemma yrittänyt urkkia kaikkea mahdollista Donitsilta. Siis suomeksi sanottuna Elsan tunaroinneista Aurajoella. Elsa ei tieteskään halua, että niistä kerrotaan kenellekään.

Kaiken lisäksi selvisi, että Elsa on soittanut joka ikiseen Turun kirjakauppaan ja tilannut postitse kaikki Vauhtikoiran kappaleet itselleen. Kuvittelee, että sitten tieto hänen hävettävästä toilailustaan ei leviäisi pidemmälle. Rekkukin oli kuullut jo juoruja, mutta joutui tilaamaan kirjan suoraan kustantajalta netin kautta. Olisin voinut lainata, mutta kun kirjani on nyt Riitta-tädillä luettavana. Taidan lukea sen toiseen kertaan, kunhan saan sen takaisin.

 

19.9.2014

Elsa soitti Tukholmasta, se on tulossa kotiin ensi yönä ruotsinlautalla. Harmi, nyt loppui kaikki hauskuus Rettiginrinteessä. Me on oltu siellä joka päivä koulun jälkeen syömässä jotain kivaa, kuten itsetehtyjä nekkuja, munkkeja, Donitsin spesial-spagettia (onnistui hyvin!) ja grillattua makkaraa.

Eilen me käytiin yhdessä syömässä ulkona. Donitsi ei suostunut millään lähtemään Mäkkäriin, joten me piipahdettiin sitten taas Svarte Rudolfilla. Syötiin perunamuusia ja kermassa haudutettua lohta niin että napa tärisi, jälkkäriksi jättiannokset jätskiä.

Pinja tuli apuun ja otti koirat luokseen siksi aikaa, kun me oltiin syömässä. Svarte Rudolfille ei voi viedä koiria, ja Muru on vieläkin eroahdistuksen vallassa. Se on repinyt Elsan japanilaiset aamutohvelit (mitähän se siitä sanoo?) ja lisäksi vielä puri telkkarin kaukosäätimen käyttökelvottomaksi. Siitä Donitsi sai kyllä sätkyn. Kuulemma viides kaukosäädin, jonka Muru on tuhonnut.  

 

15.9.2014

Kyllä me ollaan naurettu Hanskin kanssa. Elsa piileksii yhä Tukholmassa jonkun tuttavansa luona, ja Donitsin puhelin soi tauotta, kun Turun seurapiirit kyselevät Elsasta. Donitsilta pyydettiin jopa haastattelua Turun Sanomiin varkaiden kiinni ottamisesta. Antoi se sitten jonkun lausunnon, ja meidän äiti meinasi pyörtyä, kun näki äijän kuvan sanomalehdessä: sillä oli kauheat laastarit päässä ja silmä mustana! Tästä ei Elsa tykkää, jos sattuisi näkemään.

Tänään me mennään koulun jälkeen hakemaan Murua ulos. Donitsi lupasi tarjota meille spagettia, jonka hän on itse keittänyt. Jaa' a, miltähän sekin maistuu. Jos se on pohjaanpalanutta, Hanski meinaa ehdottaa, että mentäisiin syömään Svarte Rudolfille. Tuli meinaan mieleemme ne mahtavat paistetut silakat, joista kerrotaan Jesse käräjäkoirassa. Donitsi voi tilata lankkupihviä.

 

12.9.2014

Eetu on aivan maassa. Ei puhu eikä pukahda ja häipyy jonnekin aina välitunnilla. Olikohan se oikeasti ihastunut uuteen tyttökaveriinsa? Luulen niin. Hanski on kyllä yrittänyt käydä Eetua piristämässä välkällä, mutta se ei vastaa hänellekään kuin joo tai ei. Eilen Eetu sai satikutia matikanopelta, kun se ei tiennyt yhtään missä mennään ja kaikki läksyt tekemättä. Ihan sääliksi käy. 

 

8.9.2014

Olin tänään koulussa ihan silmät ristissä, kun luin Vauhtikoiraa puolen yötä. En vain malttanut laskea sitä käsistäni. Äiti kävi kaksi kertaa käskemässä, että piti sammuttaa valot ja mennä nukkumaan, joten luin kirjan loppuun peiton alla taskulampun valossa. Hihittelin Elsan kommelluksille, mutta se ei naurattanut, kun Jessuli katosi roistojen kanssa metsään. 

 

5.9.2014

Kuulin, että kirjailijat olisivat saaneet Vauhtikoiran lämpimäiset käsiinsä jo tänään. Voisiko olla mahdollista, että kirja olisi jo ilmestynyt? Ehkä ne ovat jo kirjakaupoissa, mutta laitetaan myyntiin vasta maanantaina tai tiistana. Tämä asia on tarkistettava. Heti huomisaamuna mun ja Hanskin on rynnättävä lähimpään kirjakauppaan tarkistamaan asiaa. 

 

3.9.2014 

Elsakin on alkanut hermostua, kun Vauhtikoiran ilmestymispäivämäärä lähenee. Nyt häneen oli iskenyt jo migreeni ja ties mitä elohiiriä silmänurkkiin ja käsien tutinaa ja pumpun rotinaa. Hän on yrittänyt ylipuhua Oivaa ostamaan etukäteen kaikista Turun kirjakaupoista sinne rahdattavat Vauhtikoirat, jotta seurapiirit eivät saisi selville hänen tupelointejaan. 

 

1.9.2014

Mua on alkanut jännittää ihan sikana Vauhtikoiran ilmestyminen. Ei ole ihan helppoa joutua elämään uudestaan ne tuskan hetket, kun luulin varkaiden vieneen oman rakkaan Jessulini. Elsan mutanaamasta mä viis veisaan, se sietääkin tulla julkisuuteen, mutta Jesse on eri asia. Mieleen tulivat kaikki ne kauheat tapahtumat, joista kerrotaan Karkukoirassa, silloin kun Sörsselssön vei mun koiran. 

 

26.8.2014

Täällä Turussa sataa ihan koko ajan. Äiti antoi mulle rahaa, että pääsin Siniseen Papukaijaan ostamaan Jesselle sademanttelin. Me valkattiin Hanskin kanssa sille skottiruutuinen mantteli, jossa pääväri on punainen, kun mun mielestä se väri sopii Jesselle. Skottiruudut taas viittaa Jessulin skottilaisiin esi-isiin, hih. On se nyt hienona, vaikka ensi alkuun se kiemurteli ja näykki aika lailla uutta vaatettaan, kun ei ole tottunut koiranpukineisiin.

Me oltiin ostosreissun jälkeen Hanskin ja Ciksun kanssa Urkkapuistossa. Hanski alkoi äkkiä nykiä mua ja kiskoa mua pensaiden taakse. Mitä ihmettä? Ankkalammikon luona oli Eetu juttelemassa Lehtisen Moonan kanssa. Eetun naama oli kuin Hangon keksi. Hanski epäilee, että ne on alkaneet salaa seukkaamaan. En voi millään uskoa sitä. Ei Moonan kanssa. 

 

19.8.2014

Hitsin pimpulat, Eetulla on jotain tekeillä. Se ei ole jahdannut mua enää yhtään, vaan pysyttelee koulussakin poikaporukassa, mutta mä olen yllättänyt sen pari kertaa katsomassa mua sellainen kummallinen ilme naamalla. Mitähän nyt on tekeillä? 

 

11.8.2014

Huoh, koulu alkoi tänään. Olen ihan naatti. Onneksi Lönnkvistin Sofia otti Jessen taas päivähoitoon. Muuten en tietäisi, mitä tehdä. Nyt meidän pitäisi lähteä Hanskin kanssa koiria ulkoiluttamaan, sillä tultiin juuri koulusta. Kun jaksais. Miten ne voi antaa läksyjä jo heti eka päivänä?

Eetu ei ollut mua näkevinäänkään, roplasi vain puhelintaan joka käänteessä. No, pääasia, että sain olla rauhassa. Sen sijaan Lehtisen likat oli käyneet Kreikassa, ja ne oli ruskeita kuin papu. Miksi muuten sanotaan, että ruskea kuin papu? Pavuthan on vihreitä.

Nyt kittaan vähän raparperimehua, ja sitten laahustan alakertaan. Ei ois pitänyt valvoa eilen illalla niin myöhään. 

 

8.8.2014

Kotona ollaan taas, vihdoin ja viimein. Hanski meni ihan sekaisin päästään, kun näki Ciksun, ja Ciksu riehui hulluna ympäri Rekun lukaalia. Kyllä huomasi, että ne kaksi kuuluvat yhteen.

Me mentiin heti Kukonvahantielle hakemaan Nasse-setää ulos, koska olisi niin kiva nähdä sitäkin taas, mutta Rutasalot olivat ilmeisesti mökillä. Niiden portti oli lukossa eikä autoakaan ollut pihalla. Niillä on aika kiva mökki Merimaskussa (meidän visiitistä sinne kerrotaan Vauhtikoirassa!). Jos hyvin käy, voimme ehkä päästä sinne vielä loppukesällä joku viikonloppu.

Koulu alkaa maanantaina, mutta sitä ennen meinaamme Hanskin kanssa ottaa ilon irti viimeisistä kesälomapäivistä. Ihan kateeksi käy, kun äiti aina kertoo, miten ennen peruskoulua syyslukukausi alkoi vasta syyskuun 1. päivä.

 

4.8.2014

Tästä voisi tulla pöpiksi. Muru jouduttiin rahtaamaan eläinlääkärille, kun hiirenloukku napsahti kiinni sen varpaisiin. Voi sitä ulinauikutuksen määrää! Elsa sai kohtauksen, ja kun Donitsi oli kalastamassa ja sen kännykkä kalamajalla (jätti taatusti tahallaan sen kotiin), niin Elsa hälytti merivartioston viemään Murua Maarianhaminaan. Saapas vain nähdä, niin Turkuun lähdetään täältä pikapuoliin. Ja täytyisi muutenkin lähteä, koska koulu alkaa ihan kohta. Huoh. Kyllä mä olisin vielä viipynut täällä mielelläni Hanskin ja Donitsin kanssa pari viikkoa. Ilman Elsaa.

 

1.8.2014

Arvasinhan minä, nyt meni lomarauha, kun Elsa saapui. Kävimme eilen hakemassa hänet Meri-Elsalla. Onneksi mentiin niin aikaisin, että ehdittiin pyöriä vähän Donitsin kanssa Maarianhaminan vierasvenesatamassa ja syötiin ihana aamupala Hotel Arkipelagissa.

Hih, me muisteltiin Hanskin kanssa viime talvea, kun me oltiin hotellin ravintolassa viimeksi, ja Elsa luuli Donitsin liiketuttavaa kuuluisaksi amerikkalaiseksi filmitähdeksi. Päätimme heti lukea Fanikoiran uudestaan.

Elsa oli niin chic uusissa pariisilaistamineissaan ja kampauksessaan. Hädin tuskin tunnistimme häntä. Mutta tahti oli entinen. Eilen asettelimme hiirenloukkuja ympäri taloa ja siivosimme koirien leluja saaren joka kolkalta. Voi sitä valituksen määrää! Donitsi lähti heti kalaan ja jätti meidät Elsan armoille.

Juuri nyt Elsa on päiväunilla, joten me saimme vähän vapaata Hanskin kanssa. Kysyn vaan, miksei Elsa voinut viettää vielä yhtä viikkoa siellä rakkaassa Pariisissaan? 

 

30.7.2014

Voi apua, Elsa soitti ja sanoi saapuneensa Suomeen. Rettiginrinteessä on kuulemma niin tukahduttavan kuuma, että hän meinaa kuolla, ja sen takia hän aikoo nyt lähteä Sandholmiin vilvoittavien merituulten ääreen ja meidän pitää hakea hänet Maarianhaminan lentokentältä. Kyllä Donitsin naama venähti. Ja meidän! 

 

29.7.2014

Aivan mahtava viikko! Elsalta tulee yhtä mittaa kaikenlaisia viestejä, että meidän pitää laittaa hiirenloukkuja Sandholmin keittiöön ja koiria ei saa päästää hänen makuuhuoneeseensa ja Donitsin on muistettava pitää jalkansa kuivina, ettei vilustu, ja terveellinen ruokavalio, terveellinen ruokavalio... Miten ihmeessä Donitsi kestää?

Tänään me mennään Rosendahleille katsomaan niiden mopsia Duraa. Donitsi oli kuullut Anderssonin Kajlta, että Rosendahlit ovat taas tulleet. Kiva nähdä pitkästä aikaa Teemua ja Juuliaa. Tulee ihan mieleen Lintukoira ja aavealbatrossin salaisuus. 

 

27.7.2014

Raapustan tätä Sandholmin rantakalliolla. Hanski makaa mun vieressäni pyyheliinan päällä, ja Jesse ja Muru telmivat vesirajassa. On kauhean kuuma, mutta kyllä sen kestää, kun käy välillä kastautumassa vedessä. Tosin vesi on jo liiankin lämmintä, se ei enää oikein friskaa.

Hanskilla on tukalat oltavat, sillä se poltti olkapäänsä ja joutuu pitämään hihallista T-paitaa. Oiva osti Bodön kauppiaanrouvalta Emmalta jättipurkin aurinkorasvaa, jossa on kovimmat mahdolliset suojakertoimet, ja vaatii, että meidän on lotrattava sitä nahkaamme joka kerta, kun nousemme vedestä.

No, nyt Jessuli juoksi tänne ja kasteli mut kokonaan. Ei Jesse, älä nuole mua. Sun kieli on liian kuuma. Mene nyt takaisin rantaan Murun kanssa. Kohta lähdetään syömään Bodön puolelle, heti kun Donitsi tulee kalastamasta. Itse asiassa sen pitäisi olla jo täällä.  

 

21.7.2014

Ihanaa, Hanski on viimeinkin palannut Saarijärveltä. Rekku ja Ciksu tulevat viikon päästä Italiasta. Pinjan perhe tuli lomilta myös eilen, mutta aikovat lähteä vielä jonnekin Itä-Suomeen sukuloimaan. Viimeinkin tässä tuppukylässä näkyy elonmerkkejä. Eetua sen sijaan ei ole näkynyt eikä kuulunut. Onneksi.

Olen käynyt lenkittämässä Murua ja Nasse-setää Jessen lisäksi. Eilen kun kävin hakemassa Murua ulos, Donitsi sanoi, että tällä viikolla lähdetään purjehtimaan. Hän oli neuvonut Elsaa menemään vuorineuvoksetar Forsmanin seurassa Pariisiin hurvittelemaan. Taatusti sen takia, että saisi jatkaa lomailua kaikessa rauhassa. Pääsemme siis merelle kolmistaan, minä, Hanski ja Donitsi. Niin, ja tietysti koirat. Donitsi onkin nyt ollut ahkerasti pienvenesatamassa hommaamassa jotain Meri-Elsan kimpussa. Tuskin maltan odottaa!  

 

14.7.2014

No niin, mä arvasin. Hanski on löytänyt koiran sieltä Annikki-tädin naapurista. Sen nimi on Tillander, ja se on rodultaan sileäkarvainen noutaja. Musta väriltään. Hanski oli kuullut sen haukkuvan ja marssinut suoraan pihalle kysymään sen omistajalta (lihava kaljamahainen ukko, joka käristi pihvejä grillissä pelkissä sortseissa), saisko hän ruveta lenkittämään sitä.

Ukko tunsi Annikki-tädin ja antoi Hanskille luvan, mikäli tämä ulkoiluttaisi Tillanderia ilmaiseksi. Tietty Hanski suostui oikopäätä. Hän sanoi minulle puhelimessa, että koira on kova uimaan ja jaksaa juosta vaikka koko päivän.

Onneksi elämä alkoi nyt hymyillä vähän Hanskillekin. Ei ole varmaankaan kivaa lomailla Viivin ja Annikki-tädin seurassa.

 

11.7.2014

Soitin Hanskille Saarijärvelle, kun olen niin innoissani tästä purjehduksesta. Hanskilla on siellä kamalan tylsää. Ei ainuttakaan koiraa mailla halmeilla. Uimaranta on 10 km päässä. Sukulaisia lappaa sisään ja ulos koko ajan. Hanski kertoi linnoittautuneensa yläkertaan vinttikamariin kirjapinon ja korvatulppien kanssa. Se aikoo lukea koko Jesse-sarjan alusta loppuun uudestaan, oli lainannut ne paikallisesta kirjastosta Annikki-tädin kirjastokortille.

Hanski innostui kamalasti, kun kuuli, mitä Donitsi oli ehdottanut. Totta kai me halutaan purjehtimaan. Onneksi Donitsin kesäloma kestää elokuulle. Kun vaan ilmat pysyisivät hyvinä. Hanski lupasi alkaa painostamaan vanhempiaan, että lähdetään jo takaisin kotiin. 

 

10.7.2014

Elsa lähti Naantaliin hoidattamaan hermojaan johonkin kylpylään. Jätti onneksi Murun Oivan hoteisiin, joten me saamme käydä sitä hoitamassa ja taluttamassa Hanskin kanssa, kunhan se ensin tulee kotiin Saarijärveltä.

Oivalla on parhaillaan kesäloma. Se jutteli mulle tänä aamuna, että lähdettäiskö porukalla vähän seilaamaan Airistolle Meri-Elsalla, kun on niin hienot ilmat. Koirat pääsevät tietysti mukaan.

Totta kai mä innostuin kamalasti. Äiti antoi jo luvan, että saan mennä Jessulin kanssa. Oiva osaa käsitellä venettä toisin kuin Elsa, ja nyt ei tarvi kuunnella kamalaa räpätystä aurinkovoiteista ja "hattu päähän, tytöt, ettei tule auringonpistosta" ja "älkää menkö uimaan tästä rannasta, täällä on iilimatoja"

 

7.7.2014

Elsa on saanut jostain käsiinsä Vauhtikoiran oikovedokset, ja nyt se on raivoissaan meille, kun me on kerrottu siitä jokihaverista, jossa Elsa tunaroi Aurajoella, kun ei muistanut irrottaa Hot Pepperin kiinnitysköysiä. Hanski joutui sen kanssa oikein kinaan. Toivottavasti Elsa ei nyt ota nokkiinsa, niin että antaa meille taas potkut dogsitterin hommista. 

 

5.7.2014

Me ollaan oltu Jessulin kanssa koko viikko Riitta-tädin luona. Mä olen hoitanut koiria hiki hatussa, kävellyt niiden kanssa ainakin viisi kilsaa joka päivä. Riitalla on nyt hoidossa eläinsuojeluyhdistyksen huostaan ottamia koiria kaksi. Toinen on hirveän laiha karkeakarvainen mäyräkoira, jota on varmaan pahoinpidelty. Sen nimi on Alfred. Toisen rodusta me ei oltu ihan varmoja, se näytti aika paljon gordonilta, mutta voi olla joku monirotukin.

Kunpa Hanski olisi päässyt Naantaliin mun kanssa, mutta sen oli pakko matkustaa Saarijärvelle tapaamaan Annikki-tätiään. Kyllä oli Hanskilla suu mutrussa, kun Sulanderien auto läksi pihalta.

Rekku puolestaan otti Ciksun ja ukkonsa ja matkusti ulkomaille kaupunkilomalle. Sienaan tai jonnekin. Siis Italiaan. Toivottavasti se nyt muistaa, että lupasi lähettää meille molemmille koira-aiheisen italialaisen postikortin. 

 

23.6.2014

Kyllä oli superkiva juhannus. Mäki-Puntolla oli aivan mahtavaa. Jessulinkin oli tosi kiva leikkiä Killen kanssa rannalla. Ne hyppivät yhtä mittaa veteen, vaikka se oli niin kylmää, ettei uimisesta tullut puhettakaan. Kille oli musta, ja sen oikea nimi oli Kilmårdens Svarte Rudolf.

Eikä se vielä mitään. Mäki-Punton Anjalla, siis sillä äidin työkaverilla, kenen mökillä me oltiin, oli aivan mielettömän söpö mun ikäinen poika, Aki. Me pyörittiin yhdessä koko viikonloppu, leikitettiin koiria ja käytiin koko mökkialue läpi, kun Aki tunsi sieltä ihan kaikki. Koiria oli joka toisessa paikassa. Akin kaverit Onni ja Jake tulivat kokolle, ja meillä oli niin hauskaa, että tuskin maltoin mennä nukkumaan kahdelta aamulla, kun äiti pakotti. Jaken koira Lömppi (partacollie) oli niin vauhdikas ilopilleri, ettei Jessekään pärjännyt sille.

Voi kun pääsisin Mäki-Puntoille uudestaan tänä kesänä ja saisin ottaa Hanskin mukaan! Napsin puhelimellani kuvia jätkistä, ja nyt lähden näyttään niitä hänelle. 

 

19.6.2014

Huomenna on juhannusaatto! Me lähdetään äidin yhden työkaverin mökille viikonlopuksi koko sakki, Villeä myöten. Mäki-Puntolla on labradorinnoutaja, jonka nimi on Kille. Toivottavasti se on kiltti, sillä mä otan tietysti Jessulin mukaan. Niillä on kuulemma oma kokko, ja sinne tulee porukkaa muiltakin mökeiltä. Paljon poikia, äiti pelotteli ja nauroi päälle. Höh, mitä mä niistä välitän. Tulisi vain paljon koiria.

Hanski aikoo viettää juhannuksen kaupungissa, ja se sai hoitaakseen sekä Murun että Ciksun. Tienaa nyt tietty hurjasti. Rekku ja Karl lähtevät jonnekin julkkiskutsuille juhlimaan, ja Elsa menee kaupunginjohtajan seurapiiritilaisuuteen Hotelli Auroraan. Hmph, tulee mieleen Seurapiirikoira-kirja ja mitä Aurorassa tapahtui. Eetu huusi Jessen itselleen lemmikkieläinhuutokaupasta, mutta sai pitkän nenän, hih hih hii. 

 

14.6.2014

Nyt Eetu on seonnut lopullisesti. Pinja lähetti mulle juuri pikaviestin, että se oli nähnyt Watten Urkkapuistossa Eetun kanssa. Koiralla oli ollut yllään joku keltainen muovipussi, jossa luki HULLUT PÄIVÄT. Pussiin oli leikattu päänreikä, ja vatsan kohdalta se oli kiinnitetty kengännauhoilla. Eetu oli sanonut Pinjalle, että kyseessä on Stockmannin muovikassi, josta saa tehtyä ensiluokkaisen sadetakin koiralle. Kyllä ihmiset oli pällistelleet Watten asua. Pinja puolestaan oli saanut hysteerisen hihityskohtauksen ja paennut paikalta.

Nyt mun on lähdettävä hakemaan Hanskia, sillä meidän pitää ehtiä Rettiginrinteeseen kello kahdeksitoista. Tänään on ne Meripäivät Messukeskuksessa, ja Donitsi aikoo lähteä sinne Elsan kanssa. Me saadaan Muru hoiviimme koko päiväksi, jee! Meri-Elsaa ei ole vielä tuotu Turun pienvenesatamaan, sillä Donitsilla on kamalasti töitä, eikä sen kesälomakaan ala ennen kuin juhannuksen jälkeen. Voi kun me päästäis tänäkin kesänä seilaamaan Meri-Elsalla. Jessuli niin tykkää purjehtimisesta.

 

11.6.2014

No niin, nyt sitten säätieto lupasi viikonlopuksi TOSI kylmää ilmaa, ja Eetu on parturoinut Watte-paran klaniksi. Aina se kehuu, ettei heidän koira tarvi mitään koiranvaatteita, mutta nyt voi tulla vilu puseroon, kun karvat on veks. Haluaisinpa nähdä, millaisen manttelin Eetu Wattelle hankkii, jos jonkinlainen takatalvi yllättää. 

Elsa hankkii lähtöä Meripäiville. Toivottavasti me saatais Muru siksi päiväksi hoitoomme. Mun rahat on loppu, ja tekis mieli pistaasijätskiä. 

 

7.6.2014

Eetu teki sen mitä uhkasikin, parturoi Watten. Meinasin lentää selälleni, kun tultiin vastakkain Stokkan edessä. Koko koira oli kuin villatuppojen vallassa.

Kysyin Eetulta, millaisella trimmerillä se on oikein Watten parturoinut. Tavallisilla Fiskarsin oranssipäisillä saksilla! - No eihän Watupassi ole mitenkään kaunis tai tyylikäs, mutta kyllä tää leikkaus ajaa asiansa, Eetu tuumi. - Onhan sentään toista tehdä lenkkiä kevyessä vaatetuksessa kuin paksussa palttoossa!

Watten kynitty turkki muistutti mun mielestäni pumpulista pentukarvaa. Se on kuin toinen koira. Muistuttaa kerittyä lammasta. Jälki on tosi epätasainen, suorastaan suomuinen.

- Niin mutta etkö huomaa, että Wattella on nyt kevyt olo? Eetu tiukkasi. - Watte loikoili pitkällään silmät kiinni, kun mä napsin sen karvoja. Jos helteet jatkuu, mä parturoin sen toiseen kertaan vielä heinäkuussa.

Eih, apua! Sitten Watte on totaalikalju! 

 

31.5.2014

Ihan mahtavaa, kun koulu viimeinkin loppui ja kesäloma alkoi. Me juteltiin kevätjuhlissa Hanskin kanssa siitä, mitä meinataan tehdä lomalla. No tietty touhuta koirien kanssa tavallista enemmän ja hankkiutua johonkin sopivaan mätsäriin, mutta pitäis keksiä myös jotain oikein kivaa ja erilaista.

Eetu sanoi, että jos tulee vielä yhtä kuuma kuin viikko sitten, silloin oli melkein 30 astetta varjossa, niin sitten hän aikoo leikata Watten kaljuksi. Apua, onko se seonnut? Kaljuksi? Ei villakoiria trimmata karvattomiksi. Eetun mukaan Watte kärsii helteestä, joten hän tekee sille siinä tapauksessa kesäkampauksen. Toivottavasti se ei nyt toteuta uhkaustaan. 

 

29.5.2014

Kauhea sählinki taas, kun tänään on Oivan nimipäivät ja Elsa on kutsunut puoli kaupunkia niitä juhlimaan. Äiti joutui ylitöihin jonkun sairastapauksen vuoksi, enkä mä löydä tavaroitani mistään. Oivan nimpparilahjakin on hukassa, me ostettiin sille konvehtirasia. Lisäksi Jesse tiputti juuri kukkavaasin lattialle, ja kaikki vedet ja kasvit lilluu nyt pitkin lattioita. Onneksi ei sentään mennyt vaasi rikki. Hanski on viestinyt jo sata kertaa, missä mä viivyttelen. Hän on saanut Rekulta luvan tuoda Cici mukanamme Rettiginrinteeseen.

Ääk, nyt soi lankapuhelin... Mitä, haloo? Ai Elsa? Ei kun... Joo, me ollaan juuri lähdössä... Ihan kohta, älä sure. Kyllä me Murusta huolehditaan... Joo kyllä, lähdetään tulemaan ihan näillä minuuteilla. Huh huh, hei vaan.

 

26.5.2014

Eipä ole enää niin lämmintä kuin viikonloppuna. Me mentiin eilen nauttimaan viimeisistä hellepäivistä Katariinanlaaksoon yhdessä Jessen ja Murun kanssa. Olemme löytäneet pusikosta pienen aukion kaislikon lomassa, jossa ei ole ketään muita. Pitää vain vahtia, etteivät koirat karkaa uimarannan puolelle.

En käsitä, mistä Eetu oli saanut selville, mitä kirjoitin päiväkirjaani tänne vuokralokeroon viimeksi. Se on pommittanut mua pikaviesteillä jatkuvalla syötöllä. Kaikkein huvittavinta oli, että me nähtiin se eilen rannalla yhdessä Osku-enonsa ja Tipan kanssa. Piilouduimme tietysti kaislikkoon ja pidimme koirat hiljaisina. Kyllä sitä nyt pännii, kun ei tiedä, missä me käydään uimassa. 

 

23.5.2014

Älyttömän kuumaa. Me on käyty Hanskin kanssa joka iltapäivä koulun jälkeen Katariinanlaaksossa. Vesi on hirmu kylmää, enkä mä ainakaan uskalla vielä kastaa itseäni, mutta Hanski on heittäytynyt mereen kauheasti kiljuen. Kaupungin saunarantaan ei kai saisi viedä koiria, mutta me on laitettu pyyhkeemme yhteen pusikkoon ja uitetaan Jesseä ja Nasse-setää siellä sivummalla poissa muiden silmistä.

Eetua harmitti kamalasti, kun se ei löytänyt meidän piilopaikkaa. Oli törmännyt Lehtisen likkoihin, jotka tietysti taas haukkuivat meitä. Välillä Eetu kyllä ansaitsisi mitalin. Kun Moona valitti, että Jesse oli silloin kerran repinyt heidän koiranmuonasäkkinsä auki, niin Eetu letkautti: "Eikö noin mitättömän asian voisi jo antaa olla?" Melkein tekisi mieli Eetulle pusu antaa, kun se puolustaa Jesseä.

 

19.5.2014

Jessen pehmopedissä ei ole kuin yksi vika: siihen takertuu kamalasti irtokarvoja. En ehdi kammata ja harjata Jesseä tarpeeksi usein näin karvanlähtöaikana. Valitin tätä asiaa aamulla Sofialle, kun vein Jessen päivähoitoon, ja hän keksi ratkaisun. Hän lupasi ommella petiin irtopäällisen! 

 

15.5.2014

Meinasin pyörtyä tänään, kun tulin kotiin koulusta. Äiti sanoi, että yks sun kaveri tuli käymään, se on sun huoneessa. Luulin, että se on Pinja. Eikö mitä. Eetu! Se makasi kippurassa Jessen uudella pehmopedillä ja kuorsasi täyttä häkää. Oli tainnut sählymatsi käydä voimille.

Minä luikin keittiöön syömään äkkiä jotain, laitoin pikaviestin Hanskille ja livahdin ovesta ulos Jessen kanssa. Käskin äidin sanoa, että tulen kotiin vasta myöhään illalla. Heh, olisinpa kärpäsenä katossa, kun Eetu herää. 

 

12.5.2014

Puuh, Jessen synttärijuhlat on ohi. Kyllä oli kivaa. Rekku piipahti meillä heti juhlien alkumetreillä ja toi meille kaikkea ihanaa purtavaa. Söimme kakkua niin että napa tärisi ja joimme limsaa ja äiti toi meille vielä jäätelökakunkin. Koiravieraat eli Fibbe, Watte ja Molli saivat purutikkuja.

Jessuli sai Eerikalta ja Eetulta yhteisesti uuden makuualustan, sellaisen pörröisen ja ison, jossa on laidat. Vaude, maksoi varmaan kamalasti. Se on kuulemma Ruotsista tuotu. Tummanvihreä, reunoissa on kärpässienien kuvia. Jesse pani heti siihen maata, ja sitten meinasi tulla riita, kun Molli halusi samaan läjään.

Pinjalta me saatiin purkillinen takkujenselvitysainetta ja sellainen yhdistelmäharja, jonka toisella puolella oli metallipiikkiharja ja toisella puolella pehmeämpi, oikeista harjaksista tehty harja. Toni antoi DVD:n, jossa kerrotaan koirien hyvinvoinnista.

Ja entäs Hanskin lahja? Meinasin pyörtyä. Se oli ostanut kamalan kalliin ladattavan valopannan, sellaisen, jota käytetään pimeällä. Panta loistaa oranssia valoa. Me kokeiltiin sitä heti, kun vedettiin ensin verhot ikkunan eteen. Eetu laittoi sen omaan kaulaansa ja kummitteli meille.

Ja voi sentään, Villekin antoi Jessulille lahjan. Se oli hänen itse piirtämänsä (siis töhertämänsä) koirankuva. Tikkujalkainen. Laitoin sen nastoilla kiinni mun korkkitauluun. 

 

10.5.2014

Jessen syntymäpäivä on ylihuomenna. Mä olen ostanut sille pussillisen puruluita ja hienon pantakorun lahjaksi. Hanskikin on ostanut jotain, mutta ei kerro. Aion pitää juhlat Jessen kunniaksi maanantaina koulun jälkeen. Sinne tulevat Hanskin lisäksi Pinja ja Fibbe,Toni ja Molli, Eerika ja Watte. Eetu kutsui itse itsensä, kun kuuli siskoltaan Jessen juhlista. No, en kai mä voi sitä estääkään.

Rekku on luvannut leipoa meille täytekakun, mikä on mahtavaa, koska sen kakut on aina niin erikoisia. Siihen tulee kuulemma pinkki sokerikuorrutus ja päälle marsipaani-Jesse. Vau! Voisko sen marsipaanikoristeen antaa sitten Jesselle, vai tekeekö marsipaani huonoa koiran ruuansulatukselle?  

 

8.5.2014

Nyt mä olen ihan saletti siitä, ettei Eetulla mitään likkakaveria ole ollutkaan. Se ravaa taas perässä ja puhuu levottomia. Piti oikein sulkea puhelin vähäksi aikaa. Hanski keksi, että meidän pitää kysyä vielä Eerikalta. Se varmaan tietää. 

 

5.5.2014

Olen justiin lähdössä kouluun, mutta laitan pari riviä päiväkirjaan sitä ennen. Puuh, vapusta on jo neljä päivää.

Meillä on ollut kauhea kiire koko ajan, koska ensin soitti Alli ja pyysi meitä hoitamaan Nasse-setää viikonlopun ajan, kun he lähtevät mökille Merimaskuun laittamaan paikkoja talven jäljiltä kuntoon, ja sitten pirautti Gertrud, joka halusi meidän ottavan Lillin hoitoomme, yöksi oikein, koska hän oli lähdössä taiteilijatyttärensä luo Tukholmaan eikä voinut viedä Lilliä mukana. 

Hanski sai äitinsä ylipuhuttua, siis suostumaan Lillin ottamiseen, joten Lilli on nyt viettänyt pari yötä Sulandereilla. Siinä suostuttelussa olikin kova työ, koska Hanskin äiti on yhä järkyttynyt sen pääsiäisenä tapahtuneen sekasorron jäljiltä (josta kerrotaan Pääsiäiskoirassa). Hän pelkäsi, että Lilli laittaisi lukaalin hyrskyn myrskyn kuten Muru. Ihan kuin tiibetinspanielit olisivat kamalia terminaattoreita!

Onneksi Lilli oli kiltisti. Jesse oli onnessaan, kun sai touhuta sen kanssa. Ja me oltiin onnessamme Hanskin kanssa, koska saatiin uutta rahaa täydentämään meidän vappuna huvennutta kukkaroamme.

Sekin on kivaa, että mun ja Eetun välit ovat normalisoituneet. Eetu tuli meidän kanssa vapunpäivänä torille ja kustansi meille jopa kokikset Hesessä. Siis meille kaikille, Hanskille, Pinjalle ja mulle. Likat oli oikein vaikuttuneita. Uudesta tyttökaverista ei puhuttu mitään. Epäilen, ettei sellaista olekaan.

 

27.4.2014

Mua ottaa niin kamalasti kaaliin tämä riita Eetun kanssa. Olkoon sillä vaikka kymmenen uutta tyttöystävää, se ei mun päässäni karvaakaan värähdytä, mutta mä en kestä näitä riitoja. Olen jo monta kertaa yrittänyt päästä Eetun kanssa juttuun ja sovitella asiaa, mutta kun ei. Eetu ei halua edes kuunnella. Se on ottanut nokkiinsa pahemman kerran, kun mä vertasin sitä hämähäkkiin. Kaduttaa, että sanoin niin. Ois vaan pitänyt antaa Eetun puheiden mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos niin kuin ennenkin.

 

24.4.2014

Kaikkea sitä kuuleekin. Eetu kehuskelee seurustelevansa jonkun kanssa. Mä en usko sitä. Puhelintaan se kyllä räplää koko ajan, huokailee ja näyttää ihan tärähtäneeltä lampaalta. Eivät kai nuo ole rakastumisen merkkejä?

Vaikka hyvähän se vain olisi mun kannaltani, jos Eetu ihan oikeasti olisi saanut itselleen tyttöystävän. Pääsisin lopultakin rauhaan sen lemmenlurituksilta. 

 

17.4.2014

Oi, mahtavaa, Rekku on kutsunut myös minut ja Hanskin pääsiäislounaalle. Ja Cicin trimmaaja Tiinakin on siellä! Nyt mun täytyykin kysyä neuvoja, miten saisin takiaiset pois Jessulin turkista. Jessellä on tapana juoksennella syksyllä kaiken maailman pusikoissa, ja kun sillä on pitkät häntä- ja kainalokarvat, niin ne on monta kertaa ihan täynnä takiaisia, joita on kauhean hankala poistaa karvoja repimättä.

Me aiotaan harjata Ciksu ja Jessuli oikein hienoiksi, niin että muilta vierailta tipahtavat silmät päästä. 

 

13.4.2014

Uskomatonta, mutta me törmättiin Eetuun Hanskin kanssa tänään, kun mentiin Jessen ja Ciksun kanssa koirapuistoon. Se tuli meitä vastaan Hämeenkadulla. Päätin juuri sanoa sille, etten tarkoittanut sitä kommenttiani niin tosissaan otettavaksi (minähän pelkään hämähäkkejä), kun se teki täyskäännöksen ja lähti marssimaan Watten kanssa sivukadulle. Ei vilkaissutkaan taaksensa. Kyllä se on nyt ihan oikeasti suuttunut mulle. Mitä mä teen? En halua olla riidoissa kenenkään kanssa. 

 

9.4.2014

Tää alkaa mennä jo liian pitkälle. Joku oli laittanut mun pulsan kannelle ison kuvan karmeen näköisestä hämähäkistä. Arvaan kyllä kuka. Yök. 

 

5.4.2014

Kyllä Eetu on todellakin suuttunut mulle siitä kommentista. En voinut mitään, välillä keittää yli. Koetin jutella sille välkällä, mutta se loi minuun jäätävän katseen ja marssi tiehensä.

En mä nyt sitä tarkoittanut, että Eetu ois pistänyt välit kokonaan poikki, mutta kun sen puheet on välillä niin raivostuttavia. 

Hanski on sanoo, että sitä saa mitä tilaa. Että nyt saat olla rauhassa, kuten olet aina halunnutkin. Miksen mä siis ole tyytyväinen? 

 

2.4.2014

Unohdin kertoa, että me tehtiin Riitta-tädin luona punkkisyyni kaikille koirille. Hän sanoi, että ne ovat liikkeellä huhtikuusta marraskuuhun ja liikkuvat kaikkein eniten keväällä ja syksyllä. Aikuinen punkki on noin 3 millin kokoinen ja se elää jopa 4 vuotta. Luonnossa se viihtyy parhaiten aluskasvillisuuden joukossa, niin kuin ruohikossa. Kuivista paikoista se ei tykkää. Punkki kyttää koiria heinänkorren päässä etujalat ojossa ja tarttuu niillä kiinni ohikulkijaan ihan sekunnin murto-osassa.  

Jos koirasta löytyy punkkeja (me löydettiin pari Iirosta!), niin sitä ei saa ruveta raapimaan tai repimään irti. Riitalla oli punkkipinsetit, joilla tartutaan punkista kiinni mahdollisimman läheltä ihoa. Se vedetään ulos kiertoliikkeellä. Suoraan ei saa vetää, koska silloin punkin suuosa jää ihoon. Onneksi ne kaksi punkkia eivät olleet vielä ehtineet ruveta imukuppaamaan verta Iirosta, joten me saatiin ne pois ihan vain nyppäisemällä.

Hyvät hyypiöt sentään, mun on ruvettava syynäämään Jessulin turkki joka kerta, kun me tullaan puistosta.

Oho, Hanskilta tuli pikaviesti: "Onks Eetu laittanut välit poikki ihan oikeesti?" Mitä tää nyt taas on olevinaan? 

 

1.4.2014

Äiti loukkasi kuitenkin kätensä siinä rytäkässä, kun se tippui Riitta-tädin autosta. Se kävi työterveyslääkärillä, joka sanoi, että vasemman käden kiertäjäkalvosin on revähtänyt. Hän sai sairaslomaa, mikä on kivaa, koska nyt Ville ja Jessuli voivat olla kotona. Mun ei tarvii viedä aamuisin Jesseä Sofialle päivähoitoon, kun lähden kouluun. Lisäksi äiti oli leiponut eilen yhdellä kädellä, ja ihan hyviä niistä pullista tuli. Söin viisi kappaletta heti koulusta tultua. Tosin mun täytyy auttaa nyt kotona enemmän, koska yksikätisenä äiti ei kykene kaikkeen. Jouduin esimerkiksi aamulla laittamaan sen rintaliivit kiinni. 

 

30.3.2014

Eilen sattui hassu juttu. Riitta-täti oli kaupungissa ja me lähdettiin hänen kanssaan Naantaliin koiria katsomaan. Hänellä on sellainen iso farmariauto, minkä takaosa on eristetty verkolla. Jessuli pääsi sinne taakse "koiralokeroon" yhdessä Iiron kanssa. Äiti istui etupenkille, minä ja Hanski taakse, ja tietysti Ville oli myös takana omassa lastenistuimessaan.

Lähdettiin sitten ajamaan pihalta Kaskenkadulle. Liikennevirrassa sattui olemaan juuri sopiva väli, joten Riitta kaasutti kadulle vähän reippaammin ehtiäkseen pois alta, ennen kuin liikennevalot mäen alla vaihtuisivat  -  ja äiti tippui kadulle! Hän ei ollut vielä ehtinyt laittaa turvavyötä ja ovi oli ilmeisesti kiireessä mennyt huonosti kiinni. Onneksi ei sattunut pahasti. Siinä porttikongin vieressä on antiikkiliike, ja sinne menossa olevat miehet tulivat apuun. Kyllä me kikatettiin Hanskin kanssa. Ei kenellekään muulle voi sattua tällaista kuin meidän äidille.

 

28.3.2014

Me askarreltiin tänään Hanskin kanssa pääsiäiskortteja, ja niistä tuli tosi hienoja. Sain äidiltä vielä kivoja pääsiäispostimerkkejäkin, joten laitan nyt kortin kaikille kavereille. Mun korteissa on Jessuli edestä ja takaa. Pitäisköhän laittaa yksi kortti Eetullekin, kun niitä jäi ylimääräisiä? 

 

25.3.2014

Me käytiin tänään äidin kanssa Riitta-tädillä Naantalissa. Oispa mullakin omakotitalo ja koirahoitola! Tädillä oli hoidossa Tommi-niminen lapinkoiraristeytys, joka oli aivan suloinen. Se tuli hyvin toimeen Jessulin kanssa. Otin molemmat sekä Iiron hihnaan ja tein niiden kanssa pienen lenkin lähistöllä. Vähän oli hankalaa Tommin kanssa, kun se on aika arka. Onneksi Jesse ja Iiro kävelivät kunnolla. 

 

23.3.2014

Eetu oli tänään meillä. Pyysin siltä perjantaina koulussa anteeksi kiukustumistani ja kiitin lehmän sääriluusta, jonka hän oli tuonut Jesselle. Eetu ei saanut sanaa suustaan, nyökytteli vain.

No, se ilmestyi sitten puolen päivän aikoihin meidän ovikelloa rimputtamaan Watten kanssa ja kysyi, lähtisinkö koirapuistoon. Äiti oli juuri paistanut omenapiirakkaa, joten kutsuin Eetun sisälle juomaan teetä ja syömään pullaa. Jesse makasi meidän jaloissa keittiön pöydän alla järsimässä sääriluutaan, ja Eetu lupasi hommata sille toisenkin. Niitä on kuulemma vaikea saada. Hänen enonsa harrastaa metsästystä. Sillä on pakastearkussa viimesyksyisiä hirvenlihoja, joissa on luita vielä kiinni. Olisi tosi kiva, jos Oskari antaisi muutaman. Jessuli niin tykkää järsiä luita.

Käytiin me sitten koirapuistossakin, vaikka Eetu meni vähän vaikean näköiseksi, kun soitin Hanskille ja pyysin sen mukaan. Oli oikein kivaa. Koirat telmivät sydämensä halusta, paitsi Ciksu, joka murjotti pienten koirien puolella. Siellä oli joku yhtä äksy terrieri, joka esitti Kukkulan Kuningasta, ja siitähän ei Maltankoirien Kuningatar tieteskään tykännyt. 

Kyllä mun täytyy myöntää, että Eetu osaa olla ihan kivakin ja etenkin puhua koirista, mutta se jatkuva lemmenlässytys kiristää mun pipoa. Onneksi se ei lässyttänyt tänään ollenkaan, vaan oli aivan asiallinen. Mistähän nyt kiikastaa? 

 

21.3.2014

Nyt mua kyllä kaduttaa, että heitin sillä lehmän sääriluulla Eetua. En tajunnut luun tarkoitusta. Hän oli varmastikin huomaavaisesti tuonut sen lahjaksi Jessulille, joka olisi ilomielin sen järsinytkin. Mun on pyydettävä Eetulta anteeksi tänään koulussa. Taisin toimia äkkipikaistuksissani vähän harkitsemattomasti.

 

19.3.2014

Sanoinko tärähtänyt? Tarkoitin seinähullu!

Kun tulin kotiin koulusta, ovikello soi melkein heti, ja Eetu ilmestyi ovelle mukanaan jättikokoinen puska tulppaaneja ja pitkulainen läpinäkyvään sellofaaniin kiedottu paketti muovikassissa. Olinkin ihmetellyt Eetun virnuilua koulussa. No, ne tulppaanit olivat aika ihania, tumman ja vaaleamman punaisia, joten otin ne vastaan ja meinasin juuri käskeä Eetun sisälle, kun satuin vilkaisemaan muovikassiin. Paketissa oli iso lehmän sääriluu, jossa roikkui vielä läskin tai jänteiden palasia! Arvasinhan, että Eetulla on aina taka-ajatuksia. Tyrkkäsin kukat takaisin, paukautin häntä sitten sääriluulla takalistoon voimieni takaa ja läimäytin oven kiinni että paukahti.

Voi että mua ottaa kupoliin koko Eetu! Hanski ei kyllä usko korviaan, kun kerron tämän viimeisimmän härskin tempauksen hänelle.  

 

18.3.2014

Eetu lähetti mulle tänään matikantunnilla nyrkkipostia takarivistä, missä se istuu. Toivon todella, ettei kukaan nyrkkipostin kuljettajista lukenut sitä lappua. En kehtaa edes tähän päiväkirjaan laittaa, mitä siinä luki. Sanonpa vaan, että Eetu on tärähtänyt. Minäkö ihailisin hänen "pullistelevia lihaksiaan"? HAH!

 

15.3.2014 

Meidän piti lähteä Hanskin kanssa oikein pitkälle lenkille tänään, mutta minä en päässytkään. Äiti pakotti minut kanssaan vinttiä siivoamaan. Voi kamala sentään, miten pölyistä siellä oli. Jesse oli yltä päältä tomussa, niin että minun oli pakko pestä se kylpyammeessa.

 

13.3.2014

Viivi tuli soittamaan meidän ovikelloa ja haukkui minut pataluhaksi. Olen muka paljastanut hänen tunarointinsa kaikille. Enkä ole! Hanski se paljasti. Ja muutenkin koko taloyhtiö oli jo tietoinen asiasta, koska talkkari, Meeri ja Sofia tietysti kailottivat pääsiäisen tapahtumat kaikille.

 

10.3.2014

Tämä on niin hävettävää. Onneksi Viivi ei ole mun siskoni. Hanski-parka. Nyt koko Turku tietää Pääsiäiskoiran luettuaan, mitä sen systeri on saanut aikaan. 

 

8.3.2014

Nyt mulla on Pääsiäiskoira kädessäni. Viimeinkin! Hanski lukee sen minun jälkeeni, ja sitten ajattelin tarjota sitä myös luettavaksi Viiville. Sattuneesta syystä, jonka jokainen kyllä hoksaa kirjan luettuaan. 

 

6.3.2014

Kyllä on ollut kokeita koulussa kauheasti. Ei meinaa ehtiä koiria kunnolla ulkoiluttamaan, saati sitten kirjoittaa päiväkirjaa.

Nyt me ollaan Hanskin kanssa ravattu ihan vauhkoina kirjakaupassa katsomassa, joko Pääsiäiskoira on ilmestynyt. Ei ainakaan vielä tänään. Siinä kerrotaan, miten Elsa antoi meille potkut Murun hoitajan hommista. Huh huh, ei kai siinä vain kerrota siitä katastrofistakin, joka sattui Viiville ja Karoliinalle? Talkkari meinasi soittaa poliisille.

Voi kun kirja ilmestyisi jo huomenna. Mä olen aivan hepulissa. 

 

1.3.2014

Voi että, Pääsiäiskoira ilmestyy ihan kohta. Meitä jännittää Hanskin kanssa hirveästi. On meinaan vielä vähän liiankin tuoreessa muistissa se, miten Elsa antoi meille potkut dogsitterin tehtävistä. Ja sitten se virpominen... aaaaargh! 

 

24.2.2014

Kikka viesti juuri, että Hannulle ja Karille on taas sattunut jotain siellä Höllönmäen koirasairaalassa, mistä ne lähtivät Penan kanssa hakemaan Murrea kotiin. Meidän täytyy varmaan lähteä iltapäivällä koulun jälkeen Hanskin kanssa tervehtimään potilasta. Mä sain Elsalta eilen pussillisen koirannameja Jesseä varten, niin voitais viedä siitä puolet Murrelle.

Murulle on tullut taas ihottumaa. Se lihoo ja laihtuu, lihoo ja laihtuu. Huokaus. Vaikka me sanottais Elsalle joka päivä, ettei Murulle saa antaa ylimääräisiä herkkuja, niin kyllä se aina vaan niitä salaa sille lykkää. Mun mielestäni Murun normaalia ruoka-annostakin saisi pienentää. Kohta me saadaan taas raahata koiraparka Nordanbergin klinikalle. 

 

20.2.2014

Mä en voi uskoa tätä. Hanski on saanut Hannusta samanlaisen maanvaivan kuin mulla on Eetusta. Hannulta tulee yhtä mittaa viestejä Hanskin puhelimeen ja se yrittää saada Hanskia mukaansa heille katsomaan hänen sammakkofarmiaan!

 

14.2.2014

Tänään on ystävänpäivä. Sain puhelimeeni useita ystävänpäivätervehdyksiä, ja kun tulin koulusta kotiin, löysin kynnysmatolta kaksi mulle osoitettua, postin tuomaa kirjekuorta. Toisessa oli kortti Pinjalta, tosi nätti kultsu, ihan kuin Jessuli. Toinen oli... äääh, Eetulta.

Mutta ei tämä vielä mitään. Hanski ilmestyi meille kädessään jättikokoinen Valentinen päivän kortti, siinä luki englanniksi Happy Valentine's Day. Kuvassa oli iso punainen sydän ja Amor, joka ampui nuolen sydämen läpi. Onnitteluvärssyn alla luki: Salainen ihailijasi.

Hanski oli aivan vauhkona, sillä hän oli vuorenvarma, että tämän kalliin kortin lähettäjä oli Leppäahon Toni. Minusta käsiala ei vaikuttanut Tonin ikäisen pojan käsialalta, vaikka mistäs minä sen tietäisin, kun en ole Tonin käsialaa koskaan nähnyt. Hanski pisti saman tien Tonin puhelimeen oikein lemmensairaan kuvan ja viestin.

Sitten huomasimme, että kortin takana oli lappu, jossa luki:  Idea-Kirppis, hinta: 10 senttiä. Hanski oli pyörtyä. Miten Toni oli voinut ostaa hänelle kortin kirpputorilta kymmenellä sentillä? Minä sanoin, että ehkä Tonilla oli rahapula. Juuri kun juttelimme tästä, Hanskin puhelin soi.

Siellä oli Hannu Helenius. Hän kysyi, oliko Hanski saanut hänen lähettämänsä Valentinen päivän kortin. Siinä vaiheessa minä olin pyörtyä. Hannu nimittäin ilmoitti ihailevansa Hanskia suuresti hänen rohkeutensa tähden. Siis siksi, että Hanski esiintyi Murren joulusirkuksessa kuristajakäärmeen kanssa. Sain oikein kikatuskohtauksen, kun Hanski viimein pääsi eroon sitkeästä ihailijastaan. Ja me kun oli luultu, ettei Hannu välitä tytöistä! Hih hih hii! 

 

12.2.2014

Hanski löi hanskat tiskiin. Se päätti lopettaa Mollin ulkoiluttamisen. Sanoi, ettei hän pysty kilpailemaan Lahden Kikan kanssa. Ihanaa, että Hanski tuli viimeinkin järkiinsä! Voidaan mennä taas yhdessä koiria ulkoiluttamaan.

Aurajoesta jäät ovat sulaneet siihen malliin, ettei sinne voi mennä enää koirahiihtoa harrastamaan. Vastapystytetty jääsiltakin ehti olla käytössä vasta puolitoista viikkoa. Saa nähdä, joutuuko kaupunki purkamaan sen. Itse kyllä tykkäisin, jos tulisi oikein aikainen kevät.

Kamala kun mua alkoi jännittää. Enää vähemmän kuin kuukausi siihen, että Pääsiäiskoira ilmestyy. Ei kai siellä vain ole paljastettu mitään salaisuuksia meistä. Viivi ainakin saa huutia, luulen. Se melkein tappoi Murun. 

 

9.2.2014

Rosa viesti, että Murre pääsee huomenna pois Höllönmäen koirasairaalasta. Me aiotaan mennä Hanskin kanssa vastaanottokomiteaksi Tannerien luokse. Me viedään sille tuliaisiksi kaksi pakettia koirien purutikkuja. Oiva maksoi meille juuri Murun ulkoilutuksesta, niin käytiin heti ostamassa.   

 

7.2.2014

Hanski oli kuullut sellaisen juorun Koirakoululla, että Kikka on kuulemma aikaisemmin seurustellut sen komean Repe-nimisen pojan kanssa Nummelan tallilta, mutta että nyt niiden välit olisivat jostain syystä viilenneet. Ja että Kikka olisi nähty ennenkin Turussa taluttamassa Mollia  -  Tonin kanssa!!! Se siis saattoi olla Kikka, jonka näin kävelykadulla viikonloppuna. Hanski on nyt tietty aivan vauhkona ja painostaa mua kamalasti soittamaan Kikalle. 

 

6.2.2014

Voi kurjuuden kanahäkki! Täällä Turussa alkoivat taas plussakelit ja Aurajoen jää on veden vallassa. Jääsilta on kyllä vielä paikoillaan, mutta ei sinne mitään hiihtämään voi mennä. Me otettiin Hanskin kanssa Jesse ja Nassukka ja lähdettiin oikein pitkälle ulkoilulenkille Kaarle Knuutinpojan rantatielle koulun jälkeen. Pinja ei jaksanut lähteä mukaan tällä kerralla.

 

3.2.2014

Hanski tosiaan haki Mollin ulos koulun jälkeen. Me koetettiin sille Fibben valjaita. Ei ne istuneet kovin hyvin, koska Fibbe on pienempi kuin Molli, mutta Hanskin mielestä sen olisi pitänyt pystyä vetämään häntä Aurajoen jäällä.

Arvata saattoi, mitä siitäkin seurasi. Molli istuutui Hanskin jalkojen juureen suksien päälle ja kävi maate, vaikka me kuinka heilutettiin makkarapussia. Ei me saatu sitä siitä enää millään ylös.

Nauroimme Pinjan kanssa ihan hervottomasti, mutta Hanskia ei naurattanut. Se otti sukset jalasta ja TYÖNSI Mollia suksien päällä kohti Teatterisiltaa, josta oli lyhin matka takaisin Humalistonkadulle!

 

2.2.2014

Meillä oli tosi kivaa! Me mentiin yksien suksien kanssa Aurajoen jäälle ja koetettiin muistaa äidin ohjeet, ettei siltojen alle saa mennä. Mukana olivat Jessuli, Fibula ja Cici, ja tietty Hanski ja Pinja. Taskumme pullottivat palkkionameista, sillä Pinja arveli, ettei ainakaan Fibbe suostu vetämään ilman kuonon edessä keikkuvaa makkaraa.

Pinjan uudet valjaat olivat tosi hyvät ja napakat. Ne oli vähän vaikea pukea Fibben päälle, mutta kyllä se lopulta onnistui. Valjaista lähti joustava vetonaru, joka kiinnitettiin hiihtäjän lantiovyöhön. Pinja neuvoi, ettei valjaat saa painaa koiran kurkkua eikä kyljistä sisäelimiä, vaan vetopiste täytyy osua koiran suoliluun kohdalle. Koiraa ei saa myöskään väsyttää, koska sitten se alkaa säästää itseään.

Niin me sitten kokeiltiin hiihtoa, Pinja ensimmäisenä. Harjoittelu piti aloittaa lyhyillä spurteilla silleen, että koira näkee saamansa palkkion. Hanski ja minä mentiin vähän matkan päähän houkuttelemaan Fibbeä. Se lähtikin innolla laukkaamaan meitä kohti, mutta kun vetohihna kiristyi ja varsinainen veto alkoi, Fibbe toppasikin siihen paikkaan eikä me saatu sitä millään vetämään. Ei kerta kaikkiaan millään!

Pinja oli raivoissaan, kuten arvata saattaa. Heidän pitäisi lähteä taas hiihtolomalla Lappiin kuten viime vuonnakin, ja nyt näyttää siltä, että hiihtovaljaat on Fibbellä aivan hyödyttömät.

No, minä kokeilin seuraavaksi Jessen kanssa, miten koirahiihto sujuu. Aika hyvin, vaikka sen itse sanonkin. Jesse veti mut suorinta tietä Hanskin luokse, kun Hanski näytti sille makkaranpalaa ja kutsui sitä nimeltä. Tosi hauskaa!

Pinja sanoi, että koiralle pitää opettaa käskyjä kuten seis, veto, oikealle, vasemmalle ja eteen. Yritin hiukan jo opettaa niitä Jesselle.

Ciksua me ei tietenkään laitettu vetämään, eihän se jaksaisikaan. Hanski päätti kysyä, saataisko me ensi kerralla lainata Tonilta Mollia. Siitä patalaiskasta koirastako Hanski meinaa nyt tehdä itselleen hiihtokoiran? Antakaa mun kaikki kestää!

 

1.2.2014

Pinja soitti juuri. Se on hankkinut Fibulalle hiihtovaljaat, sellaiset samanlaiset kuin Kuurankukalla ja Shemeikallakin oli Lapissa, silloin kun me käytiin siellä hiihtolomalla. Nyt me lähdetään koko joukolla Aurajoen jäälle kokeilemaan koirahiihtoa. Jesselle ne valjaat ainakin sopivat, koska Jesse ja Fibbe ovat suht samankokoiset. Jee!

 

30.1.2014

Kylmä viima jatkuu. Hyytävä merituuli puhaltaa Turun läpi, ja mä olen eka kertaa sinä aikana, kun Jessuli on ollut mun oma, ruvennut miettimään, pitäiskö mun hankkia sille koirantakki. Onhan Jessellä pitkä karva, eikä se ole ainakaan tähän mennessä vielä tutissut ja tärissyt, mutta kun tää viima menee munkin talvitakista läpi, ja mulla on sentään paksu toppatakki päällä. Olen yrittänyt juoksuttaa Jesseä puistossa mahdollisimman paljon, että pysyisi lämpimänä. Kyllä saisi ainakin tuuli jo laantua!

Eilen me oltiin Hanskin kanssa Samppiksessa taluttamassa koiria. Cici oli niin pakattu vaatteisiin, että hyvä kun nenänpää näkyi ja tassut liikkuivat. Sillä oli karvalakki ja kaulaliina ja nahkatöppöset ja kolme takkia päälletysten. Me puhuttiin Hanskin kanssa, että nyt Regina on kyllä äitynyt jo suorastaan ylisuojelevaiseksi. Onhan Ciksulla sentään karvaa omastakin takaa, eikä se ole kalju muualta kuin päälaelta, missä on kolmen millin sänki.

Ihanaa että Hanski on normalisoitunut. Kyllästyin taluttelemaan koiralaumaa aivan yksin. 

 

27.1.2014

Me oltiin viikonloppuna Riitta-tädin luona Naantalissa äidin ja Villen kanssa. Voi että Iiro oli suloinen! Se on kasvanut jo Jessen kokoiseksi. Tädillä oli hoidossa kolme uutta koiraa, joiden nimet oli Perro, Sani ja Bertil. Perro oli sileäkarvainen skotlanninpaimenkoira. Sain hoitaa niitä kaikkia ja kävin taluttamassa Iiroakin vähän aikaa. Kunpa oltais oltu yötä!

Nyt mulla on jo kiire kouluun. Jesse pitää ensiksi viedä päivähoitoon Sofian luokse. Pave jo varmana odottelee sitä. 

 

25.1.2014

Nyt mä kyllä vien Hanskin Tunkiolle ja puhun sen kanssa asiat selviksi. Jessen fleksihihna hajosi tänään, kun kaikki koirat syöksyivät eri suuntiin ja mä hirttäydyin taluttimiin. Hanskin on pakko ruveta ulkoiluttamaan meidän muitakin hoidokkeja eikä pelkästään Mollia. 

 

23.1.2014

Meinasin pyörtyä, kun olin koulusta päästyä taluttamassa Jessulia, Ciksua ja Murua keskikaupungilla. Äkkiä tunnistin tutun tyypin kävelykadulla. Toni! Ja kenen kanssa? Jonkun vaaleatukkaisen tytön, joka ei kylläkään ollut Paukkurauta! Tonin käsi oli tytön olkapäällä, ja ne juttelivat jotain innokkaasti huomaamatta minua. Ihan selvästi Toni seukkaa! Jouduin kiskomaan Jessen kadun toiselle laidalle, sillä se tuntee Tonin ja haluaisi aina mennä tervehtimään tuttuja.

Mitähän Hanski nyt sanoo, kun kuulee tämän? Luulee tietysti, että mun näköelimiini on iskenyt kaihi tai karsastus. 

 

21.1.2014

Nyt mulle soittelevat jo Elsa ja Allikin, kun eihän yksi ihminen ehdi joka paikkaan. Elsa piti mulle puhelimessa oikein saarnan dogsitterin velvollisuuksista. Niin kuin minä nyt en muka niitä tietäisi. Mutta minkäs teen, kun Hanski päivystää vain Humalistonkadulla Mollia?

Tänään ulkoilutin ensiksi Ciksun ja Murun  -  ja sain Elsalta toisen saarnan sekä erittäin hyviä tuhatlehti-leivoksia karpalomehun kera. Sitten ravasin Jessulin kanssa Raunistulaan hakemaan Nasse-setää ulos. Kunpa Väinö ja Alli muuttaisivat keskustaan. Ne puhuvat siitä kyllä koko ajan, mutta mitään ei tapahdu.

Mun täytyy vähän hehkuttaa niitä tuhatlehtiä. Ehkä Hanskin paakelsihimo voittaa poikien perässä juoksemisen. En totisesti olisi Hanskista tätä uskonut.  

 

20.1.2014

No viimeinkin Hanskilla tärppäsi eilen. Se tuli aivan vauhkona meille jälkeenpäin ja kertoi, että Toni oli käskenyt hänet oikein sisälle lenkin jälkeen ja he olivat juoneet kaakaota Leppäahon keittiössä. Hanski oli yrittänyt urkkia, pitääkö se juoru paikkansa, että Toni ja Paukkurauta-Kati seukkaisivat, ja hänen mielestään eivät seukkaa enää. Joten reitti on selvä.

En tiedä, mitä tästä nyt jatkossa seuraa, mutta minä olen joutunut ulkoiluttamaan Ciciä, kun Hanski ei ehdi. Rekku on soittanut mulle jo kolme kertaa ja ihmetellyt, missä Hanski oikein on. En mä tieteskään kehdannut sanoa, että se läähättää yhden hyvännäköisen pojan perässä. 

 

17.1.2014

Hanski on käynyt jo neljä kertaa ulkoiluttamassa Mollia, eikä se ole nähnyt Tonia vielä kertaakaan. Kohta Hanskilla alkaa keittää. Mikkokin on jo parantunut, mutta väittää, ettei jaksa taluttaa Mollia.

Ciksu on aivan hurjana, kun se näkee Mollin, joten sitä ei voi taluttaa samanaikaisesti, ellen mä ota sitä ja kulje sen ja Jessen kanssa kymmenen metriä edellä. Joudumme odottamaan yhtä mittaa, sillä Molli ei ole järin innokas kävelemään.  

 

14.1.2014 

Hanski kävi eilen hakemassa Mollia ulos. Kyllä meni aikaa tälläytymiseen! En meinannut uskoa silmiäni, sillä loppujen lopuksi Hanski lainasi siskoltaan aivan järkyttävän näköisen punaisen välikausitakin, jonka Viivi väitti tehoavan poikiin kuin kuuma veitsi voihin. Yritin puhua Hanskille järkeä, sillä ulkona oli melkein 15 asteen pakkanen ja takki oli liian ohut, mutta eihän Hanski mua kuunnellut.

Viivi väkersi lisäksi Hanskin päähän uuden kampauksen ja laittoi meikkiä sen naamalle. Koko ajan se paasasi jotain poikien hurmaamisesta, ja Hanski vain nyökytteli aivan lampaan näköisenä.

Arvata saattoi, mitä siitäkin tuli. Toni ei ollut kotona ja Molli löntysteli pitkin Humalistonkatua kuin perässä raahattava kiviriippa. Hanski tietysti kylmetti itsensä. Joku täti oli käskenyt laittaa pipon päähän näin kovalla pakkasella, mutta eihän Hanski sitä voinut tehdä, kun kampaus olisi litistynyt.

Sanonpa vaan, että kyllä rakkaus saa ihmisen tekemään typeriä asioita. 

 

12.1.2014

Me tavattiin eilen Toni ja Molli uudella Kirjastosillalla, kun oltiin koiria taluttamassa. Hanski sai oikean hepulin. En ole nähnyt Tonia sen jälkeen, kun osallistuttiin yhdessä Hansan muotinäytökseen. Enkä sen puoleen Molliakaan. No, se ei ollut muuttunut tipan tippaa, vaan lysähti saman tien maate sillalle tukkiakseen koko kulkuväylän. Toni yritti komentaa sitä, mutta eihän se taaskaan lotkauttanut korvaansa.

Tonin pikkuveli on saanut saman flunssaviruksen kuin mullakin oli, eikä se voi nyt ulkoiluttaa Mollia ollenkaan, kun makaa kotona sängyssä. Toni joutuu raahaamaan karvaista kiviriippaa ympäri katuja ihan yksin. Hanski tarjoutui salamannopeasti auttamaan Mollin ulkoilutuksessa. Voi hyvät hyssykät sentään, ne sopivat, että Hanski menee huomenna koulun jälkeen Humalistonkadulle, missä Leppäahot asuu, hakemaan Mollia ulos.

Loppupäivänä ei sitten muusta puhuttukaan kuin Tonista. Yritin viilentää Hanskin intoa muistuttamalla häntä Paukkuraudasta, mutta Hanski oli sitä mieltä, ettei ne enää seukkaa.

Saa nähdä, mitä tästäkin tulee. 

 

 

11.1.2014

Viimeinkin olen siinä kunnossa, että pääsen ulos. Niistämään joutuu vähän väliä, mutta äiti sanoi, ettei tämä enää tartu. Onneksi Ville ei saanut samaa ruttoa.

Huomenna me mennään taluttamaan Jesseä, Ciksua ja Murua Aurajokirannan uudelle kävelyreitille. Siitä ei ole pitkä matka Raunistulaan, mistä me haetaan Nasse-setä mukaan jengiin. Kyllä sen pitäisi sujua, jos kumpikin taluttaa kahta koiraa. Nassukka on aika kova vetämään, joten Hanski lupasi ottaa sen. Sitten mun ei tarvi harata vastaan ja hikoilla heti sairauden päälle.

Rekku oli kuullut Hanskilta, että mä makaan kotona köhässä, ja se lähetti mulle aivan ihania suklaaneliöitä, sellaisia leivonnaisia, joissa oli kirsikoita sisällä. Me syötiin ne Hanskin kanssa siltä istumalta. Äiti käski mun käydä tänään kiittämässä Rekkua henkilökohtaisesti. Sen mä teenkin. Ties vaikka saisin maistaa jotain muutakin hyvää. 

 

8.1.2014

Eih, mä olen taas räkätaudissa! Yhden kerran ehdittiin käydä Hanskin kanssa koiria taluttelemassa. Koko viime yö meni ihan ranttaliksi, kun mä pärskin ja köhin jatkuvasti. Mikä ihmeen rutto minuun on iskenyt? Tekis todellakin mieli jo kouluun, sanoo Hanski mitä tahansa.

Pinja ja Nea olisivat tulleet Hanskin kanssa koulun jälkeen mua viihdyttämään, mutta mitä vielä, äiti kielsi heitä tulemasta, etteivät saa tartuntaa. Eikö tää kauheus ikinä lopu? 

 

5.1.2014

Alkaa pikkuhiljaa helpottaa. Pääsin mahataudista, ja nyt on enää riesana kaamea nuha. Miten räkä voikin olla ihan liisteriä? Äiti lupasi, että saan tänään mennä ulos taluttamaan Jesseä, mutta myssy pitää laittaa päähän ja kaulaliina kaulaan ja olla muutenkin lämpimästi puettu, ettei tule jälkitauteja. Hanski meinasi revetä riemusta, kun ilmoitin asiasta. Kai sillä on ollut vaikeeta neljän koiran kanssa. Pinja on luvannut tulla myös mukaan loppiaiskarkkejaan tarjoamaan.

Ihanaa päästä pitkästä aikaa ulos Jessulin kanssa. Vähemmän ihanaa sen sijaan on, että joudun tiistaina kouluun.

 

3.12.2014

Voi Hanski-parkaa. Nyt se joutuu ulkoiluttamaan neljää koiraa ihan yksin. Ciksu ja Jesse ulkoilevat kyllä yhdellä kertaa, mutta kuulemma Elsa soittelee ihan yhtä mittaa Murun asioista ja lisäksi vielä Alli on vuodenvaihteen inventaarion vuoksi kiireinen nakkikioskilla, joten hän on pyytänyt meitä huolehtimaan Nasse-sedästäkin.

Koska mä en pääse vieläkään ulos, Hanski joutuu taluttamaan koiria yksin. Se lupasi kysyä Allilta, saisko Nassukan tuoda heille viikonvaihteeksi. Silloin ei tarvitsisi ravata Kukonvahantielle saakka ja kolme koiraa hoituisi kerralla.

Onneksi Pinja lupasi tulla auttamaan. Fibula on lihonut joulunpyhinä, ja hänen äitinsä on määrännyt hänet ulkoiluttamaan koiraa joka päivä vähintäin kaksi tuntia.

Aaargh, mun on ryysittävä vessaan... 

 

2.12.2014

Ei voi olla totta! Nyt mä olen vielä mahataudissakin. Ainoa hyvä puoli siinä on se, että kun Eetu ilmestyi meidän ovelle kysymään, lähtisinkö hänen kanssaan ilotulitusta katsomaan, äiti sanoi sille, etten mä voi tulla. 

 

31.12.2013

Kyllä harmittaa. Sairastuin eilen kamalaan flunssaan enkä pääse tänään Hanskin kanssa katsomaan ilotulitusta illalla. Äiti ei päästä. Tää on totisesti epistä!

 

25.12.2013

Me ollaan vieläkin Riitta-tädin luona. Ihanaa, oltiin yötä! Meillä on ollut kauhea työ vahtia Villeä, kun se yrittää aina kiivetä tuolille ja kiskoo pöytäliinasta kiinni pitämällä liinan ja kaikki pöydällä olevat tavarat alas. Ville sai lahjaksi pienen kolmipyörän ja ajelee sillä ympäri taloa törmäillen kaappeihin ja seiniin. Jesse ja Iiro ovat jo oppineet välttämään lähestyvää hurjastelijaa.

Mä sain joululahjaksi rotukoirakirjan (Riitta-tädiltä), mikä on hyvä juttu, koska huomaan, etten tunne läheskään kaikkia koirarotuja, ne yleisimmät vain. Äidiltä sain lahjakortin siihen kauppaan, josta me yleensä ostetaan Jessen ruuat. Elikkä mun ei tarvi laittaa omia rahojani Jessulin ruokintaan pitkiin aikoihin.

Hanski antoi mulle uuden kännykkäkotelon! Se on sininen (mun lempiväriä) ja se on tuunattu koirankuvilla. Tosi hieno! Pinja lahjoitti Jesselle kolme kappaletta jättiläiskokoisia lehmännahasta tehtyjä puruluita, joita Jesse on Iiron kanssa kalunnut puolen yötä.

Sain mä vielä paljon muutakin, esimerkiksi namia, mutta en jaksa kirjoittaa enempää. Harmillista, kun koko ajan sataa vettä, ettei voi mennä kunnolla ulos lenkille koirien kanssa. Oltaispa Lapissa! 

 

24.12.2013

Jouluaatto, ihanaa! Lähdemme kohti Naantalia äidin ja Villen ja lahjakuorman kanssa heti kun joulurauha on julistettu Suurtorilla. Riitta-täti on luvannut tulla hakemaan meitä autolla, sillä tämä revohka ei mahtuisi linja-autoon. Saan nähdä pitkästä aikaa Iiron. Se on kasvanut hurjasti. Jessellekin tulee kivaa, kun pääsee riehumaan muiden koirien kanssa.

Harmi vain, että tänne Turkuun tuli musta joulu. Vettä sataa parhaillaan, niin että ikkunalaudat ropisevat. Mutta sisällä on kynttilöiden loistetta ja hyviä tuoksuja.

 

19.12.2013

Äh, mun oli lähdettävä lätkimään kotoa. Äiti tekee joulusiivoa, ja olen tulla pöpiksi. Nyt olen täällä Koirakoululla, missä ovat meneillään viime hetken valmistelut Joulusirkuksen kenraaliharjoitusta varten. 

Kissalyseossa leivotaan. Ihanat tuoksut leijailevat pihan yli. Murre näyttää tulevan juuri maantielle leipojien saattelemana. Sillä on suuri lautanen, jossa on keko joulupipareita. Taidammekin mennä Jessulin kanssa kysymään, saisimmeko maistiaisia.

 

17.12.2013

Kauheeta kun jännittää. Kohta on joulusirkuksen esitys. Äiti on luvannut tulla sinne, samoin Riitta-täti, Pinja ja Munkkirinteet. Rekkukin tulee jos ehtii. Eetusta ei kylläkään olisi niin väliksi. Mun ja Päkän koiratanssi sujuu jo huippuhyvin. Olen oppinut tekemään pyörähdykset ja liikkeet samaan tahtiin hänen kanssaan. 

En meinannut uskoa, kun kuulin Päkältä, että Nummelassa on joulupossu. Meinaako Pena todellakin syödä sen? Joku oli ehdottanut, että otettaisiin possu mukaan joulusirkukseen.

 

13.12.2013

Joulu lähestyy ihan hurjaa vauhtia. Me oltiin äidin kanssa kaupungilla tänään tekemässä jouluostoksia. Brinkahllin talon luona on joulutori, ja sillä aikaa kun äiti osti jotain ruokia, mä livahdin yhdelle kojulle, jossa myytiin ihania koira- ja kissa-aiheisia tavaroita. Nyt mulla on kaikki joululahjat hankittuina. 

Ehdin laittaa joulukortitkin postiin halvemmalla hinnalla. Lähetin kortin Hanskille, Pinjalle, Riitta-tädille, Rekulle, Elsalle ja Oivalle, Allille ja Väinölle ja tietty Jessulille. Enempään mun rahat ei riittäneet. Olisi ollut kiva laittaa kortti myös meidän hoitokoirille Ciksulle, Nassukalle ja Murulle. No, ehkä Elsa näyttää Murulle omaansa.

Sitten me käytiin Turun Tuomiokirkossa katsomassa sen italialaisen suunnittelijan upeaa jouluseimeä. En ole ikinä nähnyt niin hienoa! Väkeä oli kamalasti, mutta lopulta mä pääsin ihan eturiviin. Siinä oli kuin muinaisen kaupungin tori ja rakennukset, luolassa oli seimi ja Jeesus-lapsi, tornien yläpuolella kuu, joka tosiaan kulki tähtitaivaan poikki. Ja siellä oli tähdenlentoja, taisivat merkitä Betlehemin tähteä. Koko ajan kuului ihana musiikki, ja sitten kuu laski kaupungin talojen taakse ja päivä alkoi sarastaa. Meinasi ihan kyyneleet tulla silmiin, kun se oli niin herkkää.

Ohjelma kesti 15 minuuttia, ja oisin mielelläni katsonut sen toiseenkin kertaan, mutta kun äiti alkoi hosua jouluostosten kanssa. Kävimme kotimatkalla vielä kirjastossa, että voin palauttaa lukemani Nummela- ja Murre-kirjat. Kokeilin eka kertaa automaattista palautuskonetta. Se sujui ihan hyvin, kun äiti vähän auttoi.

 

5.12.2013

Kuulin juoruja Nummelan tallilta. Siellä valmistellaan Joulusirkusta olan takaa. Tästä ohi meni hevoskuormallinen havuja, joista kuulemma punotaan havukransseja. Niitä ripustetaan jouluvalojen kanssa ladon kattoon ja seinille. Jännittää hirveästi, miten mun ja Päkän koiratanssi onnistuu.

Jesse on oppinut hyppäämään hienosti renkaan läpi. Nyt me koetetaan saada Fifi ja Jessuli toimimaan yhtä aikaa. Koreografian suunnittelu ei olisi ikinä onnistunut ilman Päkää.

Kysyin Hanskilta, miten Adalmina jakselee. Hanski aikoo syöttää sen sikalihavaksi, jotta se sitten näytöksessä vetelisi hirsiä eikä alkaisi katsoa hänestä hiukopalaa.

 

28.11.2013

 

Käytiin tänään Hanskin kanssa uittamassa Jesseä ja Nasse-setää Kultatassussa. Meillä oli tosi mukavaa, sillä Elsa ei ole käynyt koirakylpylässä enää vähään aikaan. Hän on saanut päähänsä, että Murun käpäliin on tullut joku ihme silsatartunta ja että silsa olisi tullut Muruun juuri Kultatassusta. Minä ja Hanski ei uskota sitä, sillä täällä on hyvä hygienia. Paikkoja luututaan yhtä mittaa.

Se on tietysti hyvä juttu, ettei tarvitse enää pelätä Elsan yllättävän meitä Kultatasusta. Hän on vieläkin käärmeissään siitä, että hävisi Väinölle tämän koirakylpyläasian eikä voi sietää Nasse-setää silmissään, vaikka se on niin suloinen koira. Vähän juntti mutta kiltti. Elsa on kieltänyt siskoaan tuomasta sitä heille Rettiginrinteeseen.

Heittelimme Hanskin kanssa palloa ja vinkuleluja Jesselle ja Nassukalle altaaseen, ja sitten löhöilimme suolahuoneessa puoli tuntia. Väinö ja Alli haluavat, että Nasse saa suolahoitoa. Varmaan se tekeekin koiraparalle hyvää.

Kaikkein mukavinta on mennä uinti- ja suolahuonehommien jälkeen Herkkubaariin. Väinö antoi luvan, että saamme tilata sieltä itsellemme ja koirille jotain herkkuja hänen laskuunsa. Tänään söimme korvapuusteja ja joimme Jaffaa.

 

 

22.11.2013

 

Tuli tehtyä oikea moka. Olin jo ehtinyt ostaa Hanskille joululahjaksi Kylpyläkoiran, kun sillä ei ole Kylpyläkoiraa vielä omana ja se on lukenut mun kirjastani ne tapahtumat, joita meille Kultatassussa tapahtui. En tietenkään ole kertonut, mitä ostin joululahjaksi. Ja nyt Hanski kertoi mulle ihan viattomasti mistään mitään tietämättä, että hän on toivonut kyseistä kirjaa joulupukilta ja että hänen äitinsä on ostanut sen Citymarketista.

Mitä mä nyt teen? En tieteskään voi laittaa kahta samaa kirjaa omaan hyllyyni. Enkä voi antaa sitä Pinjallekaan, koska sillä on jo Kylpyläkoira, jonka se on itse ostanut heti kun se tuli kauppoihin. Itse asiassa Pinjalla on koko sarja kunniapaikalla sen huoneessa, ja se lukee niitä kirjoja uudestaan ja uudestaan.

Eetukin on jo hankkinut kirjan itselleen, enkä mä muutenkaan aio antaa sille jouluna mitään. Että se heppu voi olla röyhkeä! Että kehtasikin murtautua salalokeroon lukemaan salaa mun päiväkirjaani. En ikinä enää uskalla kirjoittaa tänne mitään TODELLA salaista.

Ai mutta nyt mä keksin. Riitta-täti! Me mennään taas tänä jouluna tädin luo aattona. Meillä on nimittäin ollut tapana viettää joulua vuorotellen meillä ja Naantalissa, siitä saakka kun isä kuoli. En ole vielä ehtinyt ostaa Riitta-tädille lahjaa. Mä annankin tuon Kylpyläkoiran, niin ei mene hukkaan koko ostos.

 

 

15.11.2013

Kamalaa, en ole ehtinyt kirjoittaa päiväkirjaakaan pitkään aikaan, kun on ollut niin kiire. Olemme käyneet Jessen kanssa Koirakoululla joka ikinen päivä harjoittelemassa koiratanssia. Se alkaa jo sujua, sillä Päkä laittaa aina musan päälle ja neuvoo minua. Fifi on uskomattoman taitava. Luulen, että esityksestämme tulee tosi hieno.

Minun on hankittava itselleni samanlainen tanko ja vanne kuin Päkälläkin on. Hän kertoi tuunanneensa vehkeet itse, päällystäneensä ne tulipunaisella kiiltävällä paperilla ja kultaisilla tähdillä. Suunnittelimme, että meillä olisi näytöksessä oikeat prinsessapuvut. Linnavuoren noidutusta huoneesta löytyy kuulemma vaikka minkälaisia asuja. Jesselle ja Fifille laitetaan punaisella sametilla päällystetty kaulapanta, josta roikkuu kullanvärisiä paljettirimssuja. Ne säihkyvät ja hulmuavat ihanasti koirien tanssiessa.

Välillä minun on ollut pakko poiketa Nummelan tallilla Hanskin kanssa katsomassa, miten muut sirkusvalmistelut edistyvät. Murre on hommannut itselleen komeljanttarintakin ja silinterihatun. Se näyttää ihan sirkustirehtööriltä tepastellessaan heinäladossa Penan juoksutusraippa käpälässä.

Heinäladosta on korjattu melkein kaikki paalit pois, ja Pena kiinnitti kattoon kaksi trapetsia Mortin ja Wertin esitystä varten. Yleisö saa istua ladon seinustoille jätetyn paalirivistön päällä. Siellä on joka iltapäivä iso porukka Kissalyseon oppilaita ihailemassa Lentävän Karvakaksikon huimia taitotemppuja.

Taidan mennä sinne taas tänään tanssiharkkojen jälkeen. Murre on keksinyt ottaa esitykseen mukaan kolmipyörän, jolla se ajelee ympäri areenaa. Sitä olisi kiva nähdä.

 

25.10.2013

 Jes, koiratanssi on alkanut sujua jotenkuten. Ehkä voimme sittenkin esiintyä Jessen kanssa. Jouluun on enää aikaa kaksi kuukautta!

Olen alkanut miettiä, mitä annan kavereilleni joululahjaksi. Jesselle ainakin ostan uuden makuualustan. Äiti ei hyväksy sitä, että Jesse nukkuisi mun sängyssä öisin, joten makuualustan pitää olla tarpeeksi iso ja pehmeä, että Jesse viihtyy siinä.

Pitäisi mennä Siniseen Papukaijaan Hanskin kanssa. Sieltä voisi keksiä jonkun lahjan Paavalille ja Cicillekin.

 

15.10.2013

Voi kun koiratanssi on vaikeeta! Me taatusti munataan itsemme loisteliaasti joulusirkuksessa. Mun pitäisi varmaan valepukeutua ja mennä mukaan Hanskin käärmeenlumoojanäytökseen. Ellen pelkäisi kuristajakäärmeitä niin älyttömästi. 

  

3.10.2013  

On tää aika vaikeeta tää koiratanssin opettaminen Jesselle. Se seuraa kyllä hyvin makupaloja ja ottaa pari askelta takajaloillakin, mutta ei homma todellakaan hoidu niin kuin kuvittelin. Ei auta kuin harjoitella aina vapaa-ajalla.

Lahden Kikka kertoi, että se käärme, jota Hanski joutuu sirkusnäytännössä lumoomaan, on kuristajakäärme nimeltä Adalmina! Miten mulle jäi sellainen käsitys Kikan puheesta, että se on suorastaan vaarallinen? En kerro Hanskille vielä mitään. Hän ei ole nähnyt Adalminaa.

 

30.9.2013

Tosi jännittävää, että Murre järjestää joulusirkuksen. Mua ja Jesseä on pyydetty esiintymään! Mun pitäisi opettaa sille koiratanssia ja äkkiä. Olen tutkinut netistä erilaisia helppoja koiratanssiliikkeitä. Ehkä muutaman niistä ehdin Jesselle opettaakin syksyn mittaan. Millaiset vaatteet laitan itselleni?

Hanski alkoi harmittaa, kun häntä ei pyydetty sirkukseen. Sanoin, että mene juttelemaan Murren kanssa. Varmasti sullekin löytyy joku esiintymisnumero. Sitten meinasin kuolla nauruun. Hanski saapui neuvottelusta intoa puhkuen. Hän pääsi käärmeenlumoojattareksi! Yök, mä en koskisi niihin elukoihin viiden metrin rangallakaan.

Naapuritallin Kari on luvannut tulla soittamaan jotain itämaista vingutusta, joka sopii napatanssijattarelle. Hanski napatanssissa käärmeiden kanssa, apua! Mä kysyn vaan, mistä ne käärmeet löydetään? 

Onneksi mun ei tarvitse tanssia matelijoiden kanssa, vaan ikioman suloisen nöpönenäni Jessulin!

 

 

10.9.2013

Kello on jo puolenyön paikkeilla. Olen lukenut uutta Kylpyläkoiraa taskulampun valossa peiton alla, kun äiti määräsi mut nukkumaan jo kymmeneltä. En malttanut. On Jesse vaan niin hyvä!

  

2.9.2013

Koirakoululla on käynyt kova vilske, kun Murren uutta tähtitornia pystytetään. Sinne tuleekin hienot paikat. Kuulin huhuja, että alakertaan laitettaisiin uima-allas. Jos huhu on totta, Jesse pääsisi uimaan vaikka joka päivä.

Tosin nyt on avattu Raisiossa uusi Koirakylpylä nimeltä Kultatassu, jonne aiomme mennä Hanskin kanssa, jos vain pääsemme Reginan autossa. Sen tilaisuuden pitäisi olla oikea mediatapahtuma. Toivottavasti Jesse-fanit muistavat lukea viikon päästä ilmestyvän Kylpyläkoiran  -  siinä kerrotaan enemmän kylpyläseikkailuistamme.

 

21.8.2013                                                                                                      

Murren koirakoululla on tapahtunut kauhea katastrofi. Siellä oli uuden kurssin tervetuliaisjuhlat, ja tuli tarttui pihalle rakennetusta nuotiosta läheiseen Tähtitorniin kovan myrskytuulen takia. Lahden Kikka viesti minulle juuri, että tulipalo poltti Nummelastakin useita rakennuksia.

Nyt Murrea masentaa. Pepi on antanut sille kyytiä, koska oli hulluutta sytyttää nuotio semmoisella tuulella. Kuulin Hanskilta, että paikalla olisi ollut peräti kolme palokuntaa, mutta ne eivät kyenneet estämään tulen leviämistä metsikköön. Olisin halunnut mennä auttamaan tai ainakin katselemaan vierestä, kun sain Hanskin viestin, mutta äiti ei päästänyt. Plääh. Olen siis kuulopuheiden varassa.

 

7.8.2013

Ihan hirveää! Eetu on käynyt täällä lukemassa päiväkirjani. Uskallanko enää kirjoittaa yhtään mitään?

 

5.8.2013

Pinja oli valtavan ilahtunut posliinikoirasta. Ikävä kyllä en löytänyt hänelle lapinkoiraa, joten hän joutui tyytymään kultaiseennoutajaan. Ostin itselleni samanlaisen, kun se on ihan Jessen näköinen. Namia toin myös matkoilta muovikassillisen, kun rahani säästyivät suurimmaksi osaksi. Lady Ashford maksoi kaikki meidän kulumme Skotlannissa, joten meidän ei Hanskin kanssa tarvinnut oikeastaan tehdä rahoillamme muuta kuin ostaa namia.

Eetu oli kompastua jalkoihinsa, kun näki minut. Kaiken lisäksi se ääliö yritti antaa mulle tervetulopusun, mutta onneksi Jesse istui vieressäni Koirakoulun pihapenkillä ja ehdin väistää. Eetun imukupit osuivat suoraan päin Jessen kuonoa! Se nuolaisi häöntä oikein kuolaisella kielellä suoraan suulle. Kyllä mulle nauru maittoi. Eetu pärski kuin valas ja ryntäsi sadevesitynnyrille pesemään koirabasillit pois. 

Jessuli oli taas tilanteen tasalla, kuten aina.

 

4.8.2013

Aah, viimeinkin kotona Suomessa! Olen ihan rättipoikkiväsynyt matkustamisesta ja lentokoneessa istumisesta, ja Jessekin nukkuu vaan. Se sai rauhoittavan piikin lentokoneen ruumassa viettämäänsä paluumatkaa varten, eikä ole vielä oikein toipunut siitä.

Kyllä oli ihana nähdä äitiä ja Villeä niin pitkän ajan jälkeen. En ole koskaan ollut poissa kotoa näin kauan. Istuimme ylhäällä puolen yötä, ja minä kerroin ja kerroin ja kerroin ja näytin kännykästäni kuvia äidille. Kamalimpia tapauksia en tietenkään hänelle kertonut, ettei hän turhaan hermostuisi. Kuten Arlingtonien linnassa kummitelleesta aavekoirasta tai siitä, kun nousuvesi yllätti meidät Tweed-joella.

Mitä täällä on mahtanut tapahtua meidän poissaollessamme? Toimme Eetulle pienen tuliaisen Englannista, koska hän lupasi hoitaa sillä aikaa vieraskirjaamme. Toivottavasti hän on hoitanut hommat lupauksensa mukaan. Pinja tosin viestitti, että Eetu oli välillä Ruotsissa serkkujaan tapaamassa, niin että Pinja joutui hänen tilalleen remmiin. Ostin myös Pinjalle lentokentän tax free -myymälästä pienen posliinikoiran tuomisiksi.

Kiva nähdä kavereita pitkästä aikaa, ennen kuin koulu... plääh... alkaa. Huomenna me mennään kyllä Koirakoululle ottamaan selvää, mitä täällä on poissaollessamme touhuttu.

 

(EETU       25.7.2013

Pääsinpäs sittenkin murtautumaan tänne salalokeroon. Pomminvarma, hah! Salaukset olisi murtanut pikkulapsikin. Nyt on tutkittava, mitä Jenna on minusta kirjoittanut. En voi vastustaa kiusausta, vaikka tiedän, ettei pitäisi. Jenna tappaa mut, jos saa selville.

Hmm... kuva päiväkirjan välissä-. "En kyllä kehtaa sanoa, kenen kuva se oli." Minun tietysti. Arvasinhan tämän. Jenna on oikeasti retkussa minuut, mutta ei kehtaa tunnustaa sitä.

Mitä, täällä lukee, että "Eetusta on päästävä eroon." Kuinka voi olla mahdollista, että joku haluaisi päästä eroon minusta? Ja vielä joku fani neuvoo Jennaa teeskentelemään ihastusta toiseen poikaan. "Mä en tiedä kuin yhden ainoan pojan", joka ei ilmeisestikään ole Repe Jussila. Kuka se latvahärkki voi olla? Repen pikkuvelikö? Sehän on Jennaa nuorempi. Ei voi olla se.

Onpas kiinnostava päiväkirja. Mitäs tuolla huhtikuussa on tapahtunut. Mitä, serkkupoika Toni on halannut Jennaa! Törkeätä, minunhan häntä pitäisi halata eikä kenenkään muun. Teenkin sen ensi töikseni, kunhan Jennan jalat koskettavat Suomen kamaraa.

Ja tuossa Jenna kutsuu mua rähmäkäpäläksi! Järkyttävää. "Sen jälkeen sanoin äidille, ettei Eetua saa päästää enää missään tapauksessa eteistä pidemmälle." Joku heikkohermoisempi voisi ottaa tästä jo pulttia ja päätellä, että Jenna on toivoton tapaus mun kannaltani katsoen, mutta nyt kun olen saanut Repeltä vähän valmennusta, kääntyykin uusi lehti tyttelin elämässä.

Ja mitäs tuossa lukee? "Olen aivan loppu. Eetu on ollut kimpussani koko päivän. Että toi Eetu osaa olla ärsyttävä." Kummallista. Omasta mielestäni olen kaikkea muuta kuin ärsyttävä. En totisesti ymmärrä naisten miesmakua.

Kas kas, mangomelonijäätelö on tehnyt vaikutuksen Jennaan. Mun täytyykin hommata uusi pakkaus jädeä ja mennä sen kanssa Jennaa katsomaan, kunhan se kotiutuu Briteistä. Silloin ainakin pääsen niille sisälle ja saan tuijottaa muutaman tunnin Jennan sinisilmiin. Ehkä se suostuisi kertomaan, mitä kaikkea matkoilla on tapahtunut.Mua vähän huolestuttaa se englantilainen jätkä, josta Jenna ohimennen mainitsi. Nicholas, vai mikä sen nimi oli? Pumppaan kyllä tiedot ulos Jennasta.

Enää viikko, sitten näen armahan Jennan. Nyt täytyy poistua Salalokerosta niin, ettei Jenna huomaa mun käyneen täällä. Murresta puhumattakaan.  )

 

 

 

OLEN LOMALLA SKOTLANNISSA ! 

 PALAAN HEINÄKUUN LOPULLA!

 

4.5.2013

Kikka soitti tallilta ja kertoi, että Jenni on kutsunut meidätkin mustikkapiirakalle tänään kello 14. Mä rakastan mustikkapiirakkaa, mutta en pääse kesänavajaisiin, kun me ollaan juuri Hanskin kanssa lähdössä Skotlantiin.

Eilen me lopetettiin pakkaaminen ja meinattiin mennä Hanskin kanssa Samppalinnan uimalaan, mutta sitä ei ollutkaan vielä avattu. Otimme pyörät esiin ja poljimme Katariinanlaaksoon! Siellä oli uimaranta täynnä väkeä, vaikka merivesi oli älyttömän kylmää. Hanski sukelsi suoraan mereen, mutta mä en iljennyt kuin kahlata.

Takaisin tullessa me törmättiin Eetun Osku-enoon. Se oli taluttamassa Tippaa rantatiellä. Tipasta kerrotaan Turvakoirassa. En ikinä unohda, miltä Tippa näytti, kun juopot sitoivat sen jalkaan narun, josta roikkui peltipurkkeja. Nyt Tippa on kuin eri koira. Se tunsi meidät heti, heilutti häntää ihan villisti ja tuhahteli innoissaan. Osku kertoi, että Tippa on reipastunut tosi paljon eikä enää pelkää ihmisiä. Mutta jos joku korottaa ääntään ja alkaa huutaa, silloin se menee piiloon sängyn alle.

Harmi ettei Jesse ollut meidän mukana. Se olisi riemastunut Tipan näkemisestä.

Hanski kysyi Oskulta, onko Tipasta tullut metsästyskoira. Oskuhan harrastaa metsästystä ja Tippa on rodultaan ajokoira. Voi voi. Ei kuulemma oli. Tipasta tuli paukkuarka sen juoppojengin kynsissä. Mutta oli kuitenkin kiva nähdä Tippaa pitkästä aikaa. Oltiin me sentään aika likkoja, kun pelastettiin Tippa Sörsselssönin käsistä!

 

30.5.2013

Eetu ilmestyi meidän oven taakse Watten kanssa kilon jätskipaketti mukanaan ja näytti oikein katuvaiselta, kun läksytin häntä olan takaa. Oli pakko päästää hänet sisälle, sillä jätski oli mangomelonia, mun lemppariani. Kun söimme sitä keittiössä, Eetu kertoi selvittäneensä pilakuvien piirtäjät.

Joku kissalyseolaisista oli istunut puussa runoilemassa ja havainnut, miten kaksi koiranpoikaa suti hännällään kuvia koirankoulun seiniin. Ne olivat hihittäneet ja tirskuneet aivan sikana. Nyt syylliset, Nean westi Pontso ja Murren veljenpoika Metusalemi, ovat kadonneet kuin maan alle. Pelkäävät tietysti saavansa könilöylyt Murrelta. Murre epäilee niiden piileksivän jossain lähitienoilla. Me ei anakaan olla Hanskin kanssa niitä nähty. Onneksi on jo kesä, ettei tarvi palella missään, vaikka Nea on tietysti kamalan huolissaan koirastaan. Olisin minäkin, jos Jesse katoaisi.

(Siirry Tunkiolle. Piileksijät) 

 

29.5.2013 

Että toi Eetu osaa olla ärsyttävä. Se ei suinkaan ole selvittänyt sen kammottavan pusukuvan maalaajaa, vaan on piirtänyt kuvan yläpuolelle sydämen, jossa lukee Eetu & Jenna 4-ever! Minun ei auttanut muu kuin hakea Murrelta pönttö maalia ja vetää telalla koko rakennuksen kulma uuteen uskoon. Ja seuraavaksi kun näen sen jätkän, vedän samalla telalla pari kertaa ristiin rastiin pitkin sen naamataulua.

Lahden Kikka sattui Koirakoululle samaan aikaan, ja näytin hänelle nurkan takana olleen toisen pilakuvan, jossa Repen naamalle sataa lantakikkareita. Kikka oli kuolla nauruun. Hän otti puhelimellaan kuvan piirustuksesta ja lähetti sen ponitallille kaikille kavereilleen.

 

25.5.2013

Olen aivan loppu. Eetu on olut kimpussani koko päivän tänään ja eilen. Luulin hänen maalanneen sen karmean kuvan meistä Koirakoulun ovenpieleen, mutta nyt alan olla sitä mieltä, ettei syyllinen olekaan Eetu. Olipa kuka tahansa, niin kyllä on surkea piirtäjä. Eetun huulet ovat venyneet kuin pyöränkumit ja mulla on kuvassa nenä kuin rupinen peruna. Kaikille ei todellakaan voi antaa maalisutia käteen. Sanoin nyt Eetulle, että ottaa selville kuvan maalaajan.

 

22.5.2013

Olin saada sätkyn, kun Hanski lähetti viestin Pömpelistä. Kuva minusta ja Eetusta koirakoulun seinässä! Pussaamassa! Nyt minä kyllä höyhennän Eetun. Ettäs kehtasikin!

 

11.5.2013

Olen maalissa yltä ja päältä. Äiti oikein kauhistui nähdessään vaatteeni. Huomenna on laitettava haalarit päälle, kun töitä jatketaan.

Elsa todellakin ilmestyi maalaustalkoisiin, mutta arvasinhan, ei hän mitään töitä tehnyt. Hän istui aurinkotuolissa pihalla, joi mehua ja juoksutti meitä muita. Hannu aikoo laittaa kusiaisia hänen tuolinsa alle, mikäli hän saapuu paikalle. 

 

8.5.2013

Kävin juuri hakemassa Jessen kotiin Koirakoululta. Siellä oli oven edessä varmasti 20 isoa purkkia punaista maalia, tikarappuja, maalarinteippiä ja jos jotakin tilpehööriä. Mitä Murre oikein meinaa maalauttaa? Se maalimäärä riittäisi taatusti kymmenen Tähtitornin seiniin. Elsa on myös luvannut tulla paikalle sutimaan. Se ihmetyttää meitä Hanskin kanssa suuresti. Elsa ruumiillista työtä tekemässä? Jo on aikoihin eletty. Vai aikooko Elsa tuoda mukanaan ammattimaalarin, joka sutii maalia hänen puolestaan. Kohta se nähdään. 

 

3.5.2013 

En jaksa muistella enää Murren vappuriehaa. Siitä on varmasti jo juttua Tunkiolla. Söimme Hanskin kanssa liikaa Rekun ihania tippaleipiä ja muuta murkinaa, niin että vappuriehan jälkeiset agilitykisat menivät meiltä ihan penkin alle. Ciksu olisi taatusti voittanut, mutta kun ohjaaja = Hanski ei jaksanut juosta. Sima hölskyi hänen vatupassissaan kuulemma siihen malliin, että hänellä oli ähky olo koko loppupäivän. 

En voi vieläkään uskoa, että MOLLI voitti ne kisat. Kaiken lisäksi vahingossa. Toni sanoi meille omaa vuoroaan odotellessaan, että Molli on edelleenkin aivan ulalla agilityn suhteen, eikä hän edes unta näe, että heillä olisi mahiksia voittoon. Ei sittenkään, vaikka Murre juuttui möhömahastaan taas kiinni putkeen.

Kuinka ollakaan, ennakkosuosikki Pontson vuoro oli juuri ennen Mollia, joka löhöäili lähtöpaikalla syömässä Pinjan tarjoamaa makkaraa. Pontso sieppasi leikillään makkaran Mollilta, joka raivostui silmittömästi, kun hiukopala otti jalat alleen. Se ryntäsi Pontson perään.

Pontso viiletti esteradalla kuin vimmattu, mutta kompastui juuri ennen viimeistä pöytäestettä ja makkarapala lensi esteen päälle. Molli loikkasi sitä hakemaan. Sitten se seisoi pöydällä vaaditut sekunnit makkaraa syömässä, ja tuomaristo (Pena, Rekku ja Oiva) julisti sen voittajaksi kisojen nopeimmalla ajalla. Kyllä Murre haukkui Pontson tosi kovaäänisesti. Epäilen, että Murre oli aikonut päästä osingoille Murina-tuotteista. Ne päätyivät nyt Tonin reppuun.

Muuten tosi kivat kisat, mutta kyllä ne olisi voitu järjestää eri päivänä kuin vappurieha. Tuli liikaa makeaa mahan täydeltä, niin sanoakseni.

 

29.4.2013

Olen tolpillani, ihanaa! Äiti pakkasi minut aivan eskimon näköiseksi, kun lähdimme Hanskin kanssa agilityradalle. Se on nyt siirretty Koirakoulun takapihalle, koska etupiha on täynnä vappukrääsää. Kuulimme hiuksia nostattavan jutun kaaharista, joka oli yrittänyt ajaa Elsan päälle. Sama tyyppi riehuu Nummelankin nurkissa, siellä pelkäävät jo kaikki.

Agilitykierros oli masentava. En jaksanut juosta Jessen kanssa juuri yhtään, yskitti niin kovasti. Hanski tuurasi minua, mutta ei siitäkään tahtonut tulla mitään, koska Jesse vilkuili vain minua eikä keskittynyt ollenkaan esteisiin. Päätin vetäytyä pois koko kisasta ja ruveta kannustamaan Ciksua.

Kilpailusta tulee varmasti kireä. Ennakkosuosikkeja ovat ainakin Ciksu, Pontso ja itse Murre. Wattekin voi yllättää. Luultavasti Molli ei osallistua, sillä Tonia ei Hanskin mukaan ole radalla näkynyt.

Ylihuomenna mennään Murren suureen vappuriehaan. Äiti osti Jesselle niitä siankorvia, joten nappasin kaksi itselleni. Minun ja Hanskin pääsylippuja varten, tietysti.

 

27.4.2013

Elsa soitti pari päivää sitten äidille, kun kuuli Hanskilta, että olen flunssassa. Olen meinannut kuolla siihen viinimarjamehuun! Puoli litraa päivässä... yäk. Mehuun on sekoitettu hunajaa ja mausteita ja vielä poretabletti C-vitamiinia. Minulla nousee tukka pystyyn ällötyksestä, kun vain näenkin äidin kiikuttavan mehulasia huoneeseeni. Yhden lasillisen onnistuin kaatamaan ikkunalaudalla olevaan kukkapurkkiin. Se sotku tappaa kasvitkin, saati sitten flunssapöpöt. Tänään äiti ihmettelim, miksi kirjovehkan lehdet lerpattavat niin kummasti.

Olen päättänyt nousta tänään sängystä. Teen mitä tahansa, kunhan pääsen tuosta Elsan ihmerohdosta eroon. Yritän olla yskimättä, kun äiti kuulee. Pistän pääni peiton ja tyynyn alle ja köhin siellä mahdollisimman vaimeasti. Sanoinkin jo äidille, että olen aivan kunnossa ja aion mennä maanantaina kouluun. Vikatikki. Kouluun menosta puhuminen sai äidin epäluuloiseksi. Yleensä toivon, ettei tarvitsisi mennä kouluun.

Hanski tulee iltapäivällä meille. Äiti suostui siihen, koska on epätodennäköistä, että flunssa enää tarttuisi Hanskiin. Tekstasin Eetulle, ettei sen tarvitse enää tulla ulkoiluttamaan Jessulia. Äiti leipoi aamulla pipareita ja laittoi niitä leivosrasiaan Eetullekin annettavaksi. Hänen mielestään viikon koiranulkoiluttamisesta on maksettava pieni palkka, vaikka omasta mielestäni kävely tekee vain terää Eetun vetelille ketaroille.

Nyt kyllä luulen, ettemme voita Jessen kanssa agilitykisoja. Ei olla treenattu tarpeeksi. Enkä jaksa juosta kentällä niin lujaa kuin pitäisi. Jesse on nopea käänteissään, joten ohjaajankin pitää olla. Taidan tsempata Hanskia ja Ciksua. Huhut kertovat, että Pontsosta on sukeutunut taitava agilitykoira Murren komennuksessa. Tietysti Nummelan tai Fagerin tallin koiratkin voivat yllättää. Murren omaa osallistumista epäilen. Semmoisella möhömahalla ei koira jaksa juosta.

Ennen agilitykisoja pidetään Murren suuri vappurieha. Se on jo neljän päivän päästä! Pakko päästä sinne. Koirakoululaiset kuulemma hääräävät jotain salaperäistä. Mahtaako Murre järjestää taas näytelmän? Olisi kiva nähdä Toni pääosassa kuten pääsiäisenäkin. Joka tapauksessa siellä on aina siankorvia, joita kuulemma kerätään pääsymaksuksi.

Köh köh, väsyttää. En selvästikään ole vielä terve, mutta sitä ei kerrota äidille eikä Elsalle. Hääriköön Elsa nyt vain agilitykentällä Murun kanssa. Hän kuvittelee Murun päihittävän kaikki. Pepi-raukka repii karvoja päästään, kun Muru juuttuu yhtä mittaa jollekin esteelle eikä muista Pepin neuvoja. Koistisen Pinja soitti ja kertoi nähneensä, miten Muru pelkäsi keinuestettä eikä uskaltanut edes astua sille. Noin neuroottista koiraa ei kannattaisi viedä agilitykentälle.

 

25.4.2013

 Koska tää flunssa oikein loppuu? Mä kuolen, jos en pääse mukaan Murren suureen vappuriehaan!

 

22.4.2013

 Kauhea olo. En käsitä, mistä sain tämän flunssan... aaaaatshii! Mulla on kuumetta ja räkätauti. On tietty kiva, ettei tarvitse mennä kouluun, mutta nyt en pääse ulos edes Jesseä taluttamaan.

Taisin hourailla eilen, kun Eetu änkesi sisälle. Se oli ylipuhunut äidin päästämään itsensä mun huoneeseen. Hänellä ei ole muka ikinä ollut flunssaan. Se ei tartu häneen, koska hänellä on erikoisrokotukset kaikkia flunssia vastgaan. Jäkä jäkäti jäkä.

Mun oli pakko antaa sille lupa Jessen ulkoiluttamiseen, koska muuten en olisi päässyt siitä millään eroon,. Se sijoitti ahterinsa muitta mutkitta sänkyni laidalle ja alkoi mitata pulssia ranteestani. Pulssia! Kyllä mä sen rähmäkäpälän tunnen. Sillä on taka-ajatuksia. Käskin sen häipyä, käänsin selkäni ja iskin tyynyn pääni åäälle. Kun en vastannut sille enää mitään, yskin vain, se otti lopulta Jessen hihnaan ja lähti ulos. Sen jälkeen sanoin äidille, ettei sitä saa päästää enää missään tapauksessa meidän eteistä pidemmälle.

 

17.4.2013

 Kuulimme Hanskin kanssa juoruja Nummelan agilityvalmennuksesta. Päkä on ilmoittanut kiinanpalatsikoiransa mukaan möllikisoihin, mutta Fifistä ei taida olla Jesselle ja Cicille vastusta. Siru kertoi, ettei Fifi mene suurin surminkaan putkeen. Sen sijaan Pontso on kuulemma ilmiömäinen. Ei ihme, koska Murre on sitä treenannut. Pitäisiköhän meidänkin mennä Murren tunneille? Pepi puolestaan saa harmaita karvoja Elsan kullannupun luotsaamisesta, hih hih. Voin kuvitella: Elsa varmaan istuu radan reunalla aurinkovarjo kädessä popsimassa paakelseja ja puuttumassa joka ikiseen pikkuasiaan. Onneksi me ei jouduttu Murua opettamaan!

(Lue Nummelanponin Penan Specialista: Puuhailua kentällä.)

 

11.4.2013

Vein Jessulin aamulenkille Koirakoulun kautta, niin että voisimme vetää agilityradan harjoituksen vuoksi kertaalleen, ennen kuin minun täytyi lähteä kouluun. Ällistyksekseni Toni oli radalla Mollin kanssa. Hän nolostui selvästi, kun saavuimme paikalle. Koetin olla luonteva, mutta se oli aluksi vähän vaikeaa.  

Keksin pyytää Tonia ohjaamaan Jessulia radalla. Jesse meni tosi hyvin, vaikka Toni on sille vieras ohjaaja. Keinulaudalla Jesse vähän haparoi, mutta rengaseste meni hyvin, nyt kun saatiin Nummelasta riittävän iso traktorinkumi. Eihän Jesse mahdu pienestä renkaasta läpi.

"Et sä vois kokeilla rataa Mollin kanssa?" Toni pyysi, kun Jesse oli saapunut vauhdilla maaliin. "Niinku vastineeksi, pliis?"

"Jos se vaan tottelee mua", änkytin, sillä Molli on tunnetusti kulmakunnan laiskin ja vetelin otus. Minä tiedän, sillä ulkoilutin sitä vuosi sitten aika paljon, kun keräsin rahaa Jessen lunastusmaksuun. Siitä kerrotaan Löytökoirassa. Muistini mukaan Molli oli kuin karvainen kiviriippa, ja agilitykurssillakin se saatiin hyppimään vain Pinjan makkarakassin voimalla.

"Ei sulla ole makkaraa mukana?" kysyin varmuuden vuoksi.

"No ei niin pätkääkään."

Menin Mollin kanssa radalle ja lähestyin hieman epäröiden hyppyestettä. Ihmeekseni molli hyppäsi ilman makkarapötköäkin, eikä pudottanut rimaa, mutta kyllä se sitten isahti kesken kaiken väsähtäneen näköisenä esteen toiselle puolelle. Yllytin sitä innolla kohti pujottelukeppejä.

Molli tuli luokseni ja näytti ymmärtävän, mistä kepeissä oli kyse. Se kuitenkin väänteli itseään keppien välitse kuin satavuotias. Tällä vauhdilla Molli on möllikisoissa vihoviimeinen. Millä ihmeen konstilla sen ketaroihin saisi vähän vauhtia? Täytyy varmaan kysyä neuvoa Hannulta ja Karilta.

"Jenna, sä olet nero!" Toni hihkui, kun saimme radan jotenkuten raahustettua läpi. "Ensimmäinen kerta, kun Molli veti radan läpi yhtä soittoa!"

Sitten Toni antoi minulle riemukkaat halit. Taisin punastua. Sitten ajattelin, että tämä on paras jättää kertomatta Hanskille. 

 

8.4.2013

Nyt meiltä alkaa jo agility sujua. Jessuli on mielestäni parempi kuin vuosi takaperin Tytin kurssilla. Tietysti sen vuoksi, ettei meidän tarvitse nyt pelätä Tyttiä henki kurkussa. Ne, jotka ovat lukeneet Kohtalokkaan kurssin, tietävät, miten kamalaa siellä oli. Jesse-raukkaa syytettiin verihurtaksi, joka käy raatelemassa muiden koiria.

Olimme lentää selällemme, kun agilityradalle saapui Elsa Munkkirinne hoitokoiramme Murun kanssa. Pepi oli kuulemma värväytynyt opettajaksi, vaikka ei se oikein siltä näyttänyt. Ennemminkin Pepi repi karvojaan, kun Muru juuttui jo ensimmäiselle esteelle. Se ei jaksanut hypätä tavallisen matalan pystyesteenkään yli, vaikka rima pantiin melkein maata vasten. Istui vain esteen edessä ja ulisi surkeasti. Elsa joutui nostamaan ensiksi Murun etu- ja sitten takatassut riman ylitse.

Nauroimme Hanskin kanssa kuollaksemme. Tietysti Elsan selän takana. Onneksi Elsa ei sentään vaatinut meitä Murua treenaamaan.

Sitten paikalle tuli Pena Nummelan työkalupakkinsa kanssa korjaamaan Mollin romauttamaa A-estettä. Se oli suurin piirtein päreinä maassa. Jouduimme hakemaan Hanskin kanssa uusia lautoja Nummelasta, ennen kuin este saatiin taas pystyyn. Pena vakuutti, että nyt este kestää suuremmankin koiran. Tuskinpa sinne Mollia suurempaa ilmestyy. Tonia ilmeisesti hävetti esteen hajottaminen niin paljon, ettei häntä ole sen jälkeen kentällä näkynyt. Toivottavasti hän ei sentään jää pois kisoista.

Ciksu suorastaan lentää esteiden ylitse. Sanoin Hanskille, että sitä pitäisi valmentaa enemmän ja viedä se sitten oikeisiin agilitykisoihin, niin lahjakas se on. Tällaiset Murren möllikisathan ovat vain leikkiä.

 

4.4.2013

Kauheet säpinät Koirakoululla. Murre ja Pepi ovat pystyttäneet pihalle agilityradan, jossa kaikki käyvät harjoittelemassa. Mäkin olen ollut jo kerran Jessen kanssa. Se muistaa aika hyvin, mitä sille opetettiin viime vuonna Tytti Lehtisen kurssilla. Ja Ciksu on tietty ihan suvereeni. Se varmana voittaa taas möllikisat. Hanski saa syytä röyhistää rintaansa.

Sitten täällä treenaa Tiia Pepin kanssa, ja ihme, niiden naapurista tuli se Tarukin kokeilemaan esteitä Felixin kanssa. Muut koirat ei jostain syystä tykkää Felixistä. Kummasti syntyy aina tilaa, kun Felix on harjoittelemassa.

Eetu ja Tonikin kävi täällä jo kerran Watten ja Mollin kanssa, ja Nummelan talliltakin on käynyt porukkaa enemmän ja vähemmän. Salakuuntelin: Murre treenaa Nean westiä Pontsoa ja aikoo itsekin osallistua! Epistä. Murre voittaa tietysti, kun tämä on sen kotikenttä.

Tules tänne, Jessuli. Nyt mekin lähdetään harjoittelemaan. Putkeen meno ei viimeksi oikein osunut kohdalleen. Mun pitäisi varmaan lukea uudestaan Jesse ja kohtalokas kurssi. Siellä oli hyviä neuvoja. 

 

31.3.2013

Olen juuri tullut Murren järjestämistä pääsiäisjuhlista. Siellä oli aivan mahtavaa.

Meidän piti mennä eilen Koirakoululle puoli kahdeksitoista. Siis keskellä yötä! Siinä olikin tekeminen, että äiti päästi minut juhliin niin myöhään.

Kun saavuimme Hanskin ja Jessen kanssa paikalle pilkkopimeässä, meille annettiin ensimmäiseksi pitkät valkoiset kaavut ja käteemme taskulamppu. Koiratkin saivat taskulampun suuhunsa, mutta niitä ei saanut vielä sytyttää. Paikalla olivat kaikki naapurit, kissalyseolaiset ja myös Koirakoulun oppilaat. Olipa siellä hevosiakin valkoiset loimet selässä ja tekonarsisseja harjaan punottuina. Ratsastajat oli puettu enkeleiksi.

Koirankoulun oven edessä oli suuri musta puulaatikko. Se näytti ihan ruumisarkulta. Meitä jännitti Hanskin kanssa. Mitä täällä oikein oli tekeillä?

Kun kello läheni keskiyötä, lähdimme viimein liikkeelle pitkässä jonossa. Kuu paistoi taivaalta, ja pakkanen nipisteli poskia. Äkkiä Tähtitornin ikkunat avautuivat, ja sieltä alkoi kantautua ihanaa musiikkia.

Kiersimme ääneti Koirakoulun kolmeen kertaan. Sitten ryhmityimme oven edessä olevan ruumisarkun ympärille.

Kun pihalle raahattu kaappikello alkoi lyödä kahtatoista, arkun vieressä seisova Murre sytytti taskulamppunsa. Seuraavaksi sytytti Pepi omansa, sitten Tiia ja Rosa, ja niin pimeä yö alkoi äkkiä tulvia valoa, kun jokainen sytytti vuorotellen taskulamppunsa. Lopulta piha oli yhtenä valomerenä. Se oli mielettömän kaunista.

Sitten Murre kuiskasi jotain Pepille, joka kuiskasi sen taas eteenpäin seuraavalle: "Hän kuolemalla kuoleman voitti!" Kuiskaus eteni jonossa vihoviimeisiin ratsastajiin asti.

Kun kaappikello löi viimeisen kahdentoista lyöntinsä, Tähtitornista alkoi kuulua kollikuoron mahtavasointinen laulu: "Sä nousit haudastasi, Oi voiton sankari!" Seuraavaksi päämme päällä syttyi valonheittöjä, joka osoitti suoraan edessämme olevaan mustaan arkkuun.

Arkun kansi alkoi nousta hitaasti... kuin näkymättömän käden avaamana. Saranat narisivat, ja me pidätimme hengitystämme.

"Siis tänä riemujuhlana, Nyt kaikki iloitkaamme! Kun Jeesus nousi haudasta, Elämän mekin saamme..." kollikuoro messusi entistä kovemmalla äänellä.

Äkkiä arkusta kohosi ihmisen muotoinen valkea hahmo kädet levällään.  Leukani loksahti, ja Jessekin päästi pienen vingahduksen. Minun oli pakko ottaa Hanskia käsivarresta kiinni, sillä hän horjahti tunnistaessaan, kuka arkusta seisomaan noussut poika oli.

Sehän oli Leppäahon Toni! Esittikö hän Jeesusta?

"Tervetuloa kaikki Koirakoululle juhlimaan elämän voittoa kuolemasta, Murre kuulutti, kun kollien lauluesitys päättyi. "Se on pääsiäisen sanoma meille kaikille, niin ihmisille kuin eläimillekin."

Ovella jokainen sai itselleen suklaamunan, paitsi koirat ja kissat, joille annettiin keitetty ja väritetty oikea muna. Tiedän, että muna on uuden elämän symboli. Menimme koristeltuun juhlasaliin, joka oli täynnä sähkökynttilöiden valoa. Voi että, Murre oli kustantanut meille hyvät sapuskat! Kermavaahtoa ja mämmiä ja sokeriliemeen säilöttyjä luumuja, perunalastuista, juustonaksuista, hampurilaisista ja limusta puhumattakaan! Koirille ja kissoille oli varattu raksuja ja puruluita, ja hevosetkin saivat nipun heinää etupihalle.

Tämä oli kyllä ihanin pääsiäisyö, jossa koskaan olen ollut mukana! Eetukin pysyi poissa kimpustani ja jutteli enimmäkseen Lehtisen tyttöjen ja Hanskin isosiskon kanssa. Minä ja Hanski hehkutimme Tonille, miten mahtavalta, suorastaan henkeäsalpaavalta hän oli näyttänyt noustessaan keskiyöllä arkusta. Lisäksi saimme vielä aamutunneilla läksijäislahjaksi suloiset keltaiset tiput, joita koirakoululaiset olivat askarrelleet.

Toivottavasti Murre keksii yhtä hienot juhlat ensi vuonnakin. Eikä minua vieläkään nukuta, vaikka kello on jo viisi aamulla ja äiti kuorsaa yhä sängyssään.

HÄN ON YLÖSNOUSSUT, jee!

 

28.3.2013 

Ihanaa, Murre suostui siihen, että maksan vuokrana sille tästä salalokeron käytöstä kupillisen raksuja viikossa. Se ei tule minulle kovin kalliiksi, koska saan raksut kotoa. Äiti sanoi jo ajat sitten, että koiranmuona on ostettava suurimmissa mahdollisissa muonasäkeissä, silloin se on edullisinta.

Lupasin kyllä äidille ostaa Jessen muonat itse, silloin kun Jesse meille otettiin, mutta onneksi muonan hankinta on vähitellen siirtynyt ä'idin lompakolle. Säästän omat rahani meidän Englannin-matkaan. Äitikin tykkää jo Jessulista tosi paljon, vaikka olikin ensi alkuun koiran ottamista vastaan.

Tänään on kiirastorstai. Me mennään Tuomiokirkkoon kuuntelemaan jotain pääsiäisajan oratoriota. Se on musiikkiesitys. Äidillä on lomaa töistä pääsiäisenpyhät, joten mä pääsen lankalauantaina Naantaliin Riitta-tädin luokse hoitamaan Iiroa ja muita koiria. Jee!

Hanski lähtee perheensä kanssa pitkänäperjantaina sukuloimaan jonnekin Saarijärvelle ja tulee takaisin vasta ensimmäisenä pääsiäispäivänä. Juuri sopivasti Riemujuhliin. Mä toivon, että sinne tulisi myös yksi poika...

Eetusta on päästävä eroon. Ehkä mun pitää noudattaa fanineuvoa ja teeskennellä olevani ihastunut toiseen. Mutta kehen? En ainakaan Jussilan Repeen. Eikä meidän luokallakaan ole yhtään täyspäistä poikaa. En tiedä kuin yhden ainoan... mutta sitä en tietenkään voi paljastaa. Pitäisiköhän minun ruveta vikittelemään Repen pikkuveljeä aina kun Eetu on maisemissa?

Ei, nyt minun on vietävä Jessuli Pinjan luo tuohon kadun toiselle puolelle. Pinja lupasi hoitaa sitä tämän illan. Äiti haluaa, että oratorioon laitetaan juhlavaatteet ylle. On siis ruvettava laittautumaan heti kun tulen Koistisilta.

 

27.3.2013 

Sain Murrelta avaimen tänne salalokeroon. Se vannoi ja vakuutti, ettei muuta avainta ole teetetty ja ettei kukaan pääsisi tänne lukemaan kirjoituksiani. Salalokeron pitäisi olla pomminvarma, yhtä turvallinen kuin pankin kassaholvi. Toivottavasti se pitää paikkansa.

 Aion tallettaa tänne lokeroon yksityisen päiväkirjani. Ennen pidin sitä huoneessani patjan alla, ettei äiti vain löytäisi sitä ja lukisi salaisuuksiani, mutta eikös Jessuli ollut eilen tunkenut kuononsa sänkyvaatteiden alle ja riepotti sitten päiväkirjaani pitkin huushollia. Aaargh! Arvata saattoi, että pikkuveljeni Ville löysi kirjan ja rikkoi lukon alta aikayksikön. Sitten hän lykkäsi päiväkirjan välissä olleen kuvan suuhunsa. Voi sitä kuolan määrää!

En kyllä kehtaa sanoa, kenen kuva se oli...

Sen kuitenkin tajusin, että kun talossa on kaksi huippu-uteliasta sählääjää, Jessuli ja Ville, niin täällä kotona päiväkirjaa ei voi ainakaan säilyttää. Oli keksittävä parempi piilo.

Päiväkirjani on niin salainen, etten ole näyttänyt sitä edes Hanskillekaan, jolle yleensä kerron kaikki. Hanski pyörtyisi jos näkisi. Ja kun Hanskissa on vähän... korjaan, paljon... suupaltin vikaa, niin useimmiten on paras pitää oma suu supussa kaikenlaisten hävettävien sammakoiden estämiseksi.

No Jessuli, mitä nyt? Joko nakersit sen puruluun? Joo joo, nyt lähdetään lenkille. Jatkan päiväkirjaa myöhemmin.

 

 

 

 

©2017 Jessemurre - suntuubi.com